Voi pojat, mihin nämä viikot ja päivät oikein katoaa? Äsken oli just viikonloppu, ja nyt on taas! Muistan kuin eilisen päivän mun blogtekstit jotka alkoivat lausella "ensimmäinen kuukausi takana". Ja nyt on enää yksi kuukausi jäljellä tai vähän jopa alle. Aivan käsittämätöntä! Miten pitkältä tämä aika tuntui sillon syksyllä kun lähdin Suomesta. Sen jälkeen aika on vaan juossut. Ja luultavasti viimeiset nelisen viikkoa juoksee vaan entistä kovempaa.
Me päädyttiin viime sunnuntaina viettämään pääsiäistä oikein kunnolla, vaikka ei sen kummemmin oltu suunniteltu sitä viettää. Emma kuulkaas kokkasi meille tuosta noin vain JÄNIKSEN. Kyllä. Nyt voin sanoa syöneeni jänistä! Sen maku oli vähän jotain kanan ja kalkkunan väliltä, ihan hyvää kylläkin. Kuulemma ihan tavallista, jopa arkipäiväistä ruokaa Ranskassa. (tänään Emma näki asuntolan pihalla jäniksen ja olisi halunnut ottaa sen meidän asuntoon - Ranskassa kuulemma ei juokse jäniksiä luonnossa, ainoastaan vain silloin jos lemmikkipupu on karannut joltakin :D). Ja vielä pieni tarkennus, että jänis jota siis sunnuntaina syötiin oli kyllä ostettu ihan lihakaupasta. :D (olen kyllä kovin pahoillani kaikki eläinten ystävät, etenkin siskoni Ella, joka et luultavasti olisi halunnut kuulla meidän ateriastamme.. :D) Tytöt olivat myös ikionnellisia kun annoin niille Kindermunat, jotka sieltä kotoa Suomesta sain postissa ennen pääsiäistä (kiitos vaan äiti, oli kiva ylläri!). Meillä kaikilla oli Kindereitä ikävä, niitä kuulemma syödään Brasiliassa ja Ranskassa yhtä lailla kun meillä Suomessa. Täällä Amerikassa kun ei Kindereitä saa myydä, koska niiden pienet lelut voivat olla vaarallisia lapsille. Yllättävä amerikkalainen lainsäädäntö! Ei tosiaan tainnut löytyä kaupasta yhtään yllätysmunaa kun niitä kattelin, kaikki olivat vaan pelkkää suklaata.
....tätä kirjoittaessa mun mielenkiintoni Kindermunia kohtaan heräsi ja aloin netistä hakemaan tietoa Kindermunista USA:ssa. Ja mitä löysinkään! Ne tosiaan on kiellettyjä täällä (olleet jo vuodesta 1938), mutta myös niiden tuominen maahan on kiellettyä. Jos sun matkalaukusta löydetään Kindereitä, voit saada satojen dollareiden sakot! Oli äiti hyvää tuuria ettei sun tänne lähettämää pakettia avattu tullissa?!! :D Oh my, ei voi olla todellista! Siis tämä maa on kyllä niin täynnä asioita mitä ei edes tule ajatelleeksi, mistä voi saada sakkoa tai mikä voi olla väärin toimittu. Huhhuh. No, meillä oli tuuria, nyt on kindemunat turvallisesti masussa, ja niiden sisältämät yllätykset koristaa olohuoneen pöytää! :D
Mulla onkin viikonloppuna tiedossa pieni campingreissu! Lähden yhden liikunnan kurssiporukan mukana viikonlopuksi Missourin kansallispuistoon Wallace State Parkiin. Mä olen ihan innoissani, vaikka en mikään suuri retkeilyn ystävä ole ikinä ollutkaan. Mutta on niin hauska lähteä, koska en tunne porukasta ketään (mitä nyt olen heidät kaksi kertaa nähnyt ja kaikki vaikuttivat tosi mukavilta), ja jälleen kerran ihan vaan kokemuksena varmasti hieno juttu. Toivotaan vaan että ilmat ovat hyvät, tänään torstaina on ollut taas koko päivän kamala ukkosmyrsky. Mutta muuten koko viikon ollut kyllä 20 astetta lämmintä, ja huomiselle on luvattu jo lähemmäs 30! Kun vaan ukkoset ja muut myrskyt pysyvät poissa, koska me yövytään teltoissa! Jaiks.
Ennen campingreissulle lähtemistä meille on huomenna perjantaina päivällä järjestetty lounas Pizzeria 51:ssä kaikkien eurooppalaisten vaihtareiden ja yliopiston International Students Officen työntekijän Katen ja hänen työkavereidensa kanssa. Kate on ollut meidän yhteyshenkilö jo tänne hakemisesta asti, ja muutenkin auttanut meitä monessa asiassa. Kate ja muut siis haluavat tarjota meille "viimeisen lounaan" ennen kun lukuvuosi kohta päättyy. Vaikka kaikki "viimeiset lounaat" ja muut "viimeiset" tapahtumat saavat mielen kyllä ihan surulliseksi! Ensi viikolla on vaihto-opiskelijoiden järjestön ISIn viimeinen kevätpiknit. Viimeisiä viedään! Meinasin muuten kirjoittaa vappupiknik. Heh! Täällä ei vappuja tunneta. Se on huikea juttu kyllä meillä Suomessa! (niinkuin moni muukin asia, mutta jos miettii opiskelijaelämää)
Noh, ei auta muu kuin nauttia viimeisistä lounaista ja kaikista muistakin viimeisistä jutuista Kansas Cityssä. Eilen meidän amerikkalaiskaveri Jessica oli illalla täällä ja kyseli koska pidetään läksiäisjuhlat meille. Oivoi! No, nyt mä lähden tästä kuntoilemaan ja illalla Michellen ja Laurenin kanssa kanssa Plazan Happy Hourille istuskelemaan! Heippa ja kivaa viikonloppua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti