Yliopistokoulutus Amerikassa

Tässä heti alkajaisiksi aiheeseen liittyvä tekstini Uudessa Raumassa: http://issuu.com/marvagroup/docs/uusi_rauma_21.9.2013 (tai Uuden Rauman nettisivuilta, josta sitä on ehkä hieman helpompi lukea: http://raumalainen.fi/mielipiteet/kolumnit/kolumni-amerikkalainen-vs-suomalainen-yliopisto)

Ajattelin nyt kirjoittaa teille tähän astisia havaintojani amerikkalaisesta yliopistokoulutuksesta ja samalla vastailla joihinkin kysymyksiin, joita olen tänne blogiini saanut.

Sain kysymyksiä liittyen yliopistossa opiskeluun ja siihen, onko se samanlaista kuin Suomessa. Aikaisemmissa teksteissä olen asiaan vähän jo viitannut ja kokoajan minulle selviää lisää uusia asioita Amerikan yliopistojärjestelmästä, joten yritän parhaani mukaan kirjoitella aina kun uusia asioita tulee eteen.
Minulta kysyttiin muunmuassa tenttikerroista: meneekö samalla tavalla kuin Suomessa, että opiskelijalla on kolme tenttikertaa eli kolme yritystä päästä kurssista läpi. Ei mene samalla tavalla kuin Suomessa.Täällä on vain yksi Final Exam eli loppukoe, ja mikäli saat hylätyn, on koko kurssi failed eli hylätty. Kuulostaa raa'alta, mutta toisaalta täällä valmistaudutaan tuohon Final Examiin koko semesterin eli lukukauden ajan. Kokoajan tentataan pienillä kokeilla, onko opiskelija mukana ja onko lukenut läksynsä. Näet jo näistä pienistä kokeista suuntaa, miten Final examisi tulee menemään. Mikäli et lue, ja saat huonoja arvosanoja pitkin syksyä järjestettävistä pienistä kokeista, voit jo arvata miten loppukokeesi tulee menemään.

Muutenkin opiskelutyyli on mielestäni todella paljon pisteiden perässä juoksemista, jokaisessa asiassa katsotaan kuinka hyvä olet ja montako pistettä saat. Mutta sitä se on ilmeisesti jo alakoulusta lähtien. Olen löytänyt kurssikirjoistani mainintoja jo ainakin viidestä erilaisesta "national standardized testistä" eli maanlaajuisesta oppilaille suunnatusta testistä. On SAT -testi, AP -testi ja mitä kaikkea, en edes muista kaikkien nimiä. Amerikkalaisia oppilaita siis testataan kokoajan jollain tavalla. (silti eivät menesty Pisa -testeissä, heh) Oppikirjassani pohdittiinkin sitä, miksi oppilaat eivät menesty kansaivälisissä testauksissa (mm. juuri tätä koulupäivän pituutta pohdittiin yhtenä syynä) ja heti seuraavalla sivulla kuitenkin todettiin, että silti meidän, Amerikan, omissa testeissämme oppilaat pärjäävät todella hyvin. Millaisia testejä nämä sitten ovat, sitä en tiedä, muuta kuin että maanlaajuisesti testataan oppilaita etenkin matematiikassa ja lukemisessa.

Sama testaus näköjään jatkuu high schooliin ja yliopistoon asti. Kuten jo kerroin, että jokaiselta tunnilta saamme läksyjä ja jokaisen läksyn jälkeen jotenkin testataan, mitä olet oppinut. Hyvä käytäntö sikäli, että kirjoja tulee oikeasti luettua ja samalla oppii paljon. Mutta toisaalta aivan typerää, suurin osa läksyen jälkeen tehtävistä kokeista on monivalintakysymyksiä. Ja omasta mielestäni suurin osa kokeista näyttää olevan kirjantekijältä valmiina saatuja kokeita eli ei opettajan itse tekemiä. Kysymyksetkin ovat välillä aivan typeriä ja välillä tuntuu, että niissä testataan englannin kielen osaamista eikä opiskeltavaa asiaa. (harmi kun nyt ei tule mitään esimerkkiä mieleen, täytyy seuraavasta kokeesta kaivaa sellainen esiin.) Itselläni ainakin väärät vastaukset ovat (omasta mielestäni ainakin) useimmiten johtuneet siitä, että en täysin ymmärtänyt kysymystä tai mielestäni monivalinnoissa olisi ollut kaksikin oikeaa vastausta.

Kaikki läksyt, kokeet ja opettajalle palautettavat paperit saat peruskoulutyyliin takaisin seuraavalla tunnilla arvosanan kera. Arvosanat yliopistossa annetaan A:sta D:hen, jossa A on siis parhain ja D huonoin, ja niiden lisäksi vielä F eli failed (hylätty). Arvosanojen A-D lisäksi voit saada + tai - arvosanoja eli esim. A- tai B+. Minun ensimmäinen kunnon kokeeni oli juuri siitä terveystiedosta, josta jo kerroinkin, ja oma pistemääräni oli 96/100 eli sain A:n. Olin yllättynyt, mutta samalla todella huvittunut pistemäärästä..100 pistettä? Ja kokeessa oli tosiaan n. 40 kysymystä, mistäköhän nämä pistemäärät oikein tulevat.

Pisteytys ei suinkaan rajoitu täällä vain kokeisiin. Minusta on huvittavaa kuunnella luennolla opettajan selittävän, että läksyksi tulee tämä ja tämä tehtävä, JA jos vielä teet tämän tehtävän saat extra credittejä eli extra pisteitä näin ja näin paljon. Jokainen tekemäsi kotitehtävä, pikkukoe, opettajalle palautettu essee, Mid-term koe, ja Final koe pisteytetään milloin milläkin asteikolla ja lopullinen pistemäärä syksyn lopuksi kertoo kurssista saatavan arvosanan. Huh.. credittejä credittien perään!

Täällä käytetään sanaa credit kokeista saatavista pisteistä ja puolestaan credit hours tarkoittaa opintopisteitä. Itse suoritan syksyn aikana 12 credit hoursia eli 12 opintopistettä. Muutettaessa opintopisteet Suomen opintopisteisiin, tuplataan määrä, eli 12 amerikkalaista opintopistettä vastaa noin 24 suomalaista opintopistettä. Useimmat kurssit ovat 3 opintopisteen kursseja, mutta on minulla myös yksi kahden ja yksi jopa yhden opintopisteen kurssi.

Se ei ole minulle vielä valjennut, millainen poissaolosysteemi täällä on yliopistossa. Joka kurssin aluksi opettajat vannottivat sataprosenttista läsnäolopakkoa, mutta juteltuani amerikkalaisten opiskeljoiden kanssa, ovat monet todenneet että "kyllä nyt yhdeltä tai kahdelta tunnilta voi hyvin olla pois". Tähän haluan vielä saada elvennyksen, mikä on todellinen määrä mitä voit olla pois tunneilta. Jokaisella tunnilla opettaja kylläkin merkkaa itselleen ylös, ketkä ovat paikalla, että eiköhän sitä vähän tarkkailla mutta en tosiaan tiedä kuinka tarkasti.

Minulta kysyttiin myös sitä, onko täällä opiskelijoita, jotka "roikkuvat" kirjoilla yliopistossa, eli ovat opiskelijoita mutta heillä ei ole aikomusta vielä valmistua. Mitään varmaa tietoa minulla ei asiasta ole, mutta jos miettii näiden järjettömiä lukukausimaksuja, veikkaan että kaikki yrittävät valmistua niin lyhyessä ajassa kuin vain mahdollista. Opiskelija maksaa täällä tosiaan lukuvuodesta n. 10 000-30 000 dollaria, joten voisin veikata että opiskelijana ei haluta roikkua yhtään ylimääräistä vuotta. Lukukausimaksun suuruus riippuu yliopistosta ja mahdollisista stipendeistä. Minusta onkin mielenkiintoista, kuinka monet amerikkalaiset opiskelijat saavat jonkun stipendin opiskelujaan varten. Muunmuassa urheilijat opiskelevat täysin ilmaiseksi edellyttäen tietysti että he harjoittelevat ja kilpailevat koulun ohella lähes ammattilaistasolla. Stipendiasiaa haluan vielä selvittää lisää, koska olen käynyt siitä tähän mennessä vain lyhyen keskustelun erään opiskelijan kanssa, joka kertoi minulle että esimerkiksi mustat (tummaihoiset) saavat todella helposti stipendejä, koska heidän katsotaan olevan heikompiosaisia ja antamalla heille stipendejä halutaan taata koulutus myös heille.

Jännä myös tuo asia, miten urheilu on niin sidoksissa kouluun täällä. Urheilijoilla alkaa jo lukion viimeisenä vuotena kova rumba: yliopistojen urheilujoukkueiden valmentajat soittavat lukiotasolla parhaiten menestyneille urheilijoille ja yrittävät houkutella näitä tulemaan juuri heidän yliopistoonsa. Parhaiten menestyneet urheilijat voivat siis lähestulkoon vain valita, mikä yliopisto vaikuttaa kivalta ja missä olisi mukava opiskella, kun taas "tavalliset" opiskelijat pohtivat sitä kuinka suuret ovat lukukausimaksut, onko minulla varaa mennä sinne ja tietenkin myös sitä, millainen koulutusohjelma juuri minua kiinnostavalla alalla on kyseisessä yliopistossa.

Lukukausimaksuista vielä sen verran, että monet opiskelijat kuulemma opiskelevatkin lukion jälkeen pari vuotta omaa alaansa ns. "community collegeissa", joissa opiskelu on halvempaa kuin yliopistossa. Opiskelu community collegessa on halvempaa, koska opetuksen ja kurssien taso on hieman matalampi. Parissa vuodessa he ilmeisesti suorittavat jotain peruskursseja, joista sitten on hyötyä hakiessa "kunnon" yliopistoon. Kaikki eivät toki hae, mutta ilmeisesti Bachelor's Degreetä eli alempaa korkeakoulututkintoa ei community collegessä voi kokonaan suorittaa.

Mitäs vielä. Kysykää ihmeessä, jos teille tulee mieleen kysymyksiä. Seuraavaksi aion ottaa enemmän selvää opettajankoulutuksesta täällä ja tapaan toivottavasti sen asian tiimoilta erään professorin tässä lähiviikkoina. Sen lisäksi yritän vielä kovasti ottaa selvää näiden todella hajanaisen tuntuisesta peruskoulusysteemistä, joista sitten kirjoittelen myöhemmin.

Huomenna torstaina menen tosiaan ensimmäistä kertaa observoimaan opetusta University Academy -nimiseen tuhannen oppilaan kouluun, jossa on luokat lastentarhasta lukioon asti.
Minulla ei ole vielä tietoa mihin luokkaan menen, sen verran tiedän vain että koulu alkaa klo 7:30 (aikas aikasin!) ja minun pitää olla paikalla klo 7:20. Melko aikainen herätys siis luvassa, pitää vielä bussimatkaan varata jonkin verran aikaa vaikka koulu sijaitseekin aika lähellä. Innolla odotan!

Ainiin, löysin eilen liikunnan oppikirjastani ensimmäisen viittauksen suomalaiseen teokseen! Yhtäkkiä lauseen perässä oli viittaus (Raitakari et al.) Heh! Kappaleessa käsiteltiin lasten "physical inactivitya" eli liikkumattomuutta. Raitakarilta ja muilta suomalaisilta tekijöiltä lainattu lause kertoo lukijalle, että jos ihminen on fyysisesti aktiivinen jo lapsena, ennustaa se fyysistä elämäntapaa myös aikuisena. Kyllä vain! :D