MOI!

Täällä taas! Pitkästä aikaa! Pahoittelut pitkästä tauosta kirjoitusten välillä, mutta viime viikko oli koulun osalta yhtä hulinaa! Mutta nyt se on ohi (ensi viikkoa silti odotellessa) ja pieni helpotuksen tunne vihdoin. Meillä lähenee siis lukukausi loppuaan: ensi viikon jälkeen on viikon pituinen Thanksgiving loma ja sen jälkeen enää 1,5 viikkoa koulua (loppukokeet) ja sitten alkaakin joululoma!

Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Tällä viikolla, 12. marraskuuta, tuli kuluneeksi kolme kuukautta siitä kun saavuin Amerikkaan ja tänne Kansas Cityyn. Aivan mieletöntä! Heh, veikkaan että tulen muistamaan tuon päivämäärän aina: 12. elokuuta jolloin tänne saavuin. Koska lähes joka kerta kun tapaa uusia ihmisiä, he kysyvät ensimmäisenä kuinka kauan olet ollut täällä, ja alusta asti olen tottunut laskemaan - ensin päiviä, sitten viikkoja ja nyt kuukausia, jotka ovat kuluneet tuosta 12. elokuusta. Ja kyllä nämä kolme kuukautta aika mielettömiä ovat olleetkin, olen saanut kokea ja nähdä niin paljon asioita. Niin paljon uusia asioita, ihmisiä, paikkoja ja ennen kaikkea olen saanut nähdä ja oppia asioita elämästä, että ei sitä osaa edes kuvailla.

Kolme kuukautta takana, kuusi kuukautta edessä. Niin se aika rientää. Ja jokaisesta hetkestä olen nauttinut ja tulen nauttimaan: tämä vaihtoon lähteminen oli niin mun juttu! Sanonkin teille, että jos ikinä harkitset vaihtoon lähtöä tai jotain tämän tapaista: DO IT. En voi sanoa, etteikö mulla olisi ollut välillä koti-ikävä, joskus tullut itku skype-puhelun aikana tai että täällä jokainen päivä olisi jotain upeata tai mahtaa. Ei ole, koska arki on arkea täälläkin. Mutta täällä arki on uuden oppimista ja uusia tilanteita joka päivä, kokoajan. Mikään ei ole entuudestaan tuttua. Mutta minulle tämä on sopinut loistavasti, mä tykkään seikkailla, olla omillani ja tehdä juttuja jotka minua kiinnostavat.

Kun multa kysytään (eilen viimeksi), että Do you miss Finland eli kaipaanko Suomea, minun on vaikea välillä vastata. Kaipaan Suomea, mutta eniten kaipaan ihmisiä siellä. Kaipaan perhettä ja ystäviä, välillä olisi niin hauska päästä täältä käymään siellä ja viettää yksi ilta kavereiden ja perheen kanssa. Mutta muuten en voi sanoa, että ihan hirveästi kaipaisin Suomea. Tottakai kaipaan ruokaa, ruoka on kymmenen kertaa parempaa siellä (etenkin koululounas! voi että kun joskus pääsisi Fazer Amican lounaalle täälläkin keskellä koulupäivää, voitteko kuvitella että kaipaan sitä?! :) Heh!). Mutta myös ruoan suhteen koen tämän yhtenä seikkailuna! Mä rakastan ruokaa ja rakastan maistella uusia juttuja. Joten mä en koe pahana olla täällä ja maistella vähän barbequeta, vähän hampurilaisia ja vähän juustokakkuja (jota muuten maistoin ekan kerran viikko sitten! oli aika...täyttävä kokemus). Ja - jälleen kerran, it's up to you, voit mennä myös kauppaan ja ostaa terveellistä ruokaa! Noh, se siitä. Olen onnellinen että mulla on vielä kuusi kuukautta jäljellä!

Viime viikolla oli tosiaan paljon ohjelmaa. Pidin opetustuokiot liikunnan- ja terveystiedon tunneilla ja niistä jäi mukava fiilis. Jokaisen piti pitää siis lyhyt n.20 minuutin opetustuokio näillä kyseisillä kursseilla. Liikunnassa opetin vähän hyppynaru- ja juoksujuttuja ja terveystiedossa pidin opetustuokion hampaiden hoidosta. (sain mainostaa suomalaista löytöä xylitolia, josta ei muuten amerikkalaisilla luokkakavereillani ollut mitään tietoa!) Muuten ei noissa opetustuokioissa olisi juuri ollut stressaamista, koska 20 minuutiksi on helppo keksiä opetettavaa asiaa, mutta englanniksi puhuminen ja amerikkalaisten opiskelijoiden opettaminen aiheutti pientä jännitystä. No mutta kummastakin selvisin ja sain hyvää palautetta! Liikunnan kurssilla rohkaistuin vielä olemaan kaikista 15 opiskelijasta ensimmäinen, joka opetti oman osuutensa. Hui!

Viikon kruunasi ehdottomasti eilinen perjantai! Vietin kokonaisen päivän Strasbourg -nimisen kylän pienessä maalaiskoulussa! Oli kerrassaan ihana päivä. Oppilaita tuossa koulussa oli noin 100 ja siellä oli luokat päiväkodista yläkoulun 8. luokkaan asti.
Pääsin vierailemaaan tuonne kouluun tosiaan mun oman, UMKC:n liikunnan opettajan kautta.Hänen ystävänsä on Strasbourgin koulun liikunnan- ja terveystiedon opettaja (kirjoitin ensin terveydentiedon opettaja, heh :D) ja hänen kyydissään siis meninkin kouluun. Hän esitteli minulle koulun ja tutustutti minut muihin opettajiin, jotka myös olivat todella mukavia. Pääsin seuraamaan erityisopettajan tuntia (erään autistisen kolmasluokkalaisen pojan opetusta, hän oli aivan ihana!) sekä 2. luokan äidinkielentuntia. Seurasin myös terveystiedon ja liikunnan tunteja. Lapset ja muutenkin koko koulu olivat niin erilaisia kuin koulut täällä keskustassa! Päivän kohokohta oli ehdottomasti 6.- ja 7.luokkalaisten maantiedon tunti. He olivat juuri käsitelleet maantiedossa Skandinaviaa ja Pohjois-Eurooppaa ja tämä heidän opettajansa oli aivan innoissaan kun kuuli että olen  tulossa vierailemaan. Kerroin luokalle juttuja Suomesta ja olisitte nähneet sen viittaavien käsien määrän kun opettaja sanoi että nyt voitte esittää kysymyksiä minulle! Ja niitä kysymyksiä olisi riittänyt vielä tunnin päättymisen jälkeenkin! Erityisen ihmeissään oppilaat olivat kerrottuani, että meillä mennään välitunnille koulussa jokaisen oppitunnin jälkeen. Täällä ei tosiaan juuri välitunteja tunneta. Muita kysymyksiä joihin sain vastailla olivat mm. millaisia eläimiä meillä on Suomessa, onko Suomessa McDonalds, syödäänkö me pizzaa, mitä muita ruokia me syödään, millaisia vaatteita suomalaiset käyttää, onko meillä neljä vuoden aikaa.... jne! :D Ja aamulla tokaluokkalaisille opetin sanan "moi" ja koko loppupäivän mulle huikkailtiin pitkin käytäviä että "moi"! Jäi niin kiva mieli eilisestä!

Eilinen päivä olikin tosi pitkä, näillä on täällä koulupäivät kolmeen tai kuten tuolla Strasbourgin koulussa jopa puoli neljään asti! Todella pitkä päivä, enkä yhtään ihmettele jos pienimmät ei jaksa keskittyä enää päivän lopuksi. Sen jälkeen vielä ajomatka takaisin kotiin n. 45 minuuttia. Tämä opettaja jonka mukana tuolla koulussa olin ja minun liikunnanopettajani halusivat tarjota mulle vielä barbeque illallisen Gates -nimisessä ravintolassa täällä UMKC:n lähellä ennen kuin kuskasivat minut takaisin kotiin! Voi että, oli kyllä kiva päivä. Ja - kaiken lisäksi, sain vielä napsia valokuvia tuolla koulussa! Täällä en viitsi niitä julkaista (vaikka tuskin siitä mitään haittaa olisi, mutta varmuuden vuoksi) täytyy säästää ensi vuoteen jos vaikka Raumalla tulisi ensi vuonna jossain näytettyä!

Olinkin super väsynyt päästyäni eilen kotiin, mutta eikös ollutkin juhlat tiedossa täällä eräässä asuntolan asunnossa. Ja eurooppalaiset vaiharithan on aina menossa! Heh. Erään Hopen ja Savannahin asunnossa oli siis synttärijuhlat, jossa mekin pyörähdettiin mutta väsymys vei meikäläisestä voiton jo puolenyön jälkeen ja tulin nukkumaan (tosin se siitä nukkumisesta kun muut tuli jatkamaan juhlimisia meidän asuntoon ja liityin vielä lyhyeksi hetkeksi mukaan, mutta kyllä maistui unikin sen jälkeen!).

Tänään lauantaina herättiin reippaina Walmart -kauppareissulle ja sen jälkeen on opiskeltu ahkerasti (+ otettu lyhyet päiväunet). Nyt meillä on uunissa kanelipiirakka iltaa varten, mennään taas english conversation -illanviettoon harjoittelemaan englantia ja syömään herkkuja ;) hihi!
Ensi perjantaina meillä alkaakin Thaksgiving loma, ja me suunnataan heti perjantai-aamuna kohti Chicagoa! Siihen asti jaksaa puurtaa:  tavoitteena kirjoittaa (ja saada valmiiksi) 3 esseetä ennen sitä, sekä field journal eli "päiväkirjan" kirjoittaminen observoimistani tunneista koulussa. Jaksaa, jaksaa!

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!
PS. Sää täällä on jälleen ihan hassu (vaikka uutisten mukaan se taitaa olla vähän hassu sielläkin, lupaavat huomisaamuksi kovaa myrskyä Länsi-Suomeen?!)! Täällä oli myös kovin myrskyä enteilevä sää koko tämän päivän ja meille sanottiinkin että sää vaikuttaa ihan tornadoa enteilevältä säältä (jota ei siis kuitenkaan lähellekään tullut; oli vain tavallista tuulisempi päivä). Tämän lisäksi lämpötilat ovat vaihdelleet taas rajusti! Viime viikolla käytiin kolmea aamuna -5 asteessa ja tänään päivällä mittari näytti taas 20 plus astetta ja näyttää yhä näin illallakin! Welcome to Missouri, ihmiset sanovat kun hämmästellään näitä säätilojen vaihteluja! :D