perjantai 28. helmikuuta 2014

Hello!

Mun päiväni alkoi tänään herätyskellon pirinällä klo 6:30. Vähän turhan aikaisin, koska ehdin nukkua vain noin kuusi tuntia.  Väsyneenä laahustin bussipysäkille 7:30 ja suuntasin Westportiin erääseen kouluun seuraamaan opetusta. Kun pääsin bussista ulos, vastaan käveli tumma mies joka huikkasi mulle "Good morning lady!". Sillä samaisella sekunnilla katosi väsymys mun silmistä, ja rupesi vain hymyilyttämään! Menin seuraamaan oppitunteja tuonne kouluun, ja toisen tunnin  päätteeksi seitsemäsluokkalainen tyttö käveli mun ohitse ja sanoi että "Hey, you look pretty!" Oih! :) Olin noista iloisista sanoista ihan myyty. Tämä on asia, mitä tulen kovasti kaipaamaan kun palaan Suomeen. Amerikkalaisten avoimuus ja ystävällisyys! Jokaiselle huikataan kadulla huomenta, hei, hyvää päivää. Amerikkalainen myös muistaa kiittää, ja sanoa Please. Please onkin sana, jolle ei suomen kielestä oikein löydy samanlaista vastinetta. Excuse me:n viljely puheessa ihan taukoamatta ärsyttää kyllä välillä. "SKYYS MII" kun on pakko sanoa joka välissä. Minusta se kuulostaa välillä tosi epäkohteliaaltakin, mutta amerikkalaiset tarkoittavat sillä tosiaan vain kohteliasta "anteeksi" -pyyntöä. Muuten kyllä tämä small talk -kulttuuri täällä on ihana. Oikeastaan mun tämä koko perjantaipäivä oli täynnä ihania kohtaamisia amerikkalaisten ihmisten kanssa! Observoituani koulussa muutaman tunnin menin lähellä olevaan Sun Fresh -ruokakauppaan. Tässä ruokakaupassa en yleensä käy, koska meillä on Price Chipper lähempänä, mutta aina kun satun olemaan lähettyvillä, tykkään poiketa Sun freshissä. Totuttuun tapaan myyjä kysyi "paper or plastic" eli haluanko ruoat muovi- vai paperipussiin, ja vastaan aina paperi, koska sitä on helpompi kantaa. Sun freshin paperipussissa ei kuitenkaan ollut käsikahvoja, jonka tajusin vasta ovella, ja palasin vaihtamaan ostokseni muovikasseihin. Vieressä ollut miesmyyjä tuli heti kysymään että tarvinko apua, ja selitin vain että eei, kun vaihdan vaan ostokseni toiseen kassiin. Vielä kun olin pakannut ostokseni, myyjä kysyi että voiko hän jotenkin muuten olla avuksi. Sitten, kun sain ostokset tehtyä ja ryntäsin bussipysäkille, näin jo korttelin päästä, että bussi oli juuri pysäkillä! Vähän matkan päässä seissyt mies huusi mulle, kun näki mun juoksevan kohti bussia, että oletko menossa tuohon bussiin? Huusin vaan että yeees, ja mies vinkkasi bussikuskille että odottaa mua. Aaah, niin ihania ihmisiä! :)

Ihanasti alkanut perjantai koki kuitenkin pienen kolauksen kotimatkalla. Odotin risteyksessä valon vaihtumista kävelijöille, kun näin kahden auton lähestyvän risteystä täysin vastakkaisista suunnista. Kumpikin ajoi aivan täysillä, varmaan 100km/h. Tuo hetki oli kuin hidastetusta filmistä: seison tien vieressä, suoraan edestä tietä pitkin ajaa tuhatta ja sataa iso musta farmariauto - tosin ihan laillisesti vihreillä valoilla, mutta samanaikaisesti toisesta suunnasta tulee toinen auto yhtä lujaa päin punaisia! Oli ihan senteistä kiinni ettei kolissut, punaisia päin tullut auto ehti jarrut kimeästi vinkuen tekemään pienen jarrutuksen, mutta jatkoi sen jälkeen tosin matkaa ihan yhtä kovalla vauhdilla. Hetken kävi kyllä mielessä, että en olisi luultavasti selviytynyt minäkään törmäyksestä ehjin nahoin, autoilla oli niin kova vauhti ja minä kun seisoin ihan risteyksen vieressä kävelytiellä. Huh, kyllä tärisi tämä tyttö vielä pitkään tuon jälkeenkin. En silti ihmettele taas yhtään, olen nimittäin nähnyt näiden kuukausien aikana täällä niin sekopäistä liikennekäyttäytymistä että en ole missään ikinä ennen nähnyt. En yhtään ihmettele jenkkien keksimiä "America's worst driver" ja muita televisio-ohjelmia, koska täällä niitä kyllä riittää!! Mutta eipä täällä juuri paljoa vaadita saadakseen ajokortin. Aivan hullua, jos jalankulkijanakin saa jo ruveta varomaan missä liikkuu.

Aamulla katselin taas bussin ikkunasta Starbucksin jonoja. Ihan uskomattomat niiden Drive-Thru jonot joka aamu. Ihmisten on täällä aivan pakko saada "aamukahvi" mukaan töihin. Mutta yllätyksekseni se aamukahvi on useimmilla ihmisillä joku vanillan tai muun makuinen frappuchino, joka ei kyllä mun mielestäni ole kahvia nähnytkään. Senpä takia se aamukahvi onkin haettava esimerkiksi juuri Starbucksin drive-thrusta eikä keittää itse kotona, koska mites sitä kotona "keität" vanilla frappuchinoa? Sitten niitä litkitään koko ensimmäinen tunti töissä. Ihan ihmeellinen ilmiö täällä. Siis joo, me suomalaisethan juodaan varmaan eniten kahvia maailmassa, mutta tämä drive thru touhotus ja se, että kun se juoma ei monesti ole kahvia nähnytkään... Kouluunkin kun menee aamulla seuraamaan tunteja, lähes poikkeuksetta jokainen opettaja tulee aamulla sisään joku muki kädessä. Tänään näin kahdella opettajalla Starbucksin large -kokoiset jäälatte tms. juomat, yhdellä miesopella McDonaldsin aterian kanssa saatavan  ison juomamukin (en tosin tiedä mitä sisälsi), sekä yhdellä Quiktrip -huoltoaseman kahvimukin. (Ja joo, tätä aihetta voisi vielä jatkaa toteamalla että "ja sitten mietitään mistä se liikalihavuus tässä maassa taas johtuukaan..." Mut emmä jaksa :D Heh. 8.-luokan tytöt sentään tänään opiskeli mitä obesity eli liikalihavuus tarkoittaa ja miten sitä voisi ehkäistä. Good job girls)

Itseasiassa. Nyt kun kerran mainitsin tuon lihavuuden, tuli mieleen eräs toinen syömiseen liittyvä asia. Toissapäivänä olin tuolla samaisessa koulussa seuraamassa oppitunteja. Aamupäivän toisella tunnilla oppilaat saivat koulun puolesta pienen rasian hedelmiä. Opettaja selitti, että aina sillon tällön oppilaat saavat pienen välipalan koululta. Hedelmärasia oli herkullisen näköinen: se sisälsi viinirypäleitä sekä vihreää ja oranssia melonia. Jokaisen oppilaan piti ottaa rasia, vaikka muutama kysyikin opettajalta, että onko pakko. Ensinnäkin ihmettelin miksi joku kysyy että onko pakko, niin herkulliselta hedelmät näyttivät. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Oppilaat menivät istumaan paikoilleen ja syömään hedelmiä, mutta ei kulunut aikaakaan kun yksi toisensa jälkeen oppilaat alkoivat tuomaan rasioita roskikseen "syötyään" hedelmät. Yhtään liioittelematta (satuin istumaan roskiksen vieressä), noin YKSI KYMMENESTÄ oppilaasta oli syönyt koko rasian tyhjäksi. Suurin osa palautti sen lähes koskemattomana, ja osa oli syönyt pelkät viinirypäleet. Mä olin aivan ymmälläni. Mutta, jälleen kerran, jos kotona ei ole opetettu syömään hedelmiä ja vihanneksia, niin ei ne silloin varmaan maistukaan hyvältä. Huhhuh, mä olisin ilomielin syönyt pari rasiaa hedelmiä jos olisi tarjottu.

Oltiin eilen katsomassa balettia! Kansas City Balletin esitys Dracula Kauffman Centerissä. Koulun opiskelijajärjestö UPB järjesti taas ilmaisen reissun meille opiskelijoille. Sen takia jäi siis yöunetkin vähän vähiin, kun esitys kesti jopa 2,5 tuntia ja tultiin sitten aika myöhään takasin kampukselle. Mutta oli kyllä hieno esitys, upeasti tanssivat. En tiedä olenko ennen Kauffman Centeristä kirjoittanutkaan, vaikka tämä oli jo toinen kerta kun siellä käytiin. Kauffman Center on kuitenkin Kansas Cityn upea konserttitalo. Ulkomuodoltaan se muistuttaa vähän Sydneyn oopperataloa, vaikka ei nyt ihan yhtä mahtava olekaan.

Kauffman Center



Mutta joo, sellaista tänne taas tällä kertaa! Mä taidan ottaa pienet päiväunet ja lähteä kuntosalille. Hurja väsymys, eipä olisi silti auttanut vaikka olisi ajoissa eilen tultu kotiin, kun vähän ennen puolta yötä tuli taas palohälytys koko asuntolaan :D Jessica oli jo ehtinyt mennä nukkumaan kun hälytys alkoi, ja mä satuin olemaan keittiössä juuri sillon, ja Jessica tuli huoneestaan unisen näköisenä kysymään mitä tapahtuu. Sain sanoa että tällä kertaa hälytys ei tullut meiltä... hehe, vaikka naurettiinkin kun Jessican ilme olikin vähän sellainen että "Tytöt, ei kai taas?" :D Ollaan muutaman kerran ruokaa laittaessa saatu palohälyttimet laulamaan, ne kun on tosi herkässä, jos vähänkin tulee savua hellalta liikaa niin heti soi.  Mut ei me silti vielä koko asuntolan väkeä olla saatu ulos värjöttelemään meidän kokkailuilla... hehe! Hauskaa viikonloppua kaikille :)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Finnish-French-American dinner and salsa dancing

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! 

Piti tänne oikein kirjoittaa miten hauska kokemus meillä oli viime lauantai-ilta! Pari viikkoa sitten yliopistolla järjestettiin Study Abroad Breakfast eräänä keskiviikkona klo 7:30 aamulla, ja meidät eurooppalaiset vaihtarit kutsuttiin sinne mukaan. Tapahtuman ideana oli kerätä rahaa yliopiston vaihto-ohjelmia varten. (Täällä yliopiston toiminta pyörii pelkästään rahan ja erityisesti lahjoitusten ympärillä, ja senpä takia yliopisto järjestää tämän kaltaisia tilaisuuksia kokoajan; syksyllä oltiin mm. koulun musiikkikonservatorion konsertissa, ja konsertin ideana oli vain kerätä rahaa UMKC:n Conservatory of Music and Dance:lle. Tällä Study Abroad Breakfast -tapahtumalla puolestaan houkuteltiin lahjoittajia lahjoittamaan rahaa vaihto-ohjelmille. Kutsuttujen joukko koostuikin suurimmaksi osaksi professoreista ja opettajista ja jokaisessa pöydässä oli tietenkin ohjeet, miten rahaa voi lahjoittaa).

Joka tapauksessa päätin siis mennä tuonne aamiaiselle (herkullinen olikin, ja oli oikein pöytiin tarjoilu tietysti ja kaikkea). Meidät vaihtarit oli laitettu eri pöytiin istumaan ja minun pöytääni osuikin muutama vanhempi nainen ja mies. Kun nämä naiset kuulivat, että olen Suomesta, he kysyivät että Kai olet tavannut jo Katin?! Hän on suomalainen opettaja täällä UMKC:ssä! En ollut Katia tavannut, ja pöydässä istunut Jennifer laittoikin Katille heti viestiä että onko hän kyseisessä tapahtumassa, koska hänen oli tarkoitus olla. Katilla oli kutienkin opetusta samalla hetkellä, joten hän vain vastasikin että me otetaan Sonjan kanssa yhteyttä vähän myöhemmin. Ja niin me tehtiin. Ei ihan seuraavana päivänä, mutta melkein, sovin Katin assistentin Johnin kanssa milloin voisin tulla Katia tapaamaan, ja niin sitten kävelin seuraavana päivänä hänen toimistolleen!

No, me juteltiin aikamme, Kati on asunut täällä jo lähes 30 vuotta, tullut myös alunperin opiskelemaan ja jäänyt sille tielle. Hän asuu täällä amerikkalaisen miehensä ja heidän 14-, 12-, ja 11-vuotiaiden lasten kanssa, ja lapset käyvät vielä hyvin kansainvälisesti Academie Lafayettea eli Kansas Cityn ranskalaista koulua. Kati kutsuikin minut heti lauantaiksi illalliselle, ja kun hän kuuli että minulla on huonekaveri Ranskasta, hän innostui kovasti ja käski pyytää Emman mukaan jotta lapset (ja hänen mies) saavat vähän harjoitella ranskan puhumista!

Meillä oli niin hauska ilta ja Katin tekemä ruoka oli kerrassaan herkullista! Hän sanoikin pohtineensa ennen meidän tuloa, että pitäisikö ruoan olla suomalaista, ranskalaista vai amerikkalaista, mutta päätyi sitten tekemään heidän suosikkejaan, ja oli kyllä niin hyvää :) Alkupalaksi ranskanleipää ja Brie -juustoa ja pääruoaksi bataattimuusia, scallopseja eli kampasimpukoita ja salaattia, ja ruoan kanssa hurjan hyvää amerikkalaista punaviiniä. Illallinen oli aivan ihana ja myös Katin perhe, ja meillä riitti juteltavaa vaikka kuinka! Eikä muuten Katin kanssa taidettu puhua paria sanaa enempää suomea koko illan aikana, vaan pelkkää englantia, haha! :D

Illallisen jälkeen Kati heitti meidät takaisin asuntolaan. Piti Emman kanssa tietysti käydä naapurihuoneessa koputtamassa ovelle ja kyselemässä What's up, kun kerran ilta oli vielä nuori, ja niinpä ahtauduttiin isolla porukalla kahteen autoon ja lähdettiin Chesterfieldiin tanssimaan salsaa! :D Chesterfield on baari downtownissa ja siellä on joka lauantai salsa-ilta (harmi, kun kuultiin siitä vasta nyt muutama viikko sitten, oltais menty jo ajat sitten jos olis tiedetty!). Tanssittiin salsaa yön pikkutunneille asti, oli aivan mahtavaa! Ravintolassa oli paljon latinoja ja oli upea katsoa heidän tanssiaan. Yllätyksekseni tuli kyllä itsekin tanssittua niin että jalat oli ihan poikki kun yöllä mentiin kotiin! Heh, oli kyllä hauska lauantai!

Nyt on palattu taas arkeen ja yritetään ahkeroida kouluhommien kanssa.. Pääsen vihdoin ja viimein kunnolla kouluihin seurailemaan taas opetustakin! Sinne kun ei ihan tuosta noin vain aina mennä. Mielenkiintosia kyllä nämä kaikki kokemukset. Vieläkin tuntuu yhtä hassulta, miten harva ihminen tietää missä Suomi on. Tänään eräs tiesi, että Suomi päihitti USA:n juuri jääkiekossa, mutta muuten ei kyllä ole hirveästi tietoa... Kuten kerran kuntosalilla eräs poika rupesi kyselemään multa matkavinkkejä Italiaan! Että missä hänen minun mielestäni pitäisi vierailla tulevalla Italian reissullaan? Mmmmm...niin, hyvä kysymys!  Heh. No, kyllähän sitä Euroopasta kotoisin olevana jotain pitää osata vastata, ja kyllä mä jotain vinkkejä keksinkin, mutta niin, vähän on Suomi silti kaukana Italiasta! :D  No voi olla että hän halusi vain kehittää jotain juteltavaa. :D
Nyt on pakko ruveta hommiin, hyvin olen onnistunut lykkäämään kahden artikkelin lukemista ja niistä kirjoittamista koko päivän, joten jos nyt saisi jotain vihdoin aikaiseksi. Kuulemisiin!


Piti vielä sanoa että LSHMSFOAIDMT

Haha. Meillä oli koulussa aiheena latinot ja heidän kulttuurinsa,
joten tämä hauska kevennys sieltä siis :D

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

HYVÄ SUOMI!

VOHOU! On se vaan hienoa olla suomalainen! Aamulla kun heräsin sain lukea netistä kuinka Suomi voitti hopeaa naisten parisprintissä, KULTAA miesten parisprintissä ja kaupan päälle vielä päihitti Venäjän jääkiekossa! Niin hienoa! Satuin vielä olemaan kotona kun meidän aikaan päivällä näyttivät nuo hiihdot. Hienoa Suomi! Suomen jääkiekkojoukkueen voitto Venäjästä herätti keskustelua mediassa täälläkin, USA:lle kun tuntuu vieläkin olevan kaikista tärkeintä olla Venäjää parempi.

On ollut muuten hauska kuunnella amerikkalaisia urheiluselostajia, kun selostavat lajeja missä on suomalaisia urheilijoita! :D Miesten viestikisan ratkaisuhetkien jännitys katosi hetkeksi, kun rupesi naurattamaan miten selostaja kertoi  "Jahojaven" hiihtävän maaliin ja ottavan kultaa :D  Myös Kerttu Niskasen nimi lausuttiin hauskasti, "Ketu Niskane".... hehee, kaikki amerikansuomalaiset onkin päivitellyt Facebookissa, että kaivattais kyllä täälläkin Antero Mertarantaa selostamaan!

Ollaan muuten koulussa juuri puhuttu paljon patriotismista eli isänmaallisuudesta ja kuinka se on Amerikassa niin suurta. Liput liehuu yötä päivää ihmisten ovenpielissä eikä keskusteluissa yleensä jää epäselväksi mikä maa on amerikkalaisten mielestä maailman paras maa. Meidän suomalaisten isänmaallisuus tulee pitkälti esiin esim. juuri urheilussa. Me ollaan ihana pieni maa, ja kun me saadaan kultaa tai hopeaa, koko kansa riemuitsee. Hyvänä esimerkkinä taas tuo Facebook joka tänään täyttyi kymmenistä "hienoa Suomi!" -viesteistä. Toisaalta, amerikkalaisnuoret eivät kuitenkaan riemuinneet heidän kahdennestakymmenennestä mitalistaan Facebookissa. Eivät edes siitä ensimmäisestä. Ehkä siksi, että he tietävät jo valmiiksi "olevansa parhaita"? Tai mikä ehkä vielä ennemmin on syynä, on se, että nämä amerikkalaisnuoret eivät vain seuraa Olympialaisia. (Kurja tosiasia monesti on, että amerikkalaisnuoret eivät juuri ole perillä muun maailman tapahtumista. Tähän kyllä vaikuttaa sekin, että uutiset ja lehdistö täällä keskittyy uutisoimaan niin kovasti oman maan asioista, eikä ulkomaailmasta juuri välitetä.)

Opin eilen taas jotain uutta. En mitenkään iloisen asian, mutta asian, josta en ole ennen kuullut. Asian nimeltä Amber Alert. Amber Alert on Yhdysvalloissa kehitetty hälytysjärjestelmä lasten kaappausten ja katoamisten varalle. Tämä selvisi minulle eilen, kun oltiin ravintolassa illalla syömässä Keiaran synttäreiden kunniaksi, ja brasilialaistytöt joilla on iPhone, saivat kaikki puhelimeensa Amber Alert:in Kansas Cityn lähellä Springfieldissä kaapatusta pikkutytöstä. Vanhempi mies oli kaapannut pikkutytön autoonsa. Kun poliisi on ensin varmistanut, että kyseessä on lapsen kaappaus tai katoaminen, lähettää Amber Alert -järjestelmä hälytyksen eli etsintäkuulutuksen alueen televisioihin, radioon, matkapuhelimiin sekä valtateiden valotauluihin. Tyttöjen puhelimiin tulleessa ilmoituksessa siis luki mitä on tapahtunut, millaisella autolla mies liikkuu, ja ilmoitus käskee ihmisiä tarkkailemaan ympäristöään ja ilmoittamaan poliisille jos näkevät kyseisen kulkuneuvon. Mielestäni aika hieno systeemi maassa, jossa tällaisia tapauksia sattuu surullisen usein. Netistä löysin myös tietoa, että järjestelmän on tutkitusti todettu nopeuttavan syyllisten kiinnijäämistä. Ja yllätyksekseni löysin myös tietoa, että se on käytössä 11 EU-maassakin, mutta ei kylläkään Suomessa. Täytyy toivoa, että pieni 10-vuotias Hailey löytyy.

Tämän viikon maanantaina eli 17. helmikuuta USA vietti Presidentin päivää, President's Dayta. Tai vielä virallisemmin: Washington's Birthdayta, jolla kunnioitetaan Yhdysvaltain ensimmäistä presidenttiä George Washingtonia. (Hmm, piti oikein Wikipediasta tarkistaa päivän oikea nimi, mutta päivästä ilmeisesti käytetään jopa kolmea eri nimeä, koska osa osavaltioista juhlistaa sitä myös Lincoln's Birthdayna, ota nyt siitä sitten selvää mikä tuo päivä on! :D hehe, no mutta President's Dayna kaikki siitä puhuvat.) Päivä ei kuitenkaan ole kansallinen vapaapäivä, vaan osavaltiot saavat itse päättää mitä tekevät. Osassa valtioita se on vapaapäivä, mutta esim. Missourissa ei. Meillä se oli normaali koulupäivä kuten suuressa osassa muitakin yliopistoja, mutta myös täällä esimerkiksi alakouluissa ja lukioissa päivä oli vapaapäivä.

Meillä on täällä ihan kevätfiilis! Aikainen kevät saapui (hetkellisesti) Kansas Cityyn ja saatiin tällä viikolla kaivaa kevättakit esiin. Eilen oli nimittäin hurjat 20 astetta lämmintä. Brasilialaiset olivat onnensa kukkuloilla..Kuten Jessica sanoi "Tämä on meidän talvi, eikä hitsi vie mikään -20 astetta!!" :D Mun piti puolestaan todeta, että mulle tämä on jo kuin kesä! ;) Mutta ei vielä innostuta, ensi viikolla taas kylmenee.

Nyt yritän mennä unten maille mikäli kämppäkaverini sen sallii.. Heh, kuuntelen tahtomattani hänen kiivasta keskusteluaan puhelimessa poikaystävänsä kanssa (kyseessä ei ole Emma eikä Jessica, vaan tämä neljäs girl). On olemassa hiljaisia ihmisiä ja sitten on olemassa äänekkäitä ihmisiä. Ja sitten on olemassa... mun kämppäkaveri ja hänen kaverinsa! :D Hyvänä esimerkkinä viime sunnuntai, kun hän saapui kavereidensa kanssa tänne meidän asuntoon kello kolme iltapäivällä ja rauha laskeutui kämppään vasta puoliltaöin. Emman kaverit todisti metelin Skypen välityksellä jopa Ranskassa asti. Heh, ei heidän touhua voi oikein edes sanoin kuvailla... välillä kyllä vähän naurattaa, mutta useimmiten tekee mieli laittaa korvatulpat korville Noh, näin meillä aina silloin tällöin. ;) Hyvää viikonloppua kaikille!

Klo 22:00.. Juuri kun ehdin julkaisemaan tämän tekstin, näin televisiossa uutiset. Springfieldissä kaapattu 10-vuotias Hailey oli löydetty kuolleena. Mies, joka lapsen kaappasi ja tappoi, oli ALAKOULUN urheilujoukkueen valmentaja. HULLU, HULLU MAAILMA !!! :( Ei vaan voi käsittää.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Happy Valentine's Day!

Would you be my Valentine? Näin luki lähes kaikissa kaupan Valentine's Day:n korteissa. Ei kun mä vaan haluaisin toivottaa Hyvää ystävänpäivää...
Olen tehnyt hauskoja oivalluksia Valentine's Dayhyn liittyen täällä ollessani. Valentine's Day ei ole ystävänpäivä. Valentine's Day on päivä, joka vietetään tyttö- tai poikaystävän kanssa, eli sen Valentinen kanssa. Suomi tuntuu olevan ainut maa, missä tätä päivää vietetään "ystävänpäivänä". Sanakirja kääntää sanan Valentine suomeksi mielitietty, ihastus tai heila. Mistä siis moinen ystävänpäivä? Pari viikkoa sitten sanoin huonekavereilleni Emmalle ja Jessicalle, että tehdäänpäs jotain hauskaa sitten Valentine's Dayna. Kumpikin tytöistä meni ihan hämilleen, että ai niinkun mitä..? Myös heidän kotimaissaan, Ranskassa ja Brasiliassa, päivää viettävät vain ne kenellä on se tyttö- tai poikaystävä. Ne kenellä ei sitä mielitiettyä ole, vitsailevat vain päivästä ja ovat hiljaa mielessään kiukkuisia niille kenellä sellainen on. (Brasiliassa Valentine's Dayta vietetään muuten sitä paitsi kesäkuussa, ei helmikuussa.)

Mielestäni ystävänpäivä on kuitenkin söpö asia. Niin ovat monet amerikkalaisetkin todenneet, kun olen heille selittänyt päivän merkitystä Suomessa. Myös Emma ja Jessica sanoivat, että olisipa heidänkin maissaan samalla tavalla! Kysyinkin tänä aamuna Emmalta, että onko sun Facebook seinä täynnä Hyvää ystävänpäivää -toivotuksia, mitä minun Facebookkini oli täynnä. Mutta ei, näin ei kuulemma ollut, ja hän sanoikin että voi kun hauskaa, kun kerroin kuinka moni kirjoittaa jotain facebookkiin kyseisenä päivänä. Heh! Yritin tehdä vähän tutkimusta Facebookissa mitä suomalaiset ja amerikkalaiset sinne kirjoittavat, mutta aika tyhjin tuloksin koska koko Facebook -seinä oli oikeastaan täynnä vain suomalaisten kavereiden kirjoituksia. Suomalaisten päivitykset olivat useimmiten "hyvää ystävänpäivää" ja muita lauseita jolla ihmiset halusivat muistaa kavereita. Myös minä itse julkaisin tuollaisen päivityksen. Amerikkalaisten kavereiden päivityksistä (niitä harvoja jotka facebookkiinsa jotain tästä aiheesta päivittivät) bongasin mm. seuraavanlaisia: "Vaikka olenkin sinkku, olen onnellinen niiden puolesta joilla on oma Valentine, jonka kanssa viettää tämä päivä. Ja myös niiden puolesta, jotka muuten vain nauttivat päivästä. Hyvää tätä päivää kaikille!"  Tai: "Happy Valentine's Day! Where is my Valentine?" No, nämä kaksi nyt ehkä oli ainoat mitä kunnolla löysin Facebookistani. Koulussa päivällä ihmiset kyselivät toisiltaan, mitä suunnitelmia kaikilla on Valentine's Dayksi, ja monet toivottivatkin niille joilla se tyttö/poikaystävä löytyi, että "pidä hauska ilta tyttöystäväsi kanssa!" :D Mä sanoin että kyllä hauskan päivän voi viettää myös ystävien kanssa. ;)

Amerikassa Valentine's Day on big thing, kuten kaikki juhlapäivät. Heti joulun jälkeen kaupat täyttyivät Valentine's Day -lahjoista ja korteista. Jopa meidän pienehkössä lähikaupassa CVS:ssä on kahden pitkän hyllyn verran Valentine's Day tavaraa. Siellä muutama viikko sitten pysähdyin noita postikorttejakin tutkailemaan, ja silloin tämä päivä tuli itseasiassa ensimmäistä kertaa puheeksi ranskalaisen Emman kanssa. Emma pysähtyi viereeni ja kysyi, että kenelles sä Sonja Valentine's Day:n korttia katsot?! Vastasin, että kavereilleni mietin tässä joskos lähettäisi. Emma rupesi nauramaan, ja sanoi että Ranskassa annetaan kortti tai lahja Valentine's Dayna vain sille tyttö/poikaystävälle. Heh, niin hassua!

Me lähdetään viettämään Valentine's Dayta McFadden'sin baariin Laurenin ja Michellen ja heidän kavereidensa kanssa. Itseasiassa meidät on kutsuttu juhlimaan Michellen Valentine's Dayn deitin synttäreitä! :D Haha. No, ei sentään ihan kotona tarvitse istua vaikka VALENTINE's Day onkin :)

Ihanaa ystävänpäivää kaikille, oli teillä sitten se the loved one kainalossa tai ystävät ympärillä ;) Olette mun ajatuksissani! <3

Ainiin! Sainhan minä kuluneella viikolla pari ihanaa yllätystäkin! Host-perheeni Californiasta lähetti taas care packagen, tällä kertaa tietysti Valentine's Day aiheinen. Paketti oli vaaleanpunainen kuten kuvasta näkyy ja se sisälsi suklaata, ihana pinkit lämpimät sukat sekä sydän -koristeen ja sydän pillin :D Heh, vieläkin tuntuu niin hauskalta tämä care package kulttuuri. JA sainhan minä oikein superyllätyksen, pienen paketin sieltä kotoa äidiltä, iskältä ja Ellaltakin (siitä ei nyt satu olemaan kuvaa, koska se ei ollut iha yhtä kuvauksellinen... ;D Haha, ei vaan! Tiedätte kyllä. Love you!)




tiistai 11. helmikuuta 2014

Suomalaisen saunan häväistys

Tulin juuri uimasta. Ja Saunasta. Kyllä, koulun fitness centerissä on sauna. Sauna ja sen lisäksi vielä Steam Room eli höyrysauna. Flunssasta tervehdyttyäni päätin käydä pitkästä aikaa uimassa, ja samalla päätin, että nyt vihdoin ja viimein rohkenen kokeilemaan myös saunaa. No, se olikin varsin... amerikkalainen saunomiskokemus.

Ulkoapäin sauna näyttää lähes samalta kuin suomalainen sauna. Puiset lauteet ja keskellä kiuas. Tässä saunassa tosin on isot seinän korkuiset lasi-ikkunat uima-altaalle päin, mutta muuten sauna on sisältä aivan samanlainen. Saunan ovessa on lappu saunan säännöistä. Sääntöihin kuuluvat mm. oikeanlaisten vaatteiden pitäminen saunassa. Oikeanlaiseksi vaatetukseksi luetellaan uima-asu tai mikä tahansa muu vaate, ei siis hyvänen aika ilman vaatteita. Sauna on myös unisex-sauna eli miehet ja naiset saunovat samassa. Saunaan ei myöskään saa mennä sairaana. Veden heittäminen kiukaalle voi aiheuttaa vaaratilanteen, joten se on ehdottomasti kiellettyä. Ja säännöt kertovat myös, että päivässä ei saisi saunoa kuin korkeintaan 15 minuuttia! Jos saunoo liikaa, se voi olla vaikka hengelle vaarallista. Me suomalaiset siis kirjaimellisesti rikomme lähes jokaista näistä säännöistä saunoessamme. Heheh... kyllä vähän huvitti kun lueskelin niitä! :D 

No, säännöt opeteltuani uskaltauduin sitten sisälle (ja joo, tiesin kyllä etukäteen että siellä saunotaan uimapuku päällä, en siis nolannut itseäni ilmestymällä ovelle ilman vaatteita.... hehe) Päätin siis aloittaa tästä perinteisestä saunasta. Joka ei kuitenkaan ihan niin perinteinen ollutkaan. Lauteilla istui kolme tyttöä jumppavaatteet päällä venyttelemässä. En oikein ottanut selvää tekivätkö he alku- vai loppuverryttelyä salitreenille, mutta jompi kumpi oli selvästi menossa. Lattialla pyyheliinan päällä ryki hieman iäkkäämpi mies kovaa tahtia vatsalihasliikkeitä. Kahdesta lauteesta ylimmällä istui kaksi intialaista poikaa kutakuinkin normaalisti saunomassa ja minä puikkelehdin heidän viereen istumaan. Hetken päästä viereen istahti amerikkalaispoika, joka samalla näppäili iPhoneaan ja kuunteli musiikkia kuulokkeista. Huomasin myös yhden tytöistä näppäilevän tekstiviestiä älypuhelimellaan, ihan noin niinkun normaalisti. Lämpömittari seinässä näytti 120 F eli noin 48 celciusastetta. Hehe :D Jopa minä, joka en viihdy liian kuumissa löylyissä, olisin kaivannut lisää lämpöä. Kovasti yritin katseellani etsiä vesiampäriä ja kauhaa, jolla vähän heittää löylyä, mutta eihän siellä sellaista ollut. Löylyä heittämällä olisin kyllä saanut varmaan saunoa yksin. 

Saunan jälkeen piti vielä kokeilla Steam Roomia, joka oli kyllä ihan hauska mentholin tuoksuisella höyryllä varustettuna. Steam Roomissa oli jostain syystä myös suihku. Lämpömittaria ei  ollut näkyvillä, mutta  asteet oli varmaan aika samoissa saunan kanssa.

Noh, sauna kuin sauna, kyllä siitä kiva olo tuli! Oli kuitenkin aivan pakko tulla tänne jakamaan saunakokemukseni, joka minua kyllä suomalaisena hieman järkytti. Meille sauna on kuin pyhä paikka! Ei siellä reenata tai istuta jumppavaatteet päällä hitto vie. Ehkä mekin silti voitais kehittää tuollaisia matalalämpöisiä saunoja kuntosalien alkulämmittelyhuoneiksi? Laiskan miehen (tai naisen) alkulämpö. Kyllä siellä kivasti tulee koko kroppa lämpimäksi - eikä tarvi itse tehdä mitään! Ja ei muuta kun reenaamaan! :D Hehehehe.......... I miss finnish sauna! Especially now when it's so cold here! (colder than in Finland.. yksi mun opettajista tänään totesikin mulle, että sä taidat olla ainut tässä luokassa ketä on hyvin tottunut näihin keleihin! heh)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kuulumisia

Hello! Kahdesta snow daysta on selvitty ja elämä jatkuu täällä taas normaalisti! Tänne ei mitään sen erikoisempaa kuulu, lumipäivien jälkeen iski kauhea flunssa ja koko viikonloppu onkin mennyt neljän seinän sisällä sitä parannellessa. Hauskaa, mulle ja mun huonekaverille Emmalle kummallekin iski flunssa samana päivänä. Muutenkin tehdään kaikki jutut melkein yhdessä, niin sairastetaan nyt sitten flunssakin yhdessä! Nauretaan meidän kommunikointia kun kummaltakaan ei tule kunnolla ääntä kun yritetään puhua. Heh.

Snow Daysta piti vielä sen verran kirjoittaa, kun näin Skypen välityksellä Ilta-Sanomissa olleen kuvan kansasilaisesta miehestä kolaamassa lunta shortsit jalassa. Haha, tuo on niin outoa täällä! Eilenkin joku tuli kampuksella vastaan shortsit jalassa vaikka oli -10 astetta pakkasta..mitä?! Ja yliopistolla näkyy välillä ihmisiä ballerina -kengät jalassa! Ja samoin kun olin viime viikolla alakoulussa seuraamassa opetusta, oli suuri osa lapsista koulussa sisällä t-paita päällä! Eilen näin yhden tytön menevän polviin asti olevat jumppahousut jalassa autoon asuntolan pihassa. Ja mä olen Suomesta ja mulla on kylmä! Mutta veikkaan, että tähänkin on varmaan syynä se, että oikeasti nämä ihmiset ovat ulkona päivästään varmaan noin 5 minuuttia. Menevät autoon ja autosta ulos, ja sitten taas takaisin autoon ja autosta kotiin. Niin, ei kai siinä kylmä ehdi tullakaan...

Eilen perjantaina kävi hauska tapaus, kun tulin kauppareissulta ja olin valmistautumassa katsomaan Olympialaisten avajaisia täällä kotona. Sacramentossa asuvan Marita-tädin poika Gary kun ajaa rekkaa työkseen ympäri Amerikkaa, soitti mulle ja kertoi olevansa Kansas Cityssä yöpymässä ennen seuraavan päivän ajoa! Hän sitten ajeli kaverinsa kanssa heidän rekka-autollaan Pohjois-Kansasista tänne meidän nurkille ja kävin heidän kanssa illallisella. Se oli hauska yllätys!

Viime viikolla Amerikan suurin apteekkiketju CVS ilmoitti lopettavansa tupakkatuotteiden myynnin. Kyllä, kuulit oikein - apteekki! Tämä ketju on siis nimeltään CVS Pharmacy eli CVS apteekki. Apteekkituotteiden lisäksi se kuitenkin myy mm. alkoholia, tupakkaa, lähikaupan verran ruokaa, kosmetiikkaa yms. sekalaista. (joo, ollaan alusta asti naurettu, että täällä ostetaan alkoholia apteekista..haha!) CVS on tosiaan meidänkin lähikauppa. Mutta niin, eksyin jo aiheesta, kun piti siitä kertoa että CVS tällä viikolla uutisoi että se lopettaa tupakkatuotteiden myynnin tämän vuoden lokakuuhun mennessä, joka on mielestäni aika rohkea veto! CVS on kuitenkin Amerikassa varmaan laajin "lähikauppaketju" josta löydät lähes mitä vain ikinä tarvitset iltamyöhään asti. Eli kaikki tupakoitsijat myös siis yleensä ostavat tupakkansa sieltä, koska CVS löytyy lähes joka nurkan takaa. Hienoa, että rohkenivat tässä maassa moiseen päätökseen! Joku vielä kun tekis alotteen pikaruokaloiden terveellistämisestä. ;) 

Me täällä vietetään tosiaan rauhallista lauantaita. Heh, tilattiin juuri ensimmäistä kertaa pizzaa kotiinkuljetuksella Emman ja Jessican kanssa lauantai-illan kunniaksi (tiedän, ollaan laiskoja eikä jaksettu itse hakea, mutta tätä pizza deliverya meidän on pitänyt jo kauan aikaa kokeilla, eikä juuri ikinä vietetä lauantai-iltoja kotona, joten nyt oli hyvä aika kokeilla sitäkin).  Ei oikein otettu selvää pizzojen koosta, joten meille sitten tuotiin kaksi large kokoista pizzaa. Ei kukaan syömään haluaisi tulla?! :D Haha. Ihana kerrankin vain oleilla kotona lauantai-ilta. Noh, olokin on kyllä ollut sen mukainen ettei olisi muuta jaksanut tehdäkään. Nyt laitetaan vielä pyörimään elokuva nimeltä Her. Good night! :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Snow Day

Nyt tarvittais sukset! Täällä on tänään Snow Day. Viime yöstä asti on pyryttänyt lunta taivaan täydeltä ja lumisateen ennustetaan jatkuvan pitkälle iltaan asti. Yhteensä lunta pitäisi sataa tämän päivän aikana noin 25 senttiä, mikä on kyllä aika paljon yhdellä kertaa. Niinpä yliopisto päätti sitten eilen illalla, että ovet pidetään kiinni tänään tiistaina. Ilmoittivat kampuksen sulkemisesta oikein puhelinsoitolla, tekstiviestillä ja sähköpostilla! Heh. Tuntuuhan tämä aika hassulta suomalaisen mielestä, mutta toisaalta ymmärrän. Syynä on mitä luultavimmin se, että ihmiset ovat täällä niin autoilun varassa. Jokaisella opiskelijalla on oma auto, ja ihmiset kulkevat yliopistolle hyvin pitkienkin matkojen takaa. Ja kun autoissa ei ole talvirenkaita, voisi tuo matka olla aika vaarallinen tällaisena päivänä. Mutta toisaalta, miten me Suomessa pärjätään ilman että täytyy sulkea koulut ja virastot? Meillä on talvirenkaat ja kalusto jolla putsata tiet! Ehkä voisi harkita täälläkin kun täällä kerran joka vuosi tämä talvi silti tulee, tuli se sitten yhdeksi päiväksi tai kymmeneksi. :D

Snow Dayta on kokoajan vähän odottanut, että olispas kiva kun sellainen tulis eikä tarvis mennä kouluun! No, nyt se tuli, mutta mulle kyllä riittää tämä yksi päivä. Koska kaikki paikat on kiinni! Ei pelkkä yliopisto, vaan ei täällä myöskään pääse esimerkiksi urheilemaan koska koulun fitness center on kiinni. Ulkoilua toki voi harrastaa pirteässä pakkasilmassa, mutta kun teitäkään ei ole aurattu niin se on vähän tylsää tarpomista. Me käytiin kylläkin äsken tunnin kävelylenkillä Emman ja Jessican kanssa. Ei oikein jaksanut enää lukea eikä tehdä mitään, kun on ollut koko päivän sisällä! Teillä liukastelevia autoja ei ollut hauska katsella, mutta eräs mies "lakaisikin" lunta lehtipuhaltimella. Käyhän se niinkin!

Katsotaan miten tämä viikko tästä etenee. Säätiedotus lupaa koko loppu viikoksi lumisadetta, meinaako se sitä että yliopisto on kiinni koko viikon? Olisi pitänyt muuten ottaa valokuva aura-autosta! Haha, aurasivat lunta sellaisella vähän normaalia henkilöautoa isommalla lava-autolla, johon oli vain kiinnitetty aura eteen. :D Hauskaa.

(Kuva Kansas City Star -sanomalehden nettisivuilta)

Sunnuntaina oli tosiaan Super Bowl -peli, jota oltiin katsomassa Raytownissa eräissä Super Bowl juhlissa. Meitä oli siellä varmaan 40, kahdesta televisiosta piti peliä katsoa. No, katsoa ja katsoa, yritettiin kovasti ottaa selvää taas pelin säännöistä mutta se tuntuu kyllä olevan maailman vaikein laji ymmärtää! Eli me lähinnä lukeuduttiin niihin jotka katsoivat peliä vain mainosten ja puoliaikashown takia ;) (mainoksia muuten olikin kokoajan: 5 minuuttia peliä, 5 minuuttia mainoksia..) Bruno Mars vetikin upean shown ja mainokset oli toinen toistaan hullumpia. Joku tiesikin kertoa, että 30 sekuntia mainosaikaa Super Bowl pelin aikana maksaa 3 miljoonaa dollaria. Kokonainen minuutti 8 miljoonaa! Mitäs mainostettais? Super Bowlia varten tehdyistä mainoksista käydään vielä jälkeenkinpäin suurta keskustelua. Esimeriksi Coca-Colan "It's Beautiful" mainos on herättänyt paljon keskustelua, että miten se muka kuvaa Amerikkaa, koska siinä lauletaan America The Beautiful -laulua vierailla kielillä ja samalla kuvataan ihmisiä eri kansallisuuksista. Mutta sitähän Amerikka on?! Ihmetyttää kyllä suuresti että tuo mainos sai niin suuren huomion täällä pelkästään kielen takia. Täällähän on suuressa osassa koulujakin oppilaina enemmän afrikanamerikkalaisia, latinoja ja aasianamerikkalaisia, kuin alkuperältään amerikkalaisia itsejään. 


Tämä oli siis Coca-Colan tekemä mainos Super Bowlin mainostauolle.

Kuuluisimpien firmojen ei tarvitse näköjään edes mainostaa omaa tuotettaan, vaan mainos voi olla jotain aivan muuta. Kuten tämä hellyyttävä Budweiserin mainos:

Aaaw!

Noh, minä ja Emma ja muut tytöt taidettiin löytää pelin kohokohta puoliaikashowsta kun Bruno Mars saapui lavalle ;) Hehe


Yay!

Mulla palelee vieläkin jalat äskeisen kävelylenkin jäljiltä, joten nyt kuumaa vaniljateetä  ja sohvalle peiton alle kirja käteen! Saunaan kun vielä pääsis lämmittelemään! Hauskaa viikon jatkoa :)

Ps. Emma sattui löytämään amerikkalaissivusto BuzzFeedin julkaiseman artikkelin 42 suomalaisruoasta, joita jokaisen pitäisi syödä! (http://www.buzzfeed.com/tabathaleggett/traditional-finnish-foods-that-you-desperately-need-in-yo) Mä ilmottaudun syömään noista jokaista kun tulen kotiin!

Haha... EDIT klo 22:00: Ylen teksti-tv uutisoi juuri USA:n keskilänttä riepottelevasta lumimyrskystä. Uutisen mukaan Kansasiin on julistettu hätätila myrskyn vuoksi. O ou! Kyllähän tuo lumikerros tuossa päivän aikana on melkoiseksi kasvanut, eikä loppua sateelta näy. Ja sen tiedän, että huomenna pitäisi olla hyytävä -25 asteen keli. Yliopisto ilmotti pysyvänsä kiinni vielä huomisenkin. Mutta en mä nyt ihan tiedä hätätilasta... No, mä olenkin Missourin puolella enkä Kansasissa! ;) Osavaltioiden raja menee tossa noin 2  kilometrin päässä! Hehe! Hyvää yötä, täällä ollaan safe and sound joten don't worry!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Super Bowl weekend

Hei! Ja hyvää alkanutta helmikuuta! Olen varmaan jo ihan tarpeeksi kirjoittanut hullusta Missourin ilmastosta... Mutta tämä tammikuun viimeinen viikko vasta ihmeellinen olikin! Arvatkaa, kuka oli toissapäivänä lenkillä t-paita päällä?! Minä! Ja kuka seuraavana päivänä eli eilen paleli taas -10 asteen pakkasessa? Minä! Ja arvatkaa, missä on tänään lunta! No täällä! :) Haha. Niin hassua! (pieni korjaus: en siis yksikseni uhmannut pakkasia ja mennyt t-paita päällä lenkille, vaan niin tekivät kaikki muutkin lenkkeilijät koska toissapäivä oli täällä melkein 17 astetta lämmintä! :D)

Tänne kuuluu hyvää, paljon koulutöitä, luettavaa, kirjoitettavaa, kaikkea taas riittää.. Hetken kesti taas tottua tähän tiukkaan opiskelurytmiin! Mutta on ollut huippua huomata ero viime syksyn ensimmäisen kouluviikon ja nyt tämän lukukauden ensimmäisen kouluviikon välillä: ymmärsin opettajien puheesta kaiken! :D Muistan kuinka syksyn ensimmäisellä kouluviikolla tuntui rankalta, piti korva tarkkana kuunnella opettajan ohjeita jotta ymmärsi mistä oli kyse ja mitä piti tehdä kotiläksynä. Mutta nyt pystyn ymmärtämään opettajan puheesta oikeastaan kaiken! Jee :)

Onneksi silti ihan kaikki aika ei mene kouluhommien parissa, vaan vähän ehtii tehdä muutakin. Viime viikolla käytiin muun muassa elokuvissa, tällä kertaa oltiin katsomassa Wolf of Wall Street. Elokuva oli hyvä, ehkä hieman liian pitkä (melkein 3h), mutta ihan hauska. Ja Leonardo DiCaprio oli myös hyvä. Täällä elokuvalipun hinta on tosiaan mukava 4,60 €, joka on aikas halpa kun vertaa meidän Finnkinon hintoihin!

Nyt onkin Amerikassa kuuluisa Super Bowl viikonloppu. Huomenna sunnuntaina pelataan finaaliottelu Seattle Seahawks vs. Denver Broncos New Yorkissa. Ja mitä koko muu Amerikka tekee? Seuraa tietysti televisiosta kisakatsomot kuumina! Ja järjestää myös Super Bowl juhlia koko viikonlopun. Televisio on täynnä pelkkää Super Bowl keskustelua, pelikatsauksia, haastatteluja... all day all night. Toissapäivänä yhdellä kanavalla spekuloitiin huomisen ottelun säätä; onko lunta vai eikö ole lunta, mikä mahtaa olla tuulen nopeus pelihetkellä jne. Meidätkin on kutsuttu huomenna sunnuntaina jopa kaksiin Super Bowl partyihin. Hauska päästä katsomaan sitä meininkiä!

Tällä kertaa vähän lyhyempi blogiteksti, jotta ette vallan kyllästy tarinoihini. Heh. Keksittiin äsken valmistaa Emman kanssa meille illallinen kun meitä on täällä asunnossa minä, Emma, Jessica ja Jessican kaveri Jordan. Tehdään risottoa ja jälkkäriksi cinnamon coffeecake eli kanelipiirakka. Namnam. Illalla lähdetäänkin pitkästä aikaa ulos downtowniin katsastamaan Power&Light district. Siispä illallista valmistamaan! See you!