lauantai 31. elokuuta 2013

Labor Day weekend

Meillä täällä on meneillään Labor Day weekend. Maanantaina siis vietetään Yhdysvalloissa Labor Dayta. Labor Day on ehkä hieman verrattavissa meidän vappuun ja nimen suora käännös englannin kielestä suomen kieleen onkin "työläisten päivä".

Internet kertoo Labor Daysta näin: "Labor Day, the first Monday in September, is a creation of the labor movement and is dedicated to the social and economic achievements of American workers."  Labor Day on siis työläisten palkallinen vapaapäivä, ikään kuin siis palkka heidän tekemästään työstä. Ensimmäistä Labor Day holidayta vietettiin New Yorkissa 1882 ja vuodesta 1894 se on ollut kansallinen vapaapäivä. Tämän lisäksi  Labor Dayta pidetään myös kesän päättymisen juhlana. Ihmisillä on kuulemma tapana Labor Dayna grillata (täällä ainakin tehdä barbecueta) pihoillaan ja jos heillä on veneitä, he usein lähtevät järvelle veneilemään ja retkeilemään perheen kanssa. Monet opiskelijat, jotka asuvat tässä lähellä (esim. St.Louisissa) lähtivät kotiin viikonlopuksi, mutta suurin osa taitaa vain viettää aikaa kavereiden kanssa täällä. (Päivä on nimensä puolesta verrattavissa meidän vappuun, mutta sen juhliminen ei: voi olla että tulee tänä vuonna vähän ikävä meidän opiskelijavappua!)

Meillä ei sinänsä ihmeellisiä Labor Day viikonlopun suunnitelmia ole, mutta joka päivälle ollaan silti jotain ohjelmaa kehitelty kavereiden kanssa. Eilen perjantaina päästiin kokemaan kunnon amerikkalaiset housepartyt! Heh. Itselle tulee housepartyista mieleen lähinnä joskus lukioikäisenä vierailut kavereiden kotibileissä, jotka aina järjestettiin vanhemmilta salaa ja jotka muutenkin olivat enemmän tai vähemmän epämääräisiä. Senpä takia meno jonkun toisen kotiin partyihin tuntui todella oudolta ja epäilyttävältä, etenkin Amerikassa. Mutta tutustuin reissullani aivan mahtaviin tyyppeihin, etenkin amerikkalaisiin, jotka valaisivat minua amerikkalaisten housepartyista ja monista muista asioista. Housepartyt ovat kuulemma täällä hyvinkin yleisiä, koska suuri osa opiskelijoista ei vielä ole 21 eli eivät pääse baareihin ja ravintoloihin. Kuulemma muutenkin nuoret käyvät tosi vähän klubeilla ja baareissa.

Eilen tosiaan oltiin aluksi täällä asuntolassa tuossa naapurihuoneistossa istumassa iltaa. Menin sinne Emman kanssa, ja siellä oli myös saksalaisia ja loput olivatkin sitten amerikkalaisia. Tarjolla oli amerikkalaisia karkkeja: hyviä suklaakarkkeja ja amerikkalaisia ihmeellisiä, kanelilla maustettuja ja hieman tulisia karkkeja! Saksalaisten kanssa ihmeteltiin miksi karkki ja kaneli on yhdistetty toisiinsa, maku oli todella outo. Siitä keksinkin hakea meidän huoneesta Annalta lähtiessäni saamia erilaisia salmiakkikarkkiaskeja ja käskin muiden maistaa! :D "Very unique" totesi eräs poika ja kaikki ihmettelivät sitä, miten me voidaan tykätä karkista jossa on mukana suolaa. Selitin, että nämä vaan on suomalaisten suurta herkkua. Pari pojista uskaltautui ottamaan lisää ja maistelemaan (käskin ottaa useamman kerralla suuhun), mutta ihan tosi hyviksi kukaan ei uskaltanut niitä silti myöntää. Eräs poika totesi maistellessaan Pantteri -karkkia suussaan, että nyt hän on kokenut jotain todella ainutlaatuista ja nyt hän tietää miltä salmiakki maistuu!

Mentiin täältä asuntolasta kahdella autolla (meitä oli kymmenen) ensin yksiin housepartyihin, ja siellä joku totesi että nämä ei olekaan niin hyvät partyt, että vähän matkan päässä on toiset ja sitten mentiin sinne. Ihmetellen kysyin amerikkalaisilta, että missä näiden opiskelijoiden vanhemmat sitten ovat, kun nuoret pitävät bileitä. Mutta sain selvennyksen, että sellaisia partyja järjestetään high schoolissa (aivan kuten meillä) ja nämä talot, joissa opiskelijat pitävät partyjaan, ovat UMKC:n opiskelijoiden vuokraamia taloja! Pieniä omakotitaloja, joissa asuu 2-3 ihmistä ja eilenkin partyjen isäntä kertoi meille että he maksavat kukin asumisesta vuokraa 250$/kuukausi! Housepartyissa on yleensä myös tapana, että juhlan isäntä ostaa olutta jääkaappiin vieraita varten, ja sieltä voi käydä hakemassa itselle juotavaa. Ihmettelin kovasti tätäkin (kuka nyt ilmaisia juomisia tarjoaa lähes tuntemattomille ihmisille?) mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Muuten partyt olivat kuin tavalliset juhlat: ihmiset istuskelivat ja juttelivat toisensa kanssa, musiikki soi ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Housepartyt muuten myös loppuvat yöllä jo heti klo 2 jälkeen (täällä menevät myös lähes kaikki yökerhot kiinni klo 2!) ja ihmiset lähtevät kotiin.

Oli kyllä melkoinen kokemus eilinen! Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, etenkin erääseen meidän koululaiseen poikaan (Blake), joka oli varsin kiinnostunut siitä että ollaan vaihto-opiskelijoita. Hän kuuluu koulun track&field -joukkueeseen ja hänen lajinsa ovat heittolajit (kaikki paitsi keihäänheitto, sitä ei UMKC:ssä ole ja hän sanoi että he ovat niin kateellisia Suomalaisille täällä kun me ollaan niin hyviä keihäänheitossa!). Hän oli toki myös aika isokokoinen poika, tietenkin kun heittolajeja harrastaa, ja en olisikaan ikinä uskonut kun hän kertoi iäkseen 19 vuotta, olisin veikannut ainakin 25! Mutta täällä on todella vaikea arvioida ihmisten ikää, jotenkin tuo englannin kieli tuo näille monta lisävuotta, musta tuntuu! :D Mutta juuri tämän Blaken kanssa oli hauska jutella, koska hän opetti ja kertoi paljon asioita amerikkalaisesta yliopistokoulutuksesta, lukukausimaksuista ja ylipäätään Amerikasta. Ja aina kun mun oli vaikea löytää sanoja tai en tiennyt miten selittää joku asia, hän vaan sanoi et "just take your time, you are doing it very well!" haha, hauska uusi tuttavuus!

Pitää tässä nyt samalla kertoa kun kerran juhlista on puhetta, että tulipa verrattua alkoholin hintojakin kaupassa. Ja tietysti ruoan hintoja olen vertaillut, sitä nyt enemmän olen sentään ostanut kuin alkoholia. Heh. ;)  Emman kanssa ostettiin yksi viinipullo, jonka hinta oli 5 dollaria eli  3,8€. Se oli melko halpa (ei tosin tietenkään parasta laadultaan), mutta esimerkiksi amerikkalainen olut - 6 pulloa, maksoi 9,5 dollaria (7,20€) eli vähän halvempaa taitaa olla kuin Suomessa. Väkevämpiä tuotteita saa kyllä paljonkin halvemmalla kuin Euroopassa. Ruoka täällä on myös hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta ei kuitenkaan niin halpaa kuin ehkä kuvittelisi. Etenkin vihannekset ja hedelmät, joita minun ostoskorini on aina pullollaan, ovat melko kalliita. Purkkiruokaa (can food) täältä löytyy joka lähtöön, ja se on kyllä todella halpaa, jos sellaisesta vain tykkää. Eilen lähetinkin äidille valokuvan herkullisesta ruoka-annoksestani (jauhelihapihviä, perunamuusia, salaattia, vihanneksia ja leipä) ja sanoinkin, että olisi pitänyt rinnalle ottaa kuva Ashleyn ja tämän kaverin annoksista, kun söimme samaan aikaan: Ashleyn kaverilla lautasellinen pelkkiä valkoisia vehnänuudeleita ja Ashleylla itsellään lautasellinen kananugetteja. No, terveystiedon opettaja kyllä torstain tunnilla kertoi, että täällä ei juuri terveystiedon opetusta kouluissa ole. Nykyään vähän enemmän, mutta pakollisia kursseja ei kouluista löydy, toisin kuin meillä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, että jos ei koulu eikä koti opeta syömään terveellisesti, niin mistä nämä nuoret sen oppisivat?

Tänään lauantaina on ollut rento päivä: nukuttiin vähän pidempään ja syötiin rauhassa aamupalaa. Sitten lähdettiinkin, ensimmäistä kertaa, outlet malliin eli outlet kauppakeskukseen! Amerikkalaiset tytöt hakivat meidät autoillaan täältä asuntolasta ja ajettiin n. 20 minuuttia kauppakeskukseen.

Tänään illalla sain vielä melkoisen elokuvakokemuksen! Päätettiin lähteä elokuviin minä, Emma, Blake ja Blaken brasilialainen huonekaveri. Oltiin katsomassa The Butler, tositapahtumiin perustuva tarina mustien historiasta Amerikassa. Todella mielenkiintoinen elokuva, kylmät väreet kulki pitkin selkää sitä katsoessa. Minulla ei todella ennestään ollut kovin suurta tietämystä mustien historiasta Amerikassa, mutta tuon elokuvan katsottuani tajusin monta asiaa. Mietin jopa sitä katsoessani, että mitäköhän yhden penkin päässä oikealla puolellani istunut tummaihoinen ajatteli sitä katsoessa. Hänellä oli varmasti vielä erilaiset ajatukset kuin minulla. Suosittelen elokuvaa aivan kaikille ketä aihe vähänkin kiinnostaa! En tiedä koska elokuva on ensi-illassa Suomessa, täällä se on vasta mennyt teattereissa kaksi viikkoa. Elokuvassa oli myös paljon tunnettuja näyttelijöitä, pääosissa mm. Forrest Whitaker ja Oprah Winfrey, jotka myös puhuivat viime viikolla Washingtonissa pidetyssä Martin Luther Kingin muistojuhlassa. Veikkaan, että elokuva ilmestyi tarkoituksella juuri samaan aikaan, kuin Amerikassa juhlittiin Martin Luther Kingin I have a dream -puheen 50-vuotispäivää. Todella vaikuttava elokuvakokemus pitkään pitkään aikaan.

Nyt menen unten maille, kun niin kovin väsyttää! Good night! :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Koulukirjoja... ja actionia keskiviikkoiltaan!

Hello! Nyt rupeaa pikkuhiljaa pääsemään mukaan tähän koulunkäyntiin. Ensimmäiset luennot on ollut vähän vaikeita, kun opettaja puhuu niin vauhdilla että ei millään meinaa pysyä perässä.  Mutta eiköhän tämä kieli tästä rupea vähitellen tarttumaan.

Asia, josta on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, ovat koulukirjat! Aivan järjetön tämä näiden systeemi, sillä koulukirjat pitää ostaa. Meillä olikin eilen vähän kuin jouluaatto, kun Jessica kävi tyhjentämässä alakerran mailboxin, jossa oli meille jokaiselle kirjapaketteja. Koululla on oma Bookstore, josta kirjat saa kätevästi, mutta suurimman osan kirjoista löytää netistä halvemmalla. Ja silti kirjojen hinnat eivät ole mitään halpoja! Kaikki pyörivät 100 dollarin paikkeilla, jotkut vähän alle ja jotkut vähän yli. Mulla kävi tuuri, enkä tarvinnut syksyksi kuin viisi kirjaa - toisin kuin esim. roommateni Emma, joka tarvitsee ainakin kymmenen kirjaa syksyn kursseille. Yhden kirjoista sain onnekseni Rental -maksulla Bookstoresta, eli lainasin sen, mutta maksoin silti 50 dollaria joka kyllä palautetaan syksyn päätteeksi kunhan palautan kirjan takaisin. Siitä huolimatta, että kirjoja oli vain viisi ja yhden sain lainaksi, maksoin kaikista kirjoistani reippaasti yli 200 dollaria, huhhuh.. Kyllä vaan on tämä asia ainakin niin paljon paremmin järjestetty meillä Suomessa! Löytyy täältäkin varmaan kolme eri kirjastoa yliopistolta, mutta yhdestäkään en kyllä löytänyt tarvitsemiani kurssikirjoja.
Ja kaiken lisäksi kirjat ovat aivan älyttömän paksuja (siitä se kotiläksyjenkin määrä varmaan johtuu)! Mitenköhän kuljetan nämä kotiin vuoden päätteeksi..?! Matkalaukun painoraja taitaa tulla täyteen jo pelkistä kirjoista! :D

Täällä on arki alkanut: käydään koulussa, syödään välillä, tehdään läksyjä ja välissä aina vähän urheilua ja kavereiden näkemistä ja nukkumista. Eli aika samanlaista kuin Suomessa. Kuntoilemassa käyn koulun fitness centerillä, joka on aikas cool: siellä on kuntosali, uima-allas, koripallokentät, jumppasali ja vähän luokkahuoneitakin. Liikuntatunnit meillä on aina siellä. Oon käynyt muutaman kerran uimassa ja ulkona lenkilläkin. Ulos jos haluaa lenkille niin täytyy kyllä mennä vaan tosi aikasin aamulla, muuten on liian kuuma juosta. 

Noniin! Nyt näette vähän lisää kuvia paikasta jossa asun ja jossa käyn koulua.

Näkymä huoneeni ikkunasta. Ikkunasta näkyy siis tämä sama rakennus, koska se kiertää neliön muotoisesti ympäri ja keskelle jää tuo piha.

Meidän olohuone! Oikealla on ovi auki juurikin tänne mun huoneeseen.

Ja keittiö.

Mää ja mun vessa.

Ja mun huone. Lakanat eivät ole pesun jälkeen olleet mankelissa koska emme sellaista omista, joten ovat hieman ryppysiä! ;D Sängyn päällä UMKC:n tyylikäs jumppakassi joka saatiin orientaatiossa. Seinillekin toki voisi jotain laittaa, jotta ei näyttäisi ihan niin pelkistetyltä!

Going to school. Taustalla miljoonat portaat jotka pitää aina loikkia!

Vastapäisen asunnon ovi! Välillä aina tulee jotain lappuja oveen, tämä taisi olla ensimmäisellä viikolla kun meidän kerroksen "tuutori" laittoi koko neljännen kerroksen asuntojen oveen lapun, jossa kertoi kaikille kuka hän on ja että hän auttaa tarvittaessa kaikessa jne.

Käytävä.


Hehe! 

Täällä on hauska tapa ilmoittaa viikon tapahtumista kirjoittamalla se liiduilla maahan! No, se taitaa toimia hyvin koska täällä ei ole kertaakaan kunnolla vielä satanut! :D


Tästä kuljen mm. koulun ruokalaan ja fitness centeriin. Oikealla kirjasto.

Tämä pitkä suora tie vie meidän asunnolle. Oikealla näkyy uimala, josta aina avataan hauskasti seinät auki jotta auringonvalo pääsee sisälle ja siitä tulee vähän kuin ulko-allas!

School of education. 

Ja school of educationin rakennus. Ei mikään kummoinen ulkoapäin, aika vanha rakennus taitaa olla. Monet muut koulun rakennukset ovat ulkoapäin paljon hienompia.

Täällä koulun alueella ja kaupungissa yleensä on tosi vehreää ja vihreää, vaikka luulin tulevani johonkin todella kuivaan ja pelkkää peltoa olevaan paikkaan! 

Ja meidän asuntola vähän kauempaa kuvattuna. Huomaa asuntolan vieressä oleva "Pizza 51" -pizzeria.

Swinney Recreation Center eli urheiluhalli!

Run hard leap high
throw strongly and endure!

Ja vielä nämä portaat! Valmiiksi jo kuuma ulkona niin kyllä hikivesi valuu näiden jälkeen! :D Porrasjuoksua täytyy ruveta varmaan tässä syksyn aikana harjoittamaan aina lenkillä.


Ja vielä ne kuuluisat koulukirjat. Tässä siis mun syksyn kirjat.



Kuullaan taas! :)

EDIT klo 20.15:  Täällä asuntolassa oli äsken jonkinnäköinen paloharjoitus!! :D Yhtäkkiä palohälyttimet rupesi soimaan ihan täysillä, juoksin ulos täältä huoneesta enkä löytänyt ketään mistään, Emmakin oli just lähtenyt ja sen ovi oli auki. Pyörin hetken aikaa ihmeissäni meidän keittiössä, että oliko meiltä joltain jäänyt uuni tai levy päälle, kunnes tajusin että hälytysääni kuuluu käytävässäkin. Menin käytävään ja siellä kaikki kurkisteli ihmeissään ovistaan.  Hälytysääni oli niin kimeä ja hälyttimien valot vilkkui kirkkaina pitkin käytävää ja mentiin kaikki ulos rakennuksesta tohon parkkitasanteelle missä oli enemmän väkeä ja mietittiin että mitä täällä tapahtuu. Olin just tullut suihkussa, hiukset oli vielä märät ja yöhousut ja paita päällä! :D Haha, siinä sitten seisoskelin meitä vastapäätä asuvan saksalaisen pojan ja toisen, amerikkalaisen pojan kanssa ja mietittiin että mitä ihmettä tapahtuu. Hälytys kesti varmaan kymmenen minuuttia ja sitten joku amerikkalainen siinä parkkitasanteella tuumasi, että taisi olla vain paloharjoitus, että näitä on aina silloin tällöin eikä niistä kerrota mitään etukäteen. Missään ei tosiaan kuulunut paloautojen tai poliisien ääntä (vaikka muuten poliisiautojen ääniä kuuluu täällä kokoajan ja kun poliisilaitos on vielä ihan tossa vieressä! :D) mutta nyt ei näkynyt ketään missään, kaikki vaan poistui rakennuksesta ja jäi ulos odottelemaan mitä tapahtuu. Mä kyllä pelästyin niin paljon, koska se hälytysääni oli niin kova että piti pitää korvista kiinni kun meni tonne käytävään, mut onneksi ei tosiaan ollut todellinen hätä! Huh, jännitystä tähän keskiviikkoiltaan. Tiedetään ainakin että hälytysjärjestelmä toimii!

maanantai 26. elokuuta 2013

Juhlat, baseballia ja käynti kirkossa!

Läksyjen aiheuttamasta järkytyksestä on toivuttu ja vietetty hauska viikonloppu! Paljon mahtui ohjelmaa viikonloppuun. Perjantaina oli meille vaihtareille järjestetty partyt: hyvää ruokaa, paljon ihmisiä, tanssia ja paljon uusia tuttavuuksia! Tosiaan se vapaaehtoisjärjestö järjesti meille juhlat, jotta kaikki tutustuisi toisiinsa jne. Ruokaa oli tarjolla jos jonkinlaista, sellaista amerikkalaista ruokaa, jota en ole ennen nähnytkään. Ei mitään perus burgerilinjaa tällä kertaa, vaan paljon erilaisia laatikoita: riisi-papu-kana, kananmuna-peruna (ja jotain muuta hyvää joukossa, en tiedä mitä), vähän kuin meidän pyttipannua mutta yksinkertaisempana (pastaa & makkarapaloja), oli myös vähän aasialaista ruokaa koska joukossa oli paljon aasialaisia, ja varmaan kolmella eri tavalla ja mausteella paistettuja kanankoipia! Jälkkäriksi toki brownies-masaliisa-tyyppistä kakkua, ja monia muita eri kakkuja.
Hauskat juhlat oli, opittiin myös parit tanssikuviot illan aikana, kun siellä oli hauska mies ketä tanssi sen koko illan (oli vielä ihan hurjan kuuma) ja hän opetti kaikkia hauskoja tansseja meille! :D

Lauantaina päästiin baseball-otteluun, joka oli myös tosi huikea kokemus. Eräs reissun järjestäjistä oli edellisenä päivänä päässyt sattumalta jossain tilanteessa keskustelemaan pelin taustahenkilöiden (manageri, tms?) kanssa, ja se olikin järjestänyt meille UMKC:n porukalle oman aition peliin!  Siellä oli sitten ruoat ja juomat (alkoholittomat sellaiset, täällä on vähän eri kulttuuri tässä asiassa kuin Suomessa, täytyy kertoa myöhemmin lisää!) ja kaikki tarjolla, oli kyllä aikamoista. Tutustuin myös kolmeen amerikkalaiseen tyttöön, jotka opiskelevat ensimmäistä vuotta UMKC:ssä. Oli hauska jutella heidän kanssa pelin aikana ja kuulla vähän, mitä nuoret yleensä täällä tekevät. Aitiossa myös kävi KC Royalsien entinen valmentaja, jonka kanssa päästiin kuvaan ja myös meidän koko porukasta käytiin ottamassa valokuva! Itse peli oli valitettavasti yhtä tylsä katsoa kuin mitä edellisestä kerrasta muistelinkin, ihmiset vain odottavat koska jotain tapahtuu. Ja harvoin mitään tapahtuu. Royals kuitenkin hävisi ottelun, sen verran minäkin ymmärsin (nyt osaan lukea tulostauluakin!), ja kuulemma heillä ei ihan kovin hyvä joukkue ole. Mutta aivan unohtumaton kokemus jokatapauksessa, vaikka me vähän enemmän keskityttiin kuulostelemaan ja katselemaan pelin tunnelmaa kuin itse peliä.
Näin muuten bussimatkalla pelistä tultaessa Drive-In Teatterin! :D Ja siellä pyöri juuri sillon joku elokuva!

Eilen sunnuntaina olinkin kirkossa. Perjantaisissa juhlissa kyselivät, että tykkäisinkö tulla katsomaan millasta heidän kirkossa on, ja päätin sitten mennä. Kirkko oli siis baptisti-seurakunnan kirkko. Aika jännä kokemus tämäkin! Ensin oltiin pienellä porukalla kirkon sivuhuoneessa, laulettiin ja yksi pastori puhui hetken aikaa ja sen jälkeen siirryttiin kunnon seremoniaan kirkon puolelle, johon sitten tuli paljon muitakin ihmisiä. Seremonia oli varsin erilainen meidän luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen verrattuna. Alttarilla oli bändi, joka soitti musiikkia (rummuilla, pianolla, kitaralla) ja ihmiset jammailivat ja taputtivat musiikin tahdissa. Musiikki oli siis todella rytmikästä ja oli kiva laulaa mukana! Pastori, joka puhui, ei suinkaan ollut pukeutunut papin pukuun, vaan oli rennosti farkuissa ja t-paidassa. Seremoniassa käytiin todella tarkasti läpi Raamatun eri kohtia. Aina etsittiin uusi kohta Raamatusta ja sen jälkeen pappi puhui tuosta kyseisestä kohdasta. Ihmiset myös tekivät muistiinpanoja omiin vihkoihinsa! Se olikin jännä, jokaisella oli kädessä vihko ja kynä, ja he selittivätkin, että he ikäänkuin opiskelevat Raamattua ("bible studying" or "bible college" joksi he sitä kutsuvat). Seremonian kesto oli kuitenkin melko pitkä, lähes kolme tuntia, mutta siitä huolimatta hieno kokemus. Otin kirkossa myös pari valokuvaa! Otin laukkuun kameran mukaan kaiken varalle, mutta aavistelin etukäteen että seremonian aikana ei varmaan olisi sopivaa ottaa valokuvia. Kuitenkin papin puhuessa (ja samalla näyttäessä kuvia isolta screeniltä) yhtäkkiä kaikki kaivoivat kännykkänsä esiin ja kuvasivat taulua! Joten niin tein minäkin, ja rohkenin ottaa muutaman kuvan. Seremonian jälkeen Jeanette, ketä siis minut haki mukaan kirkkoon, kyseli kovasti eroja meidän jumalanpalveluksen ja heidän seremonian välillä. Oli hauska vertailla ja hän sanoi että olisi kiva päästä näkemään meidän kirkkommekin. Kirkon jälkeen käytiin lounaalla meksikolaisessa ravintolassa isolla porukalla, kirkossa olivat siis lähes kaikki tuon vapaaehtoisjärjestön jäsenet ketkä olivat perjantaisissa juhlissakin.

Olen viime päivinä tutustunut vähän lisää myös huonekaveriini Jessicaan, joka on kotoisin Brasiliasta. Autoin häntä mm. hänen englannin kielen läksyjen kanssa (hän on tullut tänne siis opiskelemaan vain englantia). Hän on käynyt myös paljon shoppailemassa, ja aina ostettuaan jotain uutta hän pyytää minua katsomaan ostoksiaan :) Haha, hauska, vaikka hän ei tosiaan hyvin englantia puhukaan ja sen takia on ollut vähän vaikeuksia keskustella hänen kanssaan. Mutta sanoinkin eilen hänelle, kuinka paljon hänen englantinsa on parantunut jo pelkästään näiden kahden viikon aikana! Ja hän on täällä 1,5 vuotta, joten kyllä hän varmaan ihan hyvän kielitaidon saa, vaikka tosin viettävätkin paljon aikaa muiden brasilialaisten kanssa eivätkä siis puhu englantia koko aikaa, mikä on kyllä vähän huono juttu.

Äsken kokkailtiin Emman kanssa ruokaa ja seuraavaksi yritän orientoitua taas lukemisen pariin.


Kuvia perjantain juhlista:

 Oli kyllä huikeen hyviä makuja tässä lautasella, vaikka se tuossa kuvassa nyt ei niin värikkäältä ja houkuttelevalta ehkä näytäkään! :D Oli kiva nähdä "kunnon" amerikkalaista ruokaa kerrankin!

Chu, Jeanette, minä ja Emma.

Juhlat olivat siis erään amerikkalaisen perheen talossa.


Ja sitten opeteltiin tanssimaan! 

Emma Ranskasta, minä, Bi Rte ja Sarah Saksasta.


Täällä tulee pimeä niin aikasin! Jo kahdeksan aikaan.

Jeanette!
Tuolla valkopaitasella miehellä oli kyllä tanssikuviot hallussa, olisitte nähnyt miten hän tanssi - ja ihan koko illan! 


Mäkin pääsin tanssimaan! :D 

Meitä oli siis PALJON! Ja talo oli paljon pienempi mitä omakotitalot Suomessa. Mutta hyvin mahduttiin! :D


Ja kuvia baseball-ottelusta:

UMKC goes baseball! Kaikilla piti olla tuo kengurun kuva kädessä, taisi olla joku mainosjuttu, sen kuulemma piti esiintyä meidän kuvissa koska edustettiin UMKC:tä.

And food! Taustalla näkyy hienosti stadion.

Tutustuttiin reissussa amerikkalaisiin tyttöihin.

Whole stadium!

Ja sitten päästiin sen coachin kanssa kuvaan.

Keiara, Emma, minä ja saksalaiset pojat sekä taustalla yksi reissun järjestäjistä.

Emma, minä ja Keiara.

Stadion bussin ikkunasta kuvattuna.

Ja siellä me otetaan vähän ruokaa  ;) jälkkäriksi oli niin hyviä keksejä, etten ole ikinä syönyt! Nam!

Meidän oma aitio!


Kirkossa:

Pappi puhumassa. Kirkossa hyödynnettiin siis myös uusinta teknologiaa, kaikki Raamatun kohdat näytettiin screeniltä! Jotkut ihmiset myös lukivat Raamattuaan iPadin näytöltä! :D (ja huomaa myös papin kahvimuki!) Hieno kokemus.

Bändi soitti ja ihmiset lauloivat aina seisaaltaan ja samalla taputtivat.

perjantai 23. elokuuta 2013

School

Täällä taas! Ensimmäinen kouluviikko takana eli jokaisesta kurssista on ollut ensimmäinen tunti. Aika jännää! Kaikki kurssit vaikuttavat todella mielenkiintosilta ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen. Opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa tuntuu kuitenkin olevan todella erilaista Suomeen verrattuna. Tai no, opettajankoulutuslaitos on Suomessa varmaan kaikista lähimpänä tätä näiden mallia. Täällä ei juurikaan ole luentotyylistä opetusta, vaan opetustyyli on todella keskusteleva ja opiskelijalähtöinen, ei opettajajohtoinen. Luokassa on suurinpiirtein 20-30 opiskelijaa eli eivät myöskään ole mitään massaluentoja, missä professori seisoo edessä puhumassa ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Luokassa opettajat nimenomaan haluavat, että opiskelijat keskustelevat. He esittävät paljon kysymyksiä, käskevät pohtimaan asiaa pienissä ryhmissä ja jokainen pääsee kertomaan oman mielipiteensä asiasta. Samantyylistä siis kuin meillä on joillakin kursseilla OKL:ssä, ja voi toki olla muissakin kouluissa, mutta kovin yleinen linja tämä ei tietääkseni Suomen korkeakouluissa ole. Mä ainakin tykkään paljon enemmän, kuin istua hiljaa luennoilla ja kuunnella jonkun puhetta!

Toinen asia, mikä todella eroaa suomalaisesta korkeakouluopiskelusta, ovat kotiläksyt. Homework! Aivan jokaiselta tunnilta saa kasan kotiläksyjä seuraavaksi kerraksi. Tämä vaatii jopa vähän totuttelua! Suomessa me ollaan totuttu ehkä joitakin pieniä tehtäviä tekemään kurssin aikana, mutta pääpaino on aina kurssin lopussa olevassa tentissä. Tehdään luennoilla muistiinpanoja tenttiä varten ja useimmiten, pakko myöntää, niitä muistiinpanoja ruvetaan lukemaan vasta tentin lähestyessä. Täällä on todella erilainen systeemi. Eilen esimerkiksi kulutin varmaan yhteensä n. 2h erityisopetuksen kurssin läksyjen kanssa, ja se on vasta yksi kuudesta kurssistani! Läksyt olivat seuraavanlaiset: lue 15 sivua pitkä teksti erityisopetuksen historiasta, katso 1h pituinen video samasta aiheesta (mielenkiintoinen tosin, kertoi kuinka erityislapsia tapettiin heidän poikkeavuuden takia Hitlerin ajan Saksassa) ja näiden lisäksi vielä lue 50 sivua pitkä teksti Amerikan erityisopetuksen malleista. Huh, sanon minä! Kaiken lisäksi, et voi jättää yhtäkään tehtävistä tekemättä, koska läksyjen lukemisen jälkeen sinun on tehtävä tietokoneella Module Exam eli pieni koe lukemistasi asioista, josta saat arvosanan ja joka on osa kurssin kokonaisarvosanaa. Haha, aikamoista! Ihan kuin olisi peruskoulussa tai lukiossa. Ja vielä näin aluksi tuntuu kuin tekisi tuplasti töitä kielen takia, erityisesti juuri tässä kyseisessä erityisopetuksen historian tekstissä oli todella monta vaikeaa sanaa. En silti epäile, etteikö tällä systeemillä oppisi - ja paljon!

Nyt on edessä jälleen viikonloppu ja täytyy kotitehtävien lisäksi ehtiä tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriinkin! ;) Tänään illalla meille vaihto-opiskelijoille järjestetään jonkinnäköiset partyt, saa nähdä millaiset ovat! Innolla odotan, koska juhlat järjestetään erään Suzien kotona, hän on siis yksi vapaaehtoisjärjestön (Cultural Discovery Club) jäsen ja juhlat ovat taas yksi osa tämän vapaaehtoisjärjestön toimintaa. Huomenna lauantaina mennään illalla katsomaan baseball -ottelua, KC Royals vs. Washington Nationals. Lauantaisen pelireissun järjestää yksi koulun organisaatioista ja vain ajoissa ilmottautuneet pääsivät mukaan: reissu kun on täysin ilmainen ja saadaan vielä bussimatkat ja ruoat pelissä kaupan päälle - yees!

Kohta lähden tapaamaan erästä liettualaista tyttöä, joka on myös täällä vaihdossa, mutta saapui tänne viikkoa myöhemmin kun me muut. Tänään on superkuuma päivä täällä, 31 celciusastetta! Huh hellettä (ja kosteutta). Kuulemiin! :)

tiistai 20. elokuuta 2013

All you need is food

Haha! Ihmekös maistui purkkikahvi niin hyvältä! Olen ostanut maitoa, jossa on 12 grammaa sokeria! ;) So American! Purkissa lukee isoilla kirjaimilla 0% FAT, joten tottakai ostin sitä. Mutta eilen tarkasteltuani purkin kyljessä olevia merkintöjä, koin pienen ahaa -elämyksen, miksi kahvini ja puuroni ovat maistuneet niin hyvältä.

Muutenkin kaikki ruokaan liittyvät jutut, joita haluan vuoden aikana tutkia ja selvittää vielä lisää kun on aikaa, tuntuvat jo nyt niin ihmeellisiltä. Ostin kaupasta 100% WHOLE WHEAT  - "täysjyvä" -leipää, jota voisin verrata Suomen hieman tummempaan paahtoleipään. Aika kaukana minun käsitykseni mukaisesta täysjyväleivästä! Sama juttu, löysin kaupasta cottage cheeseä eli raejuustoa. Ostin 2% FAT -merkinnällä varustetun purkin, koska Suomessakin yleensä syödään Valion n. 2% raejuustoa, ja se on ihan hyvää. Mutta veikkaampa, että tässä Amerikan versiossa on pikkuisen enemmän rasvaa. Nimittäin seuraavana päivänä kun avasin purkin, juuston päällä oikein kellui keltainen rasvakerros. Yammy, hah!

Hyvä esimerkki näiden syömisestä on myös huonekaverini Ashley. Kun hän kävi ekan kerran kaupassa, jääkaappimme täyttyi muroista, suklaakaakaopurkeista, vielä valkoisemmasta leivästä, pekonista, makkarasta, pastasta ja mm. pähkinän makuisesta maidosta ;) Ei, en halua arvostella kenenkään syömistä, mutta näiden amerikkalaisten ruokailutottumukset vaan tuntuvat niin huvittavilta. Vaikka ei se nyt taida niin iso yllätys ollakaan! Innolla odotan mitä Health Teaching in the Schools -kurssilla opetetaan ravitsemuksesta.

Että joo, suomalaista ruokaa on ikävä, kun olette koti-ikävästä kyselleet. ;) Suomessa on niin helppo syödä terveellisesti, täällä siitä on tehty mahdollisimman vaikeata. Ei nämä edes tienneet mitä on maitorahka. No mutta, hyvin mä silti taidan pärjätä! Eipä ole tämmöselle ruokakulinaristille ikinä toi syöminen ollut ongelma, että nälkää en siis ainakaan tule näkemään täällä! ;) Hehe. JA - etten nyt ihan täysin lyttäisi amerikkalaisten ruokakulttuuria viikon täällä asumisen ja kuitenkin vain parin kauppareissun jälkeen, on kyllä todettava, että hedelmä- ja vihanneshylly kaupassa on aivan loistava. Mitä et sieltä löydä, sitä et tarvitsekaan! Salaattiakin löytyi niin monenlaista (toki valmiiksi pussitettuina), että oli ihan vaikeuksia valita.  Mutta kuten sanottu, turha syömisestä on stressata!  Ehtii sitä sitten syömään terveellisesti ja kuluttamaan täällä hyvällä syömisellä hankitut kilot kun palaan takaisin Suomeen, hope so! :)

Koulu on alkanut ja ekat tunnit vaikuttaneet mielenkiintoiselta, tosin kovin työläiltä verrattuna Suomeen. Kohta riennän taas aloittamaan uutta kurssia, erityisopetuksen kurssia tällä kertaa. Oma tietokoneenikin vihdoin toimii,sain tämä takaisin oikeen kotiinkuljetuksella, kun olen miljoona kertaa joutunut kävelemään tuon melko pitkän matkan edestakaisin ja raahaamaan konetta sinne ja tänne! Mutta, pääasia että toimii.

Sunnuntaina oltiin koulun soccer-pelissä, joka oli hauska kokemus! Miettikää, jos meillä Raumallakin olis OKL:n omat jalkapallo-, koripallo-, lentopallo- yms. joukkueet? Ja lähes koko koulu olisi katsomassa peliä ja kannustaisi ihan hurjana, koulun oma maskotti heiluisi siellä (se on kenguru, koska koulun joukkueetkin on UMKC Roos -nimisiä) ja väliajalla esiintyisivät koulun tanssi- ja cheerleaderjoukkueet? Ihan huippua! Tällä yliopistolla on aika monta urheilujoukkuetta, ja ne kaikki esiteltiin pelin väliajalla. Tuo soccerpeli oli siis miesten joukkueen peli ja ne pelasivat Kansas Cityn toisen yliopiston, Rockhurst Universityn joukkuetta vastaan. UMKC hävisi 2-1, ja mitä nyt minä (tosi huonona jalkapalloasiantuntiajana kylläkin) osaan sanoa, niin ei se ihan kovin tasokasta peliä ollut jos vertaa Eurooppaan.

Joku myös kysyi  Kansas Cityn ilmastosta: lämmintä on! Joka päivä ainakin 25 astetta, aurinko paistaa ja kaiken lisäksi ilma on vielä todella kostea. Eli hiki  virtaa kun täällä painelet ympäri kampusta aamusta iltaan! No, ei voi kyllä yhtään ainakaan valittaa, koska Suomessa saattaisin ajatella, että olisipa lämpimämpi.
Niin ja tosiaan, ulkona on todella kuuma mutta yhden asian nämä amerikkalaiset myös taitaa: AIR CONDITION sisätiloissa! :D Eli ilmastointi. Sisätiloissa on oikeasti todella kylmä. Olen ollut melkein koko ensimmäisen viikon pienessä flunssassa, koska täällä asunnossa puhaltaa niin kovaa. Suoraan mun sängyn yläpuolella on puhallin, ja voin nukkuessani tuntea sen puhalluksen kasvoillani! Ei ihme, että tulee kipeäksi. Me kaikki eurooppalaiset on oltu flunssassa koko ensimmäisen viikon! :D Kunnes viikonloppuna saksalaiset keksivät, kuinka kääntää tuolta katosta puhallus itsestä poispäin. No, se auttoi vähän, mutta on täällä vieläkin todella kylmä. Täytyy kysellä asiasta ala-aulan tiskiltä, pakko tälle on jotain voida tehdä, en halua olla koko vuotta nuhassa!

Talk to you later, now I have to go to my Ed. class!

Vielä vähän kuvia pelistä.

 UMKC:n joukkue pelasi valkoisissa pelipuvuissa.

 Vastustajan kannattajilla oli oma katsomo vastapäätä meidän katsomosta. Vuorotellen sitten kummankin kannattajat huusivat omia kannatushuutojaan ja -laulujaan.

High five! Kengurumaskotti.



Ja väliajalla esiintyi koulun tanssiryhmä.



Ja sitten cheerleader-ryhmä.