Greetings from UMKC!

Vihdoin pääsen taas kirjoittelemaan kuulumisia! Oma tietokoneeni ei jostain syystä tykännyt yhtään koulun langattoman internetin virustorjunta-systeemistä, joten jouduin viemään sen huoltoon ja sinne se jäi koko viikonlopuksi. Kyllä, koululla on oma tietokonehuolto niin opiskelijoille kuin henkilokunnallekin! No, se ei sinänsä ole ihme, koska loytyy täältä myos UMKC Police - koulun oma poliisilaitos, parturikampaamo ja pankki.

Ensimmäinen viikko täällä on melkein takana! Ja se on kyllä mennyt vauhdilla. On ollut niin paljon tehtävää ja hoidettavia asioita, että on saanut vain juosta paikasta toiseen. Sinänsä hyvä, niin ei ole juurikaan ehtinyt miettiä koti-ikävää! :) Välillä on vaikeaa, kun yrität selittää jotain asiaa englanniksi, etkä millään loydä oikeita sanoja. Mutta hyvin on silti selvitty! Tykkään niin oppia tätä kieltä ja sitä on vain puhuttava jotta siinä kehittyy.

Perjantaina alkoi yliopiston Welcoming Week, eli tervetuliaisviikko, koska koulu alkaa taas huomenna. On ollut hauska seurata opiskelijoiden saapumista kampukselle, ja ensi viikolla taidan todellakin päästä näkemään ja kokemaan, millaista on opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa. Yliopistossa, jossa on vähän yli 15 000 opiskelijaa! Alkuviikosta täällä oli vielä todella hiljaista, kun amerikkalaiset opiskelijat eivät olleet tulleet kampukselle, mutta esimerkiksi torstaina ja perjantaina näkyi  joka puolella ympäri kampusta autoja täynnä tavaraa ja monia opiskelijoiden vanhempia auttamassa näitä muutossa.

Welcoming Week -viikolla on joka päivälle jotain ohjelmaa, tänään sunnuntaina esimerkiksi oli Convocation eli eräänlainen kokoontuminen urheiluhallissa, jonne oli laitettu penkit ja lava. Ensin lavalle tuotiin jokaisen koulun lippu (School of Law, School of Education jne.) ja tätä seremoniaa säesti säkkipillin soittaja. Tämän jälkeen lavalle astelivat koulun professorit ja viisi heistä piti puheen, ja lopuksi lavalle asteli laulaja, joka lauloi lyhyen UMKC:n oman laulun. Onhan meillä Suomessakin lukukauden aloitus, jossa rehtori/laitoksen johtaja puhuu, mutta että sunnuntaina päivällä! Sitä ei tapahdu Suomessa.

Koulu alkaa siis huomenna maanantaina, vähän kyllä jännittää millaista se on! Perjantaina pääsin tapaamaan mun tulevaa P.E. teacheria eli liikunnanopettajaa. Hän vaikutti olevan aidosti kiinnostunut siitä, että olen vaihto-opiskelija (kaikki amerikkalaiset eivät ole, johtuu varmaan siitä että vaihtareita on joka puolella niin paljon). Hän kertoi minulle kursseista, joita kannattaa ottaa, ja puhuttiin myos paljon urheilusta ylipäätään.  Hän kysyikin heti kun kuuli että olen Suomesta, että pelaanko käsipalloa! Hän on itse pelannut aikoinaan USA:n käsipallon olympiajoukkueessa. No, yritin selittää että käsipallo ei ole ihan niin iso juttu Suomessa, jota hän itsekin arveli, ja kertoikin paljon pelanneensa esim. Norjassa ja Ruotsissa.

Perjantaina pääsin siis vihdoin rekisteroitymään kursseillekin. Syksyn aikana mun lukujärjestyksestä loytyvätkin seuraavat kurssit: Physical Education for Elementary Schools, Introduction to Urban Education Field Experience, Physical Education - Personal Fitness, Physical Education - Cross Training, Education of Exceptional Child ja Health Teaching in the School. Luvassa siis liikunnan kursseja, mutta myos Teacher Education -puolen kursseja.  Kuulostavat kaikki ainakin mielenkiintoiselta, innolla odotan mitä tuleman pitää!

Eilen lauantaina vapaaehtoisjärjesto Cultural Discovery Club järjesti city tourin Kansas Cityn keskustaan. Tuon saman vapaaehtoisjärjeston jäsenet hakevat opiskelijoita lentokentältä heidän saapuessa (mistä kerroin viime tekstissä) ja auttavat pääsemään alkuun täällä. Sen lisäksi he järjestävät erilaisia tapahtumia, kuten juuri tämän city tourin. Hieno systeemi, koska ei koululla olisi varmaan mahdollisuuksia hakea kaikkia lentokentältä ja myos senkin takia, että kun tulet vieraaseen maahan ja kulttuuriin yksin, niin olisi heti aluksi joku kontakti joka auttaa sinua tarvittaessa.
City tourilla ajettiin kaupungin downtowniin, käytiin paikallisessa City Marketissa, joka oli vähän kuin tori. Syotiin myos ensimmäiset barbecuet, Kansas City kun on tunnettu barbecuesta!

Nyt täytyy rientää, keittämään (yllättävänkin) hyvää purkkikahvia, kahvinkeitintä meillä kun ei ole, ja sen jälkeen katsomaan koulun miesten soccer -joukkueen peliä. Täytyy vielä ottaa rennosti ennen kuin koulu huomenna alkaa! ;)

Tässä vihdoin vähän kuvia, joita olen ehtinyt ensimmäisellä viikolla nappaamaan!

Going to Kansas City downtown! Kampusalue on downtownista n. 10 minuutin ajomatkan päässä eli ei ihan lähellä.

 

 

Student Union -rakennus.

Oak Place Apartments!  Meidän asuntola (amerikkalaiset kutsuvat dormeiksi), ja me asutaan 4. kerroksessa.

 

Saa nähdä kuinka monta kertaa tulen eksymään kun on niin monta rakennusta. Onneksi on opasteita!

Koulun oma poliisilaitos. Sijaitsee vielä vastapäätä meidän asuntolaa, joten ei kai se haitaksikaan ole!

 

Orientaatiopäivä. Student ambassadors (eli vähän kuin tutorit) saapuivat lavalle tanssien.

 

Orientaatiossa olin samassa ryhmässä nepalilaisten Sushanin(poika) ja Pujan (tytto) kanssa! :)

 

 

...orientaatiopäivä jatkui Student Union -rakennuksen aulassa.

 

Paikallinen City Market, vähän erilainen kun meillä Suomessa.

 

 

...josta voit ostaa vaikka chilejä!

Convocation -tervetulotilaisuus. Puhumassa ollut professori pyysi kaikkia nousemaan seisomaan ja pukemaan valkoiset UMKC paidat päälle, jotka jaettiin meille ennen tapahtumaa.

Ja tapahtuman jälkeen koulu tarjosi vielä ruoan: itse koottavat burgerit, (vähän jopa) salaattia, jälkiruoaksi tietenkin juustokakkua ja keksejä.. seuraavaksi taidankin lähteä lenkille! ;)

 

It's barbecue time!

Perillä ollaan!

Now it is Kansas City calling!! :) Oma internettini ei vielä tykkää kunnolla toimia, joten ääkköset voivat olla hieman puutteellisia kirjoitettuani tekstin toisella koneella. Taitaa olla pieni jetlag tietokoneellakin!

Mutta täällä sitä siis ollaan, turvallisesti perillä! Kansas City näyttää kivalta ja koulu samoin, mitä nyt vähän on ehtinyt kumpaankin jo tutustua ensimmäisten kahden päivän aikana. Matka meni hyvin, ei se kolmen tunnin vaihto tosin New Yorkissa ihan riittävä ollut: olin La Guardian kentän check-in tiskillä viittä minuuttia ennen sulkemista. Lento Helsingstä oli myohässä ja New Yorkin passitarkastusjono näkemisen arvoinen - siellä tunnin tuskailtuani juoksin taxijonoon, joka lähenteli 30 metriä. Kiitos hauskan tummaihoisen taxikuskin ehdin kuin ehdin ajoissa! Taksikuski kuunteli afrikkalaista musiikkia ja lauleskeli koko matkan, ja samalla hän kertoi, että hänellä asuu serkku Helsingissä. Tosin hän myos kaahasi elokuvatyyliin ja matkalla mietin, että ainoat vaihtoehtoni taitavat olla joko a) myohastyn koneesta, b) ajetaan kolari ja ainakin myohastyn tai c) kaahauksen ansiosta voin jopa ehtia. No, loppu hyvin kaikki hyvin - Kansasissa ollaan! :D

Kansas Cityn lentokentällä mua sitten odottikin Jeanette, vapaaehtoisjärjeston jäsen, joka ilmoitti minulle sähkopostissa aiemmin tulevansa hakemaan. Hän olikin hauska tapaus, myoskin tumma - hiukset täynnä ihania pikkulettejä ja hän sitten kuskasi mut puolenyon aikaan tänne meidän asuntolaan, jossa mua odotti oma huone.

Eilen meillä oli vaihto-opiskelijoiden orientation day. Meitä kierrätettiin yliopiston eli UMKC:n kampusalueella, kerrottiin tärkeitä juttuja kouluun ja opiskeluun liittyen, välipalaksi tarjottiin kahta erilaista juustokakkua (pakko mainita..!), ja lopuksi oli vielä Kansas City -city tour. Oli kyllä kiva päivä ja erittäin hyvin järjestetty koska meitä vaihto-opiskelijoita on oikeasti se tuhat täällä! 45 eri maasta. Orientaatiossa näytettiin screeniltä jokaisen maan lippu ja nimi ja piti aina nousta seisomaan kun oman maan nimi sanottiin - minä olinkin ainoa Suomesta, kun taas esimerkiksi intialaisia täällä on yli 300! Niin hassua, ja todella monesta Afrikan maastakin on opiskelijoita! Wau! Orientaatiossa mun ryhmään sattui nepalilainen tytto ja poika, joiden kanssa juttelin aika paljon.

Asun täällä siis yliopiston kampusalueella, Oak Place Apartments nimisessä asuntolassa. Täällä on neljä hengen asuntoja, jossa jokaisella on oma huone ja sen lisäksi yhteinen keittio ja olohuone. Huoneessa on sänky, poytä ja pieni komero vaatteille. Sen lisäksi huoneessa on oma suihku ja vessa! Todella kiva, vähän kuin oma pieni yksio. Asuntola on muutenkin todella uusi, muutama vuosi sitten valmistunut, joten kelpaa kyllä asustella! Huonekavereina mulla on Emma Ranskasta ja Jessica Brasiliasta. Ashley ei ole vielä saapunut, mutta oletamme hanen olevan amerikkalainen, koska amerikkalaiset opiskelijat tulevat vasta loppuviikosta kampukselle. Emman kanssa ollaan paljon juteltu ja käyty yhdessä hoitamassa asioita, hän on myos ainut opiskelija Ranskasta. Jessicakin vaikuttaa mukavalta, hän tosin viettää paljon aikaa muiden brasilialaisten opiskelijoiden kanssa, joita täällä on noin kymmenkunta, joten häneen en ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua.

Nyt rupeaa olemaan kiire Walmart -kauppareissulle, sinne kun täytyy mennä autolla. Eilen pääsin siellä jo käymään tämän Jeanetten kanssa pikaisesti, mutta nyt yritän vielä mennä hankkimaan USA:n puhelinliittymää. Täällä on onneksi kauppoja silti lähempänäkin ja kävelymatkan päässä Country Club Plaza -ostosalue, mutta Walmart on kuitenkin paikka josta loydat amerikkalaisten itsensa mukaan aivan kaiken tarvittavan. ;)

Tänään kävin School of Educationin eli opettajankoulutuslaitoksen Advisorin (vähän kuin opinto-ohjaaja) kanssa keskustelemassa mitä kursseja ottaisin syksyksi. Vielä en kuitenkaan paassyt niille rekisteroitymään, mutta hope so pian! Systeemi on  hieman kurja sen osalta, sillä kaikki amerikkalaiset opiskelijat menevat kurssivalinnoissa etusijalle, koska he ovat voineet rekisteroityä niille jo ajat sitten. No, advisor oli kylla sitä mieltä että ehtisin vielä saamaan hyviä kursseja! :)

See you soon! On kyllä niin upea tämä amerikkalainen kulttuuri kun jokainen vastaantulija huikkaa sulle "hi!" tai jopa "hi, how are you?" ja minä suomalaisena olen toki aivan ihmeissäni. Eihän sitä nyt kuulu moikata kuin vain tutuille... Vai mitä? ;)

Ainiin! Sain Facebookissa viestin, että ensimmäinen juttuni Uudessa Raumassa on kuulemma ilmestynyt. Heh! http://issuu.com/marvagroup/docs/uusi_rauma_14.8.2013

I'm going to Kansas City, Kansas City here I come!

 

 

 

Mulla on kädessä passi, sen sisällä viisumi ja toisessa kädessä lentoliput. Tänään se tapahtuu! Mä olen oikeasti l ä h d ö s s ä. Niin epätodellinen tunne. Ihan kuin olisin pakannut tavarat etelän lomareissua varten, josta palaan viikon päästä takaisin Suomeen. Mutta kun en palaa. Mä olen pakannut tavarani ja olen pois yhdeksän kuukautta. Ei meinannut mennä ihan yhteen matkalaukkuun ne tavarat.

Puoli vuotta sitten kun tätä suunnittelin, kaikki tuntui vielä niin kaukaiselta. Tai no, lähtö tuntui kaukaiselta vielä kaksi viikkoa sitten. Se tuntuu kaukaiselta vielä tänään maanantaiaamunakin! Välillä mietin, että tiedänkö mä oikeasti mihin olen ryhtymässä! Tuntuu, että paljon helpommalla pääsisin kun jäisin Suomeen ja jatkaisin elämää kuten tähänkin asti.  Tuleva pelottaa, mutta olen siitä silti niin innoissani. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä vaihtoon. Ja toivottavasti ei ikinä tarvitse katua. Kielitaitoa lähden ensisijaisesti kehittämään, mutta on mulla jotain pieniä odotuksia myös opiskeluun ja yleisesti Amerikassa oleiluun liittyen. Suuria odotuksia en haluaisi tulevalle vuodelle asettaa, koska en yhtään tiedä mitä vuosi tuo tullessaan.

Haluan kuitenkin kokea, nähdä ja ottaa selvää niin monista asioista kuin minulla vain on mahdollisuus. Olen kiinnostunut Yhdysvaltojen koulujärjestelmästä, opettajankoulutuksesta, terveydenhuollosta, ruoka- ja urheilukulttuurista ja monista muista asioita. Aion jopa Itellan kesätyöntekijänä selvittää, kuinka USA:ssa toimii posti! Tätä blogia lukevat vanhempien ja siskon lisäksi niin sukulaiset, kuin myös Porin kaverit ja Rauman opiskelukaverini ja muutkin tutut. Teiltä kaikilta toivoisin kovasti kommentteja kirjoituksiini. Kertokaa, jos teille tulee jotain mieleen mitä voisin selvittää reissullani! Kommentoikaa mun kirjoituksia, kertokaa kuulumisia Porista, ihan mitä vain. Haluan kuulla teistä! :)

Viime päivät olen vain pakannut, hankkinut viimisiä asioita matkalaukkuun ja  nähnyt vielä kavereita. Aika on mennyt niin siivillä, että mä en ole kunnolla osannut edes jännittää!  No, ehkä se jännitys tulee viimeistään lentokoneessa. Ensimmäinen suuri jännitys on heti menomatkalla: lento New Yorkiin JFK:lle, jossa mun täytyy kolmessa ja puolessa tunnissa selviytyä turvatarkastuksista, noutaa matkalaukkuni ja suunnata kokonaan toiselle lentokentälle La Guardianille. Katsotaan miten käy. Voishan sitä jäädä New Yorkiinkin hetkeksi, ainut vaan että tiistaina alkais jo koulu!

Haluan vielä sanoa, kuinka kiitollinen olen mun läheisille ihmisille! Tottakai äidille ja isälle siitä, että mahdollistavat mulle osittain tän tulevan vuoden. Mutta myös kaverit, tuttavat ja sukulaiset. Viikko sitten lauantaina vietettiin mun farewell -partyja ja samalla isän serkun welcome -partyja, hän kun tuli sopivasti ennen juhlia Californiasta Suomeen (meillä on sukulaisia siellä, ja myös äidin isä on aikoinaan syntynyt Californiassa ja tullut 10-vuotiaana Suomeen - johtuisiko siitä myös minun kiinnostukseni Amerikkaa kohtaan!). Juhlat oli niin ihanat, että muistan ne ikuisesti. Haluan myös kiittää kaikkia minua juhlissa muistaneita. Nyt saan pakata muutaman hyödyllisen tavarankin laukkuun: Porin kavereilta saamani digitaalisen valokuvakehyksen, josta voin katsella ihania kuvia vuosien varrelta, suomalaista karkkia ja vielä Raumatyttöjen heinäkuussa antaman hyödyllisen Lonely Planet: USA -kirjan! Niiden kanssa pärjään vaikka missä.

Nyt on aika sanoa hyvästit Suomelle ja rakkaalle kotikaupungille Porille (ja kyllä mä siinä sivussa muistan myös mun rakasta opiskelukaupunkia Raumaa - ja erityisesti näissä kaupungeissa olevia ystäviä!) Ikävä tulee! Mutta jos ikinäkään suunnittelet reissua Amerikkaan ensi vuoden aikana, niin mun luokse olet enemmän kuin tervetullut kyläilemään! Majoitusta en harmikseni ja tietääkseni voi kuitenkaan campusalueelta tarjota.

 

Seuraavaksi kirjottelenkin teille sitten Atlantin toiselta puolelta. Loppuun vielä Kansas City fiilistelyjä! Laulun sain mun tulevalta koululta tulleen sähköpostin mukana.

 

 

I'm going to Kansas City, Kansas City here I come!

 

NEW BLOG!

Näin heinäkuun alun kunniaksi päätin, että nyt voisi olla hyvä aika aloittaa blogin kirjoittaminen! Ja niin tämä sitten syntyi. Ulkoasusta kiitän siskoani Ellaa, joka hieman minua parempana tietokonenörttinä osasi väsätä noin hienon kuvan blogin otsikoksi. ;) Kuva tosin on vielä edelliseltä reissulta San Franciscosta, mutta vaihtuu kunnes saan kuvan Kansas Citystä.

Mikä blogi? "This is Kansas City calling!" on siis minun, Sonjan blogi vaihtovuodesta Kansas Cityssä. Olen 22-vuotias opettajaksi opiskeleva tyttö Länsi-Suomesta. Takana on kolme vuotta luokanopettajan opintoja ja neljännen opiskeluvuoden (2013-2014) vietän vaihdossa - Kansas Cityssä! Yliopisto on nimeltään University of Missouri-Kansas City (UMKC), josta kirjoitan lisää kunhan sinne asti pääsen.

Monet ovat kysyneet minulta miksi lähden vaihtoon, miksi juuri USA:han ja miksi nimenomaan Kansas Cityyn. Minulla on aina ollut haaveena opiskella ulkomailla. Jo lukiossa minulla oli ajatus, että joskus haluaisin lähteä maailmalle pidemmäksi aikaa. Mutta lukiossa en vielä olisi uskaltanut lähteä vaihtoon, silloin mietin liikaa sitä, että haluan kirjoittaa ylioppilaaksi samaan aikaan kuin muut. No, näin jälkeenpäin on ihan hyvä ettei vielä silloin tehnyt mieli lähteä. Koen, että nyt vähän vanhempana voin saada vaihdosta vielä enemmän irti. Ennen lukion viimeistä vuotta olin kuitenkin kielikurssilla  Californiassa, jossa vietin yhteensä 8 viikkoa. Kielikurssi oli aivan huikea kokemus ja siitä asti minulla on ollut tunne, että joskus vielä lähden uudelleen Amerikkaan. Kun sitten pääsin opiskelemaan, otimme opsikelukaverini Anun kanssa selvää jo heti ensimmäisenä vuotena koulun vaihtomahdollisuuksista. Ja tässä sitä ollaan, Anu oli vaihdossa viime kevään Nahsvillessä ja minä siis lähden reilun kuukauden päästä samalle suunnalle! :)

Kansas City valikoitui kohteekseni Turun yliopiston yhteistyöyliopistojen joukosta. Turun yliopistolla on yhteensä neljä yhteistyöyliopistoa Yhdysvalloissa ja University of Missouri-Kansas City on yksi niistä (muut sijaitsevat Seattlessa, Texasissa ja Californiassa). Muihin yliopistoihin olivat etusijalla yliopiston kielten tai esim. kauppakorkeakoulun opiskelijat, joten tein haun varman päälle ja hain sellaisenen yliopistoon, johon kaikilla oli yhtä hyvät mahdollisuudet päästä. Kansas Citystä kaupunkina en tiedä etukäteen juuri mitään, paitsi mitä nyt netistä olen lukenut omaksi ilokseni. Mutta menen sillä asenteella, että vaihtoaika on yksi suuri seikkailu ja tuskin sen seikkailun hauskuus ja mielenkiintoisuus riippuu kaupungista missä olen - ja onhan siellä mahdollista nähdä paljon muitakin paikkoja! Ei voi tietää ennen kuin on siellä itse käynyt.

Hakuprosessi alkoi jo alkuvuodesta. Taisin täyttää tammikuussa ensimmäiset hakulomakkeet. Minun piti kirjoittaa englanniksi motivaatiokirje, täyttää hakulomakkeet, pyytää kouluni opettajalta suosituskirje sekä täyttää kohdeyliopiston kurssilistoja. Maaliskuussa Turun yliopisto ilmoitti, että he esittävät minua vaihtoon University of Missouriin.

Sen jälkeen lähetettiin kaikki paperit kohti Yhdysvaltoja ja kävin myös tekemässä TOEFL -kielikokeen Helsingissä, josta piti saada kohdeyliopiston vaatima pistemäärä.

Sitten vain odoteltiin lopullista päätöstä!

.. ja odoteltiin! Kesäkuun puolessa välissä sain kuin sainkin Yhdysvalloista postia: yliopiston hyväksymiskirjeen. Sitten täytettiin taas lisää papereita ja lähdettiin hakemaan viisumia. Yhdysvaltoihin lähteminen on näköjään melkoista paperisotaa, mutta toivottavasti myös sen arvoista! :)

Viisumi

Ajattelin nyt kirjoittaa vielä viisumin hakemisesta erikseen. Yliopiston hyväksymiskirjeen mukana tuli lomake, jolla pääsin netin kautta hakemaan viisumia. Täytin viisumihakemuksia netissä melkein 3 tuntia, halusivathan he tietää onko minulla yhteyksiä terrorijärjestöihin tai olenko istunut vankilassa jne.

Hakemusten lisäksi netistä varattiin myös haastatteluaika Helsinkiin USA:n konsulaattiin. Itse sain ajan parin viikon päähän ja eilen 1.7. minulla siis tuo haastattelu oli. Laskin, että minulla oli mukana 11 erilaista paperia kun sinne menin: passi, USA:sta tullut DS-2019 -lomake, todistus varoista vaihdon aikana,  vakuutustodistus, viisumivalokuvat, kirjattu kirjekuori, kuitit viisumimaksuista, hyväksymiskirje....

Itse haastattelu oli ohi puolessa tunnissa.  Haastatteluaikani konsulaattiin oli 8:55 ja ohje oli, että liian aikaisin tai liian myöhään ei sovi tulla. Huomasinkin Kaisaniemenkadulla odotellessani, että liian aikaisin sinne ei tosiaan ollut menemistä. Eräs mies oli menossa haastatteluun 8:50 ja painoi summeria viisi minuuttia aikaisemmin, jolloin hänelle vain todettiin että "tule kymmentä vaille". Heh! Konsulaattiin päästyäni vartija avasi minulle oven ja löi sen samantien kiinni toteamalla "odottakaa hetki". Sen jälkeen menin turvatarkastuksen läpi odotussaliin, josta kutsuttiin nimeltä eri luukuille. Ensimmäisellä luukulla oleva virkailija katsoi paperini ja otti sormenjäljet ja toisella luukulla oli "haastattelu". Haastattelija kysyi englanniksi kolme kysymystä: mitä menen opiskelemaan, miksi ja mihin, ja tuntui, että häntä ei olisi vähempää kiinnostanut mitä kysymyksiin vastasin :D Mutta ehkä se tärkein olikin hänen viimeinen toteamuksensa "Your visa has been approved" - kiitos!

Noniin. Nyt on viisumi hommattu, mutta vielä riittää tekemistä ennen lähtöä. Lähtöpäiväni on siis maanantai 12.8. Koulu alkaa siitä viikon kuluttua eli 19.8.  Vähän alkaa jo jännittää, vaikka silti lähtö ja kaikki vaihtoon liittyvä tuntuu tosi kaukaiselta enkä voi vieläkään uskoa tätä todeksi. Ehkä sen sitten viimeistään lentokoneessa tajuaa, että mä oikeasti lähden enkä ihan heti tule takas... hui!