Campingia... tornadoja.. punkkeja... vappukaipuuta.. Love you USA!

Hello! Meillä oli hauska camping reissu viikonloppuna! Reissu oli hauska, mutta reissun jälkeen ei ollut kovin hauskaa. :D Päätettiin retki aikaisemmin kuin piti koska sunnuntaille oli luvattu tornadoja ja myrskyjä. Ja kyllä se myrskysikin koko sunnuntaipäivän, tuli ainakin kolme erillistä ukkosmyrskyä. Sen lisäksi sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi annettiin tornadovaroitus koko Kansas Cityn Metropolitan alueelle. Illalla yhdeksän aikaan katsoin uutisia missä kuvattiin Linn Countyssa riehuvaa tornadoa, ja tuo Linn County ei ole kuin 75 mailia tästä etelään eli tunnin ajomatkan päässä. Aamulla luin kyllä sitten uutisista että suurimmat vahingot oli aiheutuneet alapuolella Arkansasin ja Oklahoman osavaltioissa. Samoin tänään tiistaina täällä on riehunut pahoja tornadoja, mutta suurimmaksi osaksi onneksi Kansasin ja Missourin eteläpuolen osavaltioissa.  Mä en vaan ymmärrä miten nämä ihmiset voi pysyvästi asua näillä alueilla, mulla ainakin olis sydän kurkussa kokoajan kun antavat noita myrskyvaroituksia. Nyt pitäisi olla myrskyä ja tornadoja Keskilännessä koko tämä viikko... ihan hullua!

No, sunnuntai alkuilta meni kauhistellessa myrskyä ja tornadon kuvia uutisista. Myöhemmin illalla nukkumaan mennessä tapahtui jotain muuta, joka sai jopa tornadot unohtumaan tämän tytön mielestä. Löysin mun iholta nimittäin punkin! Sellainen ihana camping viikonloppu siis. Se ei mikään kiva yllätys ollut ja meninkin ihan paniikkiin. Kyllä, soitin jopa äidille Suomeen koska en voinut mennä edes nukkumaan kun olin niin peloissani. :D Äiti auta. No mulla oli täällä kyllä oikein armeija apuna: Emma, Alix, Herman sekä vielä Ashley ja Brandon. Emma, Alix ja Herman sörkkivät punkin irti pinseteillä ja lopuksi tuhottiin se sytkärillä...haha. Mutta ei se ollut kyllä yhtään näin hauskaa miltä se ehkä nyt kuulostaa. Kaikki kyllä rauhotteli mua ja sanoi että olen fine, mut enhän mä voinut hetkeksikään rentoutua! Ja tietysti menin nettiin (mitä ei saisi kyllä ikinä tehdä) ja kuinka ollakaan silmäni osuivat johonkin artikkeliin joka kertoi Missourista löytyneistä super vaarallisista punkeista. Ja Missouri oli tietysti vielä numero 1 osavaltioista joista löytyy eniten punkkeja. Tietysti. Siinä sitä sit oltiin. En muuten montaa tuntia nukkunut sinä yönä! Maanantaina aamulla menin kuitenkin Trician mukaan seuraamaan opetusta Kansasiin yhteen kouluun, mutta sieltä tultuani Tricia heitti mut Health Centeriin ja kävin lääkärissä, vaikka Triciakin sanoi että no worries, you should be fine... mutta en saanut kyllä mielen rauhaa ennen että menin lääkärille (ja kun on kerran maksettu maltaita yliopiston sairausvakuutuksesta niin hyödynnetään sitä nyt sitten edes kerran tämän vuoden aikana!) Lääkäri kertoi että Missourin alueella on kahta eri punkkilajia, joista toinen on vaaraton ja toinen levittää borrelioosia ja muita kamalia tauteja. Sanoi kuitenkin, että ei pitäisi olla hätää, mutta määräsi silti antibiootit jotta ei tulisikaan mitään. Että pitikin sattua. Ja mä kun jo ehdin naureskella amerikkalaisten ylidramatisointia taas, mitä ne kovasti harrastaa, kun tuolla retkelläkin kokoajan touhottivat punkeista ja ötököistä...ja mun mielestä se maasto kun oli ihan samanalaista kun meillä Suomessa, eikä sieltäkään ihan helposti punkkia saa. Niin eikös osunut pilkka omaan nilkkaan ja siellä se oli selässä pienen pieni punkin poikanen. Yhh!

Tornadot ja punkit saa vähän enemmän kallistumaan sille kannalle, että kotiinlähtö voisi kohta olla ihan jees. Mutta muuten.. Ei ihan ihan vielä! :)

Campingillä oli kuitenkin hauskaa, lähdettiin täältä perjantaina iltapäivällä ajelemaan autoilla kohti Wallace State Parkia. Amerikkalaisilla on kyllä hauska tapa mennä "campingille": autolla ajetaan kansallispuistoon ja parkkeerataan just siihen oman telttapaikan viereen ja pystytetään teltat ja muut siihen autojen vierelle. :D Haha. Hauskaa. Tehtiin ruokaa nuotiolla, ja illat istuttiin tulen äärellä ja juteltiin ja pelattiin erilaisia pelejä. Lauantain kohokohta oli suunnistaminen! Oikein kunnon suunnistamista. Amerikka ei kylläkään ole mikään suunnistuksen ihmemaa, niin kuin Suomi, eli yksikään kurssikavereistani ei juuri ollut aiemmin suunnistanut. Ei meinanneet mun ryhmän pojat ikinä uskoa kun sanoin et mennään tänne suuntaan, seuraava rasti on täällä. Yrittivät kovasti katsoa kompassista mihin mennään ja mä vaan sanoin että ei me mitään kompasseja tarvita, kartta oli niin yksinkertanen että ilman kompassia löytyi rastit loistavasti! :D Haha. Laitoin pojat myös vähän juoksemaan, ja me löydettiin kaikki kuusi rastia tunnissa, kun muut ryhmät olivat reissussa lähes 2,5 tuntia. Oli kyllä kaikinpuolin hauska kokemus ja tutustuin taas uusiin kivoihin tyyppeihin. Amerikkalaisten kanssa on kyllä siinä mielessä hauska olla ja mennä, koska ne ottaa uudet tyypit tosi avoimin mielin mukaan ja jo ensimmäisenä iltana oltiin kaikki lähes tulkoon täysin tuttuja toisillemme, kun nämä eivät vieraassakaan seurassa kovin paljoa arkaile tai mieti että voiko sitä suuta avata vai ei.

No mutta, Suomi siellä valmistautuu kovaa vauhtia vapun viettoon.. voi juku, ensi vuonna sitten minäkin taas!  Emman kanssa eilen täällä juteltiinkin vapusta. Ranskassakin päivä on vapaapäivä ja siitä käytetään nimitystä työläisten päivä, mutta opiskelijoihin päivä ei liity millään tavalla eikä se ole myöskään juhlapäivä. Suomalainen vappu on kyllä mahtava juhla! Eli sen pidemmittä puheitta: oikein hauskaa vappua kaikille! Kaikki te keltahaalariset ROKL:lilaiset pitäkää lippu korkealla! Mä juhlin täällä vappua mun vihreiden antibioticsien (ja koulutehtävien) kanssa. Way to go! Bye! :)

Tässä vielä pari kuvaa viikonlopulta, hirveästi ei tullut kuvailtua ja nämäkin taisi olla lähes kaikki Michelen ottamia.

Ellen & Ali

Michele ja minä ja amerikkalaisten nuotioherkku S'more (keksiä, suklaata ja nuotiolla kärvennetty vaahtokarkki)! Michele oli ihana uusi tuttavuus ja meitä vähän yhdisti se tekijä että ei oltu kumpikaan amerikkalaisia, Michele kun oli kolme vuotta sitten muuttanut tänne Caribian Saint Kitts saarelta.