keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ready for Spring Semester!

Hello! Sain sieltä koti-Suomesta kommenttia, että edellinen blogitekstini kuulosti kovin alakuloiselta. Ei sen pitänyt kuulostaa, koska ei musta kyllä tuntunut yhtään alakuloiselta. Välillä tulee koti-ikävä, joka on ihan normaalia :) Mutta vielä en kyllä kotiin lähtisi... Heh! Vähän pitää vielä nähdä ja kokea. Ja tiedän että toukokuu tulee niin nopeasti, etten vain haluaisi sen tulevan! No joo, osa musta tietysti haluaa kotiin koska on ikävä kavereita ja perhettä, mut osa musta ei silti halua. Ehkä siksi olen tiedostamattani pitkittänyt lentolipun ostoakin, mikä kyllä pitäisi heti ensi tilassa hommata...

Mutta, asiaan! Meillä alkoi Spring semester! Eli kevätlukukausi. Olen ihan excited, sain kevääksi tosi kivan tuntuiset kurssit! Tänään vihdoin ja viimein varmistui viimeinenkin kurssi, sain kuin sainkin sen! Sain tosiaan poikkeusluvalla kaksi graduate eli maisteritason kurssia, vaikka olen täällä undergraduate eli alemman korkeakoulututkinnon opiskelijana. Koska olenhan kuitenkin jo Suomessa suorittanut BA:n, Bachelor of Arts -tutkinnon eli kandidaatin tutkinnon. Minusta on hieman hölmöä, että kanditutkinnosta huolimatta opiskelijat lähetetään vaihtoon undergraduate opiskelijoina. No, toisaalta ymmärrän, että eivät nämä kurssit nyt ihan korvaisi meidän maisteritason kursseja koska sisällöt niissä on kuitenkin niin erilaiset. Mutta voisi niitä siitä huolimatta antaa opiskelijan opiskella. Täytyypi oikein kysellä asiaa Turusta kotiin päästyäni.

Mun kevään lukujärjestyksestä löytyy siis 12 creditin verran kursseja eli saman verran kuin syksyllä. Syksyllä mulla tosin oli muutama kahden ja yhden opintopisteen kurssi, joten erilaisia kursseja tuli enemmän. Kevääksi mulla on kaikki kurssit kolmen opintopisteen kokonaisuuksia eli yhteensä neljä kurssia siis. Kurssit ovat: Cultural Diversity & American Education, Independent Study, Principles of Testing (testaamisen perusteet, graduate class) ja viimeisempänä juuri tänään varmistunut erityispedagogiikan kurssi Understanding and Addressing Challenging Behavior in the Classroom (aina tapetilla: miten kohdata oppilaan vaikea käytös luokkahuoneessa, myös graduate class). Kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta, eikö? :) Cultural Diversity & American Education on, kuten nimestäkin voi päätellä, Amerikan koulujärjestelmään ja myös luokkahuoneessa kohtaviin moniin eri kulttuureihin liittyvää asiaa. Independent Study -kurssi ei varsinaisesti ole mikään kurssi. Se on myös oikeastaan pelkästään minua varten järjestetty kurssikokonaisuus,  jonka kolmeen opintopisteeseen yhdistetään vähän kaikkea. Siihen yhdistetään observointia viikottain eri kouluissa sekä pieniä paloja sieltä täältä eri liikunnanopetuksen kursseilta (esimerkiksi huhtikuussa menen erään liikunnanryhmän mukaan viikonlopuksi retkeilemään, sen lisäksi osallistun silloin tällöin käsi- ja koripallotunneille jne.). Kiitos tämän kurssin järjestymisestä kuuluu yliopiston liikunnanopelle, joka tätä ehdotti. Tällä tavoin saan kokea ja osallistua mahdollisimman paljon, enkä ole sidoksissa mihinkään pelkästään yhteen opintokokonaisuuteen.

Listan kaksi viimeistä, eli Principles of testing ja erityispedagogiikan maisteritason kurssi ovat myös todella mielenkiintoisen tuntuisia. Principles of testing -kurssilta oli jo ensimmäinen luento, vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta asialta. Siihen nähden siis mielenkiintoista asiaa, että meillä Suomessa kun oppilaiden testaus on todella vähäistä verrattuna Amerikan systeemiin. Erityispedagogiikan kurssi ainakin nimestä päätellen pitäisi olla täynnä mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, saa nähdä onko näin. Toivottavasti! :)

Viikon lukujärjestyksessä mulla on myös jonkin verran tyhjää, mutta osa ajasta tietysti kuluu observoidessa oppitunteja, ja oletan myös että graduate tason kurssit vaativat vähän enemmän itsenäistä työskentelyä kuin undergraduate kurssit. Ajattelin silti samalla tavalla viime syksynä, kun koulu alkoi, että onpa mulla vähän tunteja viikon lukujärjestyksessäni. Mutta loppujenlopuksi luettavaa ja tehtävää riitti kyllä ihan kokoajan, vaikka aina ei kouluun tarvinnutkaan mennä. Kotiläksyt, kotiläksyt... niitä osataan kyllä Amerikan kouluissa antaa! Tämän vuoden jälkeen olen varmasti lukenut kirjoja enemmän kuin yhtenäkään vuonna tätä ennen. Ei silti yhtään huono asia!

Kohta on taas viikonloppu. Ja aika juoksee! Koulun lisäksi olen tällä viikolla käynyt jumppailemassa, kun koulun fitness centerissä on ollut ilmaiset ryhmäliikuntatunnit koko tämän viikon. Kävin kokeilemassa kinesistä, boot camppia ja spinnnigiä. Kinesistä kokeilin muutaman kerran jo syksyllä, ja se on kyllä tosi jees treenimuoto. Kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus, vaikuttaa kivasti koko kroppaan. Täällä menee uutena ryhmäliikuntana myös TRX -treeni, jota toivon mukaan pääsen vielä kokeilemaan, se kuulostaa mielenkiintoselta!
Huomasi kyllä koulun kuntosalilla, että on taas palattu arkeen! Tai ehkä ennemminkin, että on tammikuu. Sali on nimittäin ollut joka päivän ihan täynnä ihmisiä! Heh. Ja ihan vieraita kasvoja! Lienevätkö sitten uusia opiskelijoita, vai uudenvuoden lupauksen tehneitä treenaajia ;)

Kuulemma on kylmää ilmaa riittänyt viime päivinä Suomessa, ilmeisesti niinkin paljon että osa on voitu jakaa tänne Kansas Cityn alueellekin! Eilen oli kylmä, -15 astetta. Tänään tosin taas melkein nollassa. Huomenna varmaan taas -15. Hullu Missourin sää! Silti ei lunta missään, ainakaan toistaiseksi, ja yksi erottava tekijä on Suomeen: aurinko paistaa joka päivä! Se on ihanaa. Mutta, nyt lähden iltapalalle ja sen jälkeen unten maille. Viikonloppuna juhlistetaan Jamien syntymäpäiviä ja jotain pientä muutakin ohjelmaa on tiedossa. Kuullaan taas, moikka!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Only hate the road when you're missin' home

Täällä Kansas City jälleen, kuuleeko Suomi! :) Meillä on ollut täällä vähän hassu viikko, kun ei ole oikein ollut tekemistä. Koulu meillä alkaa vasta tiistaina. Tiistaina sen takia, että huomenna maanantaina vietetään Marthin Luther King päivää. Tuo päivä on siis Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Sitä vietetään aina vuoden kolmantena maanantaina Marthin Luther Kingin syntymäpäivän (15.1.) aikoihin.

Me ollaan tällä viikolla yritetty kuluttaa aikaamme kaikin mahdollisin tavoin. Emman kanssa pestiin jopa ikkunat ja koristeltiin olohuoneen seinä ja keittiön jääkaappi kivoin kuvin ja koristein! Heh. No mutta on tässä ihan hyödyllisiäkin juttuja tehty, olen kirjoitellut esseetä jo yhtä koulutehtävää varten ja uuteen Raumalaiseenkin olen kirjoitellut juttua.Yhtenä iltana otettiin bussi downtowniin ja käveltiin vain ympäriinsä. Harrastettiin viikon aikana myös kulttuuria! Käytiin Kansas Cityn The Nelson-Atkins Museum of Art -taidemuseossa. Vihdoin ja viimein nimittäin, museo kun sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Heh. Koko syksyn meidän oli tarkoitus mennä, mutta aina muka oltiin niin kiireisiä. Nyt sitten tuli käytyä, ja olihan se ihan hyvä käydä katsomassa. Museo rakennuksena on upea ja sen pihalla on hienot isot sulkapallo -taideteokset. Sisällä museossa oli lähinnä vanhempaa taidetta: amerikkalaista, eurooppalaista, japanilaista, kiinalaista jne. Mutta meni meillä yli kaksi tuntia kun siellä kierreltiin.

Sen lisäksi olin eilen elokuvissa katsomassa 12 Years a Slave nimisen elokuvan. Se kertoi 1800-luvun puolivälistä, jolloin mustia vietiin orjiksi Amerikan etelävaltioihin. Elokuva kertoi eräästä perheenisästä, joka lupautui kahden sirkusesiintyjän viulunsoittajaksi heidän esityksiinsä. Mies kuitenkin huumataan, ja hän herää sidottuna. Hänet kuljetetaan Louisianaan, jossa hän elää valkoisten orjana monta vuotta, heidän kohdellessa häntä todella kaltoin. Elokuva oli todella mielenkiintoinen. Tosin myös erittäin raaka ja ahdistava. Mutta tosi vaikuttava. Elokuvan jälkeen koko teatteri oli ihan hiljaa, ei kuulunut hetkeen liikahdustakaan. Suosittelen katsomaan, jos aihe kiinnostaa!

Elokuvan jälkeen käytiin vielä Emman ja Alinan kanssa Brio nimisessä ravintolassa istuskelemassa. Siellä meitä kovasti jututti hauska irlantilainen tarjoilija! Heh, kysyi tietysti mistä maista me ollaan (hauska aina vastata, että kolmesta eri maasta) ja mitä me tehdään Kansas Cityssä, hän itse kuulemma opiskelee lentäjäksi täällä. Sanoi minulle, että näytän ihan suomalaiselta, ja kun kysyin että miltä suomalainen sitten näyttää, niin vastasi hän että no juuri sinulta! :D Heh, oli hauskaa.

Tällä viikolla on yllätyksekseni vaivannut myös hieman koti-ikävä, kun on ollut niin loputtomasti aikaa vain olla ja ajatella! Mutta, kuten laulussa todetaan: only hate the road when you're missing home. Tämän viikon mun road täällä oli hieman hiljainen, kun koko kampus on vielä tyhjä eikä täällä ole ollut ihmisiä. Mutta veikkaan, että ensi viikolla ei tarvi taas koko roadia edes ajatella :) Koti-ikävää ollaan karkotettu Emman ja Jessican kanssa koristelujen ja siivousten lisäksi tekemällä yhdessä ruokaa, ja suunnittelemalla vähän kevättä. Päätettiin, että laitetaan kaikki ylimääräiset rahat säästöön (ja eletään tonnikalalla :D), jos saisi vielä jonkun pienen reissun yhdessä tehtyä keväällä...saa nähdä, mitä kevät tuo tullessaan! 

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä kirjottelen ensi viikolla mun kevään kursseista, kun saan vielä varmistuksen yhteen kurssiin että pääsenkö sille vai en. Sitä odotellessa.

Viime viikolta nyt erikoisia kuvia ei ole, mutta silti jotain... :)


Nelson-Atkins taidemuseo






Emman hienot jääkaapin oven koristeet meijän kuvista :)

Olohuoneen seinää koristamassa.. vähän huono kuvakulma kylläkin. Mutta kaikki on tehty materiaaleista mitä meillä täällä oli, eli paperia, lankaa, Urban Outfitterssin paperikassi sekä pumpulia! 

Haha.. mun on aina pitänyt ottaa tästä kuva koska kattelen tätä muropakettia joka päivä meidän jääkaapin päällä. En tiedä kenen tytöistä se on, mut mua huvittaa teksti "Every color in the rainbow now inside!" eli murot on värjätty sateenkaaren värisiksi. Söisitkö sinä? :D

Emman Ranskasta tuomia suklaita ja nougata..naam :)

Mäkin sain hienot koristeet huoneeseeni! Californiassa asuvan host-perheeni nuorimmainen tyttö Jordan teki mulle mun nimikirjaimet! Taitavaa :) Oli hauska yllätys viimeisenä päivänä kun hän antoi nämä mulle. Materiaali on vähän kuin ohutta  puuta, sellaista levyä.. täytys vielä saada ne kiinni mun huoneen seinään!

Mahdolliseen koti-ikävään auttaa, mikäs muukaan kuin ihana Marabou ja suomalainen lakritsi! Maraboun sain joulua ennen koulukavereiltani Anulta, Ninniltä ja Anulta Suomesta yllätyksenä mun vanhempien mukana heidän tullessa tänne. Oli kyllä ihana yllätys, ja maistui niin hyvältä! :) Kiitos vielä tytöt.
.
Näin muuten viime viikolla downtownissa eräässä ruokakaupassa Pandan lakritsipatukoita myynnissä! Oli muuten vähän eri näköisiä kuin ennen, onko Panda uudistanut karkkipapereitaan? Tai sitten se oli joku ulkomaa-painos ;) Ihana Suomi-tunne silti tuli, kun taas löytyi karkkihyllyn alimmalta hyllyltä (miksi ne muuten aina onkin silti alimmalla hyllyllä! :D) suomalaista lakritsia.. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa tällä kertaa!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Back in Kansas City

Hei! Pitkästä aikaa blogia päivittämässä! Ja pitkästä aikaa myös takaisin Kansas Cityssä. Tässä ehti vuosi vaihtua, me vietettiin hauskat suomalais-amerikkalaiset uudenvuoden juhlat Sacramentossa. Heti uudenvuoden jälkeen lähdettiin Sacramentosta San Franciscoon kahdeksi päiväksi, josta sitten vanhempani ja siskoni lensivät kohti Suomea. San Francisco oli yhtä ihana kaupunki kuin muistin. Käytiin katsomassa Pier 39, Fisherman's Warf, Union Square, Ghirardellin suklaatehdas, tehtiin ajelu cable carilla ja tietysti katsastettiin myös Golden Gate Bridge. San Franciscosta tekee upean sen ihanat eurooppalaistyyliset rakennukset ja hurjan jyrkät mäet, joita kaupungin keskusta on täynnä. Niissä mäissä ei manuaalivaihteisella autolla paljon ajeltaisi, kun risteys on aina mäen päällä ja jokaisessa risteyksessä on Amerikan tyyliin aina STOP -merkit joka suunnasta tuleville. San Franciscossa oli muuten melkein jopa lämpimämpi kuin kesällä! Kesällä siellä puhaltaa kova tuuli, joka tekee ilmasta kylmän.

Perjantaina 3.päivä piti sitten sanoa hyvästit äidille, isälle ja Ellalle San Franciscon lentokentällä. Vaihtovuoden yksi kurja puoli on jatkuva hyvästien sanominen! Itselläni oli tarkoitus lentää lauantaina aamulla Sacramentosta San Franin kautta Orange Countyyn, mutta lentoni olikin peruttu San Franciscossa olevan sumun takia. Vanhempani pääsivät lentämään perjantaina San Franciscosta New Yorkiin, vaikka New York oli lumimyrskyn kourissa, mutta kun San Franciscossa oli liikaa sumua, oli kaikki sinne suuntaavat ja sieltä lähtevät lennot peruttu, heh! No siellä sitten odoteltiin Sacramenton lentokentällä (perhe, jonka luokse olin matkalla, tiesi netin kautta ennen minua että lentoni on peruttu, kun me matkustajat vielä seisottiin jonossa lentokentällä "menossa kohta koneeseen".. ). No vihdoin kun meillekin kerrottiin, että lento on peruttu, sanoivat buukkaavansa seuraavan lennon minulle OC:hen maanantaina yöllä. Sain kuin sainkin silti paikan illalla Sacramentosta Los Angelesiin lähtevään koneeseen perheen viestitettyä minulle että voivat hakea minut sieltä, ja niin sitä mentiin!

Meillä oli ihana loma isän Marita -serkun luona Sacramentossa. Viimeisen lomaviikon eli koko viime viikon vietin siis Etelä-Californissa perheen luona, jonka luona asuin kesällä 2008 yhden kuukauden.Tuona kesänä 2008 (kesä ennen lukion viimeistä vuotta) olin kielikurssilla Californiassa ja minun perheekseni valikoitui Reedsien perhe Orange Countyn Yorba Linda -nimisestä kaupungista. Meitä oli tuolla kurssilla noin 25 Suomesta sekä saman verran nuoria Italiasta ja Espanjasta. Arkipäivisin kävimme muutaman tunnin koulua ja viikonloppusin meille oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa. Tuo kesä oli ihana, ja niinpä sen jälkeen kun kuulin että minulla on täksi vuodeksi opiskelupaikka Yhdysvaltoihin, ajattelin heti että olisi ihana nähdä tämä perhe ja nuo paikat Californiassa uudelleen.

Viikko täysin amerikkalaisessa perheessä olikin melko jännä! Monellakin tapaa :D Perheeseen kuuluvat siis äiti, isä ja tytöt Samantha ja Jordan, jotka ovat minua hieman nuorempia. Tytöt opiskelevat Arizona State Universityssä, joka on yksi Amerikan suurimmista yliopistoista 75 000 opiskelijallaan (melkein koko Porin asukkaat, vou!). Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja tyttöjen kanssa, kun vertailtiin asioita Suomen ja Amerikan välillä. Voitteko kuvitella mitä nämä tytöt maksavat opiskeluistaan? Olen jo ennenkin kirjoittanut kuinka käsittämättömiä nämä lukukausimaksut täällä ovat. Maksut riippuvat aina yliopistosta, ja nyt kun kyseessä on vielä suosittu Arizona State University, ovat tietysti myös lukukausimaksut aikamoisia. He maksavat YHDESTÄ lukukaudesta 24 000 dollaria! Eli koko yliopistokoulutus tulee maksamaan heille neljä kertaa 24 000$. Käsittämätöntä. Kerrottuani suomalaisesta korkeakouluopiskelusta, siitä että se on ilmaista, olivat he tietysti hämillään.

Tämä perhe oli myös todella, todella amerikkalainen kaikkine ruokailutottumuksineen!  Aamupalaksi söimme donitseja tai cinnamon rollseja eli kanelipullia. Lounas oli monesti hampurilainen, hot dog tai muuta vastaavaa. Illallinen hampurilainen, pizza, tai pastaa.Todella erilaista siis, mihin me Suomessa olemme tottuneet. Eräänä päivänä sitten ehdotin, että voisin tehdä suomalaista makaronilaatikkoa. Se kun on todella helppo ruoka valmistaa näistä näiden aineksista. Piti tosin siitä tehdä hieman enemmän jenkkiversio lisäämällä juustoa ja kyllä se sitten maistui heille! Meillä oli vertailu: finnish macaroni casserole ja american mac&cheese -ruoka. Jos minulta kysytään, niin kyllä suomalainen voittaa. Toki suomalainen ruoka on minulle kovin tuttua ja siksi siitä pidänkin. Veikkaan, että amerikkalaiset kuitenkin pitävät enemmän taas heidän mac&cheesestä. Perheellä oli kaapissa vielä Ikean ruotsalaista puolukkahilloa ja se vasta herkkua olikin laatikon kanssa!(myöhemmin käytiin vielä ikeassa ja sain pari purkkia puolukkaa tänne kansasiinkin, haha :D) Tein myös suomalaisia kanelipullia (cinnamon rolls with cardamom eli kardemumma, he kun eivät ikinä olleet kuulleet että niihin voisi laittaa kardemummaa!). Veikkaan silti että minun tekemät kanelipullat eivät olleet tarpeeksi makeita heille, vaikka omasta mielestäni olivat kyllä ihan tarpeeksi makeita. Perheessä ei myöskään harrastettu juuri liikuntaa, joka oli minusta taas hieman omituista. Ruokailutottumukset ja tuo liikkumattomuus saivat minut taas miettimään, että mistä ihmeestä se johtuu? Ei pitäisi johtua ainakaan tiedon puutteesta, täällä kun teknologia ja kaikki on niin huipussaan että kyllä tiedon pitäisi kulkea ja ihmisten olla tietoisia terveellisistä elämäntavoista. Ehkä se sitten johtuu laiskuudesta. Ei jakseta tehdä itse ruokaa, vaan haetaan pikaruokaa jota saa halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivalla. Tuon viikon aikana perheen äiti teki yhden ainoan kerran itse ruokaa. Toki me oltiin myös paljon poissa kotoa, reissussa, mutta siitä huolimatta... niin kummallista. Toisaalta, eivät nämä ihmiset myöskään valita. Valita siitä, kuinka läski tai pullea olen tai kuinka pitäisi vähän laihtua ja muuta. Nämä ovat onnellisia sellaisina kuin ovat, tai ainakin antavat niin ymmärtää. Niin no, en tiedä kuka voi olla kovin onnellinen jos syö pelkkiä burgereita päivästä toiseen! :D

Meillä oli kuitenkin  hauska viikko! Katsottiin kuvia kesältä 2008 ja muisteltiin hauskoja juttuja. Minun lisäkseni tuossa perheessä asui tuona kesänä myös italialainen poika Riccardo. Perhe tuntee myös alueen kaikki muut perheet, jotka ottivat vaihto-opiskelijoita luokseen, ja sanoivat että olen kuulemma ainut ketä on enää pitänyt yhteyttä perheeseen saati sitten tullut jopa uudelleen käymään.
Perhe oli amerikkalaiseen tyyliin hyvin ystävällinen ja vieraanvarainen, kuten täällä kaikki ovat. Heti ensimmäisenä iltana he kysyivät tykkäisinkö lähteä tyttöjen mukana Las Vegasiin käymään, joka oli kyllä hieno kokemus. Las Vegas sijaitsi Orange Countysta n.4 tunnin ajomatkan päässä (joka ei amerikkalaisille tietysti ollut matka eikä mikään..) Etukäteen olin kyllä sanonut perheelle että ei heidän tarvitse mitään erityistä keksiä minua varten, että voimme ihan vain olla, mutta kyllä sitä aika paljon sitten ohjelmaa löytyikin koko viikoksi. Minulle Las Vegasin reissun ehdoton kohokohta oli Cirque du Soleilin esitys Zumanity, jonka pääsimme katsomaan. Se oli kerrassaan upea. Olisi ollut hieno nähdä myös Cirque du Soleilin kuuluisat esitykset The Beatles-Love tai Michael Jackson-One, mutta noiden esitysten lippujen hinnat eivät olleet mitään opiskelijaystävällisiä. (täällä ei muutenkaan missään hinnoissa ole opiskelijahintoja erikseen kuten meillä Suomessa). Jos ikinä pääsisin uudelleen Las Vegasiin, menisin sinne ihan vain Cirque du Soleilin esityksen takia! :D Sen verran hieno kokemus oli. Muuten Vegasin downtown oli täynnä toistaan mahtavampia hotelleja vierivieressä, joiden jokaisen sisältä löytyy tietysti casino, mutta myös ostoskeskus, miljoona erilaista ravintolaa ja yökerhoa, uima-altaat jne. Niin ja tottakai joka hotellin sisältä löytyy myös wedding chapel eli vihkikappeli. Heh, perheen äiti Elisabeth sanoikin meille kun lähdettiin Vegasiin, että naimisiin ei sitten kukaan teistä mene! 

Yhdysvaltoihin lentäminen Euroopasta on melko kallista, mutta kun tänne on kerran tullut, on täällä melko vaivatonta ja myös halpaa matkustaa paikasta toiseen. Me maksoimme esimerkiksi kahdesta yöstä Vegasin Luxor -nimisessä hotellissa 35 dollaria (=n. 25 €) yhteensä per henkilö. Sama juttu oli syksyllä Chicagossa, jossa yksi yö oli noin 20 dollaria, ja hotellit ovat siitä huolimatta ihan hyvän tasoisia. Myös maan sisäiset lennot ovat täällä melko halpoja. Ja bensa on neljä kertaa halvempaa kuin Suomessa, jota amerikkalaiset aina ihmettelevät suu ammollaan, koska heidän mielestään bensa täällä on kallista. Bensa on heidän mielestään kallista, mutta silti nämä ajavat autolla joka paikkaan. Kuten jo edellä kirjoitin, tuo neljän tunnin ajomatka Californiasta Nevadaan ei ollut heille matka eikä mikään. Totesivat muuten minullekin, että asutpa sä lähellä teidän pääkaupunkia Helsinkiä, kun kerroin matkan olevan kolmisen tuntia. Satuttiin erään kerran puhumaan millaisia erilaisia ravintoloita Suomessa on ja kerroin, että Helsingissä tietysti on kaikista eniten valinnanvaraa jos vertaa muihin kaupunkeihin, niin Samantha vain sanoi että "aivan joo, mutta varmaan aina sillon tällön menette Porista Helsinkiin illalliselle jne?" No, ei me ihan pelkälle illlaliselle lähdetä Helsinkiin... :D Haha, kaikki on niin erilaista täällä, olisivat varmaan ihmeissään jos asuisivat hetken Suomessa!

Sellaisia mielenkiintoisia kokemuksia siis viime viikolta! Oli hieman outoa palata takaisin Kansas Cityyn. Täällä oli niin hiljaista, kaikki opiskelijat ovat vielä lomailemassa kotonaan. Meidän asuntokin oli ihan tyhjä kun eilen sunnuntaina tänne saavuin, Jessica kun on Floridassa, Ashely varmaan kotonaan St Louisissa. Emma kyllä tuli myös eilen illalla Ranskasta. Tänne saapuessa tuli kovasti mieleen koko syksy ja tuossa käytävässä vilkaisin naapurihuoneen ovea ja tajusin, että ne ihmiset eivät tulekaan enää takaisin. No mutta, uusi vuosi, uudet kujeet ja varmasti myös uudet ihmiset! Kivaa olla takaisin täällä ja syödä taas pikkusen terveellisemmin verrattuna viime viikkoon! :D Myös lämmin sää yllätti minut täysin. Viikko sitten Kansas Cityssä paleltiin kuulemma -25 asteen pakkasissa, ja olinkin varautunut eilen villapuserolla ja muilla tamineilla lentokoneeseen. Täällä minua odottikin 60 asteen lämmin sää (fahrenheittia siis, n. 15 celciusta) ja ihmiset painelivat shortsit jalassa kaduilla! Viime viikon lumestakaan ei ollut enää mitään tietoa. Saa nähdä millainen lopputalvi on! Mä olen valmis kevätlukukauteen, josta toivottavasti tulee yhtä kiva kuin syksystä! :)

Tässä vielä kuvia, joita on paljon! Yhtä paljon kuin tätä tekstiä, jota vieläkin voisi jatkaa. Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! :)



Uudenvuoden juhlista


Heh! Sacramentossa järjestettiin uudenvuodenpäivänä Polar Bear Plunge -niminen tapahtuma julkisella uima-altaalla, jossa kilpailijat pulahtivat kylmään uima-altaaseen ja olivat siellä niin kauan kuin pystyivät! Minä en toki uskaltautunut, mut isäni halusi osallistua... :D haha, hauskaa!


Golden Gate Bridge

Driving down the one o one.. California here we come!


Paloautoakin tuli kuvattua :D

Ajettiin vähän ylemmäksi vuoristoon ottamaan kuva sillasta :)

Cable car


San Franciscon taloja! hauskoja värejä

Union Square

Hyvää suklaata, mut ei tämäkään ihan niin hyvää kun Suomen suklaa!

Täällä kansa tarvitsee ohjeet kuinka ylittää katu ;)

Parempi kuva cable carista

Sisko ja sen sisko 

Lisää san franciscolaisia taloja


Viime viikko:


Vivaa Las Vegas

Tämä oli järkyttävää! Heart Attack Grill! Eli sydänkohtaus grilli. Jossa tietysti tarkoituksena syödä niin paljon kun pystyy eli oikeasti sydänkohtauksen partaalle! Käytiin eteisessä pyörähtämässä, mut ei haluttu syödä (tai minä en halunnut). Tarjoilijat olivat pukeutuneet sairaalavaatteisiin ja kuten kuvassa näkyy, miten isoja burgerit olivat. Kuulemma ei ole USA:ssa jäljellä enää montaa heart attack grilliä. Sen jälkeen kun joku mies todella kuoli sellaisessa, ne on kielletty monessa paikassa. 

Ravintolan ulkopuolella sait tosiaan punnita itsesi! Jos painat YLI 350 paunaa (158 kg), saat syödä ilmaiseksi. HULLUA eikö?!




Christian Louboutin store

M&M world

downtown Vegas

Mirage -niminen hotelli jossa pyöri tosiaan tuo Cirque du soleilin Beatles show

Tämä kuva ei varmaan paljon selityksiä kaipaa. Las Vegas & casinot

Hotellien välillä kulki tietysti tuollainen juna, että pääsee kätevästi casinolta casinolle eikä varmasti tarvitse kävellä ulkona ;)

The Cosmopolitan niminen hotelli, tämä oli ehkä hienoin hotelleista mitä nähtiin.



The Mix -niminen yökerho erään hotellin kattokerroksessa (paikallinen Soma! heh :D )



Casinoja casinoja.. Oli kyllä Vegasissa panostettu noihin kaikenmaailman valoihin! Muutama dollari laitettu siihen että tehty kaupungista näyttävä.

Day in Disneyland! Yhtä hauska kuin muistin. Se ei ole pelkästään lasten huvipuisto, vaan myös aikuisten, ja se tunnelma siellä on kerrassaan ihana!




Käytiin Newport beachillakin kurkkailemassa miltä se näyttää talvella! Tai no, "talvella", asteet oli lähes 20 joka päivä.

UMKC ja ASU, minä ja Samantha 

Käytiin maistamassa Sprinkles cupcakejakin.. Hollywoodista alkunsa saaneet kuuluisat cupcaket


Ja mitä löytyikään vierestä? Bakery KOIRILLE

Keksejä ja leivoksia koirille... Only in America. Täällä myydään myös JÄÄTELÖÄ koirille. Ja yhtenä päivänä Samantha antoi niiden perheen koirille peanut butter -keksejä.. Yep!

Ikeaaa

Orange Countyn markkinoilla


Heh, Jordan oli tehnyt hauskan tervetulotoivotuksen mulle heidän pöydälle. Huomaa taustalla perheen koira Jake! Heillä oli tosiaan kaksi koiraa ja kaksi kissaa.


Samantha, taustalla perheen isä ja Jordan katsovat jalkapalloa

Illallisella italialaisessa ravintolassa. Joka oli myös muuten mielenkiintoinen kokemus. Jonotettiin ravintolaan 1,5 tuntia, koska ruoka oli kuulemma taivaallista. No, ei se minua haitannut, kunnes sitten puolentoistatunnin päästä saatuani ruokalistan käteeni, tajusin että ainut asia mitä ravintola todella tarjoilee, on pasta... En ehkä itse niin kauaa jonottaisi ravintolaan saadakseni pastaa.

Talon joulukoristeet menossa varastoon! :D Muutama laatikollinen.