lauantai 19. huhtikuuta 2014

There's only one race, and that's the human race!


Hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä ei pääsiäinen juuri näy ihmisten arjessa, harmi kyllä! Koulusta ei ole vapaapäiviä kuten meillä Suomessa. Tämä maa kun ei halua ottaa mitenkään kantaa uskonnollisiin juttuihin, ja on ihmisten oma asia mihin he uskovat. Joten myöskään uskonnolliset juhlapyhät eivät ole vapaapäiviä. Toki joissain kouluissa ja työpaikoilla ne ovat, mutta nämä saavat itse päättää mikäli antavat päivät (useimmiten pääsiäisenä pitkäperjantain) vapaaksi. Täällä on kyllä sitten taas olemassa julkisten yliopistojen ja koulujen lisäksi paljon eri uskontokuntien kouluja, joissa nämä uskonnolliset juhlapäivät näkyvät hyvinkin. Esimerkiksi UMKC:n yliopiston vieressä sijaitsevan yksityisen yliopiston Rockhurst Universityn, (joka on siis katolinen yksityiskoulu),  opiskelijoilla on molemmat perjantai ja maanantai vapaana ja pääsiäinen näkyy muutenkin koulun arjessa. Julkisilla kouluilla ja yliopistoilla on hyvin kantaaottamaton linja kaiken tällaisen kanssa ja siitä syystä myös UMKC:ssa pääsiäinen ei näy millään tavalla.

Täällä vietetään siis aivan tavallista viikonloppua, johon kuuluu vähän opiskelua ja kavereiden kanssa oleskelua. Tänään suunnittelin kyllä meneväni Jessican mukaan katolisen kirkon pääsiäisjumalanpalvelukseen! Ihan mielenkiinnosta on kiva mennä katsomaan millainen pääsiäismessu heillä on. Jessica, joka siis kuuluu katoliseen kirkkoon käy melko ahkerasti kirkossa. Nyt pääsiäisen hiljaisella viikolla Jessica ja muutamat muut brasilialaiset ovat käyneet kirkossa lähes joka päivä.  Senpä takia ajattelinkin tänään liittyä brasilialaisten seuraan ja lähteä mukaan. :)

Pääsiäisestä vähän toisenlaiseen asiaan. Mun teki mieli kirjoittaa teille asiasta nimeltä rasismi, koska se on mietityttänyt mua täällä asumisen aikana paljon! Olen ollut niin yllättänyt, miten se on vieläkin niin vahvasti esillä tässä maassa. Maassa, jossa 72% asukkaista on valkoisia, 16% latinoja, 13% afroamerikkalaisia ja 5% aasialaisia. Eli siis melko suuri osa väestöstä on kuitenkin muita kuin valkoisia. Vähemmistöryhmillä ei aina ole ollut hyvät oltavat tässä maassa. 1960-luvulle (Marthin Luther Kingin aikaan) asti mustat ja valkoiset oli eroteltu kaikkialla: oli valkoisten kouluja, joihin mustilla ei ollut asiaa. Oli bussit ja ravintolat, johon mustilla ei ollut asiaa. Tuon jälkeen asiat ovat kuitenkin parantuneet, nyt mustat ja valkoiset työskentelevät ja käyvät koulua yhdessä.  Lähes jokainen amerikkalainen on käynyt koulua niin, että samassa luokassa on ollut vähintään yksi afroamerikkalainen tai latino. Työpaikoilla työntekijät edustavat kaikkia etnisitä taustoja, yliopiston ja koulujen opettajat edustavat kaikkia etnisiä taustoja. Mulla on tällä hetkellä kursseillani opettamassa kaksi valkoista tohtoria, yksi afroamerikkalainen tohtori ja yksi meksikolainen tohtori. Samaten olen tämän vuoden aikana tutustunut upeisiin tyyppeihin asuntolassa ja koulussa: niin valkoisiin, mustiin, latinoihin kuin aasialaisiinkin.

Valkoisille ja mustille amerikkalaisille monille tuntuu yhä olevan vaikeuksia tulla toimeen keskenään. Tämä on niin outoa. Mutta kyllä sen silti huomaa ihan arjessakin. Esimerkiksi jopa täällä kampuksella ja asuntolassa sen huomaa, etenkin mustista opiskelijoista, sillä he viihtyvät usein vain keskenään. Mustat eivät juuri ota porukoihinsa valkoisia. Vaikka aina toki joitain poikkeuksia löytyy, mutta hyvin usein asia kyllä menee niin.

Viime maanantaina olin taas seuraamassa opetusta koulussa, jossa kaikki lapset ovat mustia afroamerikkalaisia. Eräät kolmasluokkalaiset tytöt kovasti multa kaikkea kyselivätkin, mistä olen ja mitä teen koulussa (lapset aina kysyvät täällä että olenko heidän opettajan lapsi, en tiedä miksi! :D)
Mulle jäi mieleen yksi erityinen osa minun ja tämän pienen kolmasluokkalaisen tytön keskustelua. Tyttö oli kovin huolissaan onko mulla kavereita täällä. 

Tyttö: "Do you have other friends here than Mr. Shore? (Mr.Shore oli heidän liikunnanopettaja :D)"
Minä: "Yes I have friends here. For example I have three roommates, and they are my friends."
Tyttö: "Are your roommates your color or my color?"
Minä: "They are both. Why do you ask what color they are?"
Tyttö: (hymyilee) "Because.... well, I know that not everybody get along very well with each other in this country."

Lapset kyllä oppivat tällaiset asiat jo pienestä pitäen, jos niitä kotona korostetaan! Tämän keskustelun jälkeen tämä samainen tyttö kysyi minulta minun ikääni. Kerroin olevani 23-vuotias. Siihen tyttö totesi: "Aijaa, mun äiti on 22!" Tyttö oli itse 9.

Mutta toisaalta tämä tyttö oli ihan oikeassa. Minä itse sanoin vähän väärin. Kolmesta kämppäkaveristani voin sanoa kahden olevan ystäviäni. Kolmas tyttö, kuinka nyt sattuukaan olemaan että hän on musta, ei oikein meistä välitä. Joka onkin minusta jännä asia. Mustat ovat hyvin usein omassa porukassaan, ja niihin porukoihin harvoin valkoisia mahtuu. Meidän huonekaveri ei ole ikinä ollut kovin kiinnostunut meistä muista kolmesta, vaikka me kyllä yritetään jutella hänelle. Hassua, eikö? Eikä tämä rajoitu ainoastaan häneen, vaan myös hänen kaverinsa käyttäytyvät samalla tavalla. Ainoa poikkeus on tämän tytön poikaystävä (joka muuten on muuttanut nyt tänne asumaan meidän neljänneksi "kämppäkaveriksi"..... :D), ja hän kyllä välillä juttelee meille ja on meille mukava. Monilla mustilla täällä on silti hyvin usein sellainen ajatusmaailma meistä valkoisista, että me ollaan jotenkin privileged eli etuoikeutettuja. Kyllä me tietyllä tavalla varmaan ollaankin, mutta se riippuu ihmisestä antaako sen näkyä itsestä. Tai että vaikuttaako se sun asenteeseen muita ihmisiä kohtaan.

Tehtiin tyttöjen kanssa hyvin jänniä huomioita myös Spring Breakilla Panamalla! Miten monta kertaa me satuttiin törmäämään ihmisten rasistisiin mielipiteisiin tuon reissun aikana. Ainakin kaksi ellei jopa kolme kertaa kuultiin valkoisen ihmisen, joka kerralla sattumalta miespuolisen henkilön, sanovan jotain ihmisten rotuun liittyen. Kerran yksi poika sanoi että "Ei kai me Club La Velaan mennä illalla" ja minä ja Emma kysyttiin että miksei, niin hän vastasi että "No koska siellä on niin paljon mustia, en mä sinne halua!". Siitäkös syntyi keskustelua! Heh, mua todella vihastuttaa ihmisten ennakkoluuloisuus ja rasismi, mutta erityisesti kaverini Emma, joka opiskelee antropologiaa ja on erityisen kiinnostunut kaikesta rasismiin liittyvästä, aloitti joka kerta kovan väittelyn näiden ihmisten kanssa. Saatiinkin kyllä aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Kysyttiin, että mikä niissä mustissa sitten on vikana. Valkoisten mielestä ne ovat todella kovaäänisiä, eivätkä huomioi olemisessaan ja tekemisissään muita ympärillä olevia ihmisiä ollenkaan. Kerran koulussa yksi poika kysyi multa että "Onko Suomessa paljon mustia ihmisiä? Ei sillä että olisin rasisti, mutta ajattelin vain.." Ajattelit mitä? Hassua. Saattaahan se olla eri asia kasvaa maassa jossa asuu paljon mustia ihmisiä eli minä en voi ihan täysin tietää millaista se on. Mutta silti minun pieneen päähäni ei mahdu, että miksi jonkun ihonvärin takia ei voisi tulla toimeen toisen kanssa? Tämä on kyllä niin jännä asia! Jessicakin vertasi omaa kotimaatansa Brasiliaa Amerikkaan, ja sanoi että Brasiliassa on ihan eri meininki. Siellä kuulemma mustat ja valkoiset on sulassa sovussa keskenään ja liikkuvat samoissa porukoissa hyvinkin paljon. Mutta täällä kyllä selkeästi hiertää vieläkin näiden kahden ihmisryhmän välillä ja paljon, vaikka noista rotuerottelun vuosista on jo sentään jonkin verran aikaa kulunut tässä maassa. Mutta en kyllä osaa sanoa, kummassa olisi vika, valkoisissa vai mustissa? Mustat ovat kautta aikojen nähneet valkoiset sortajina ja rasistisina, mikä kyllä osittain pitää paikkansa historiassa. Mutta kyllä tuo mustienkin käyttäytyminen on tietyllä tapaa valkoisia halveksivaa ja pitkin nenänvartta katsomista. 

Viime tiistaina yliopistolla oli mielenkiintoinen luento ja sen luennon takia oikeastaan innostuin tätä tekstiä kirjoittamaankin. Näyttelijä Edward James Olmos oli puhumassa siitä miten me ihmiset jaotellaan muut ihmiset rodun perusteella. Oli tosi mielenkiintoinen luento, tämä mies on itse meksikolainen ja hän puhuikin Cesar Chavezista joka on täällä Amerikassa Marthin Luther Kingin tapaan ajanut latinojen oikeuksia. Hän sanoi, että ei ole mustia ihmisiä, eikä ruskeita, eikä valkoisia. Ei ole olemassa erilaisia rotuja. "There's only one race, and that's the human race. Period." Oli hyvä luento! Enpä vaan tiedä miten ihmisten ajatusmaailmaan ja asenteisiin voisi vielä paremmin vaikuttaa. Toivottavasti jotenkin!

Noh, nyt mä menen tarinoimasta.. Hauskaa pääsiäisen jatkoa kaikille! Vähän ois mämmiä ikävä! Noo, sen sijaan sain kyllä suklaamunia ja muita herkkua ihan ähkyksi asti, joten enköhän mä pärjää.. :)   Kuulemisiin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti