There's only one race, and that's the human race!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Täällä ei pääsiäinen juuri näy ihmisten arjessa, harmi kyllä! Koulusta ei ole vapaapäiviä kuten meillä Suomessa. Tämä maa kun ei halua ottaa mitenkään kantaa uskonnollisiin juttuihin, ja on ihmisten oma asia mihin he uskovat. Joten myöskään uskonnolliset juhlapyhät eivät ole vapaapäiviä. Toki joissain kouluissa ja työpaikoilla ne ovat, mutta nämä saavat itse päättää mikäli antavat päivät (useimmiten pääsiäisenä pitkäperjantain) vapaaksi. Täällä on kyllä sitten taas olemassa julkisten yliopistojen ja koulujen lisäksi paljon eri uskontokuntien kouluja, joissa nämä uskonnolliset juhlapäivät näkyvät hyvinkin. Esimerkiksi UMKC:n yliopiston vieressä sijaitsevan yksityisen yliopiston Rockhurst Universityn, (joka on siis katolinen yksityiskoulu),  opiskelijoilla on molemmat perjantai ja maanantai vapaana ja pääsiäinen näkyy muutenkin koulun arjessa. Julkisilla kouluilla ja yliopistoilla on hyvin kantaaottamaton linja kaiken tällaisen kanssa ja siitä syystä myös UMKC:ssa pääsiäinen ei näy millään tavalla.

Täällä vietetään siis aivan tavallista viikonloppua, johon kuuluu vähän opiskelua ja kavereiden kanssa oleskelua. Tänään suunnittelin kyllä meneväni Jessican mukaan katolisen kirkon pääsiäisjumalanpalvelukseen! Ihan mielenkiinnosta on kiva mennä katsomaan millainen pääsiäismessu heillä on. Jessica, joka siis kuuluu katoliseen kirkkoon käy melko ahkerasti kirkossa. Nyt pääsiäisen hiljaisella viikolla Jessica ja muutamat muut brasilialaiset ovat käyneet kirkossa lähes joka päivä.  Senpä takia ajattelinkin tänään liittyä brasilialaisten seuraan ja lähteä mukaan. :)

Pääsiäisestä vähän toisenlaiseen asiaan. Mun teki mieli kirjoittaa teille asiasta nimeltä rasismi, koska se on mietityttänyt mua täällä asumisen aikana paljon! Olen ollut niin yllättänyt, miten se on vieläkin niin vahvasti esillä tässä maassa. Maassa, jossa 72% asukkaista on valkoisia, 16% latinoja, 13% afroamerikkalaisia ja 5% aasialaisia. Eli siis melko suuri osa väestöstä on kuitenkin muita kuin valkoisia. Vähemmistöryhmillä ei aina ole ollut hyvät oltavat tässä maassa. 1960-luvulle (Marthin Luther Kingin aikaan) asti mustat ja valkoiset oli eroteltu kaikkialla: oli valkoisten kouluja, joihin mustilla ei ollut asiaa. Oli bussit ja ravintolat, johon mustilla ei ollut asiaa. Tuon jälkeen asiat ovat kuitenkin parantuneet, nyt mustat ja valkoiset työskentelevät ja käyvät koulua yhdessä.  Lähes jokainen amerikkalainen on käynyt koulua niin, että samassa luokassa on ollut vähintään yksi afroamerikkalainen tai latino. Työpaikoilla työntekijät edustavat kaikkia etnisitä taustoja, yliopiston ja koulujen opettajat edustavat kaikkia etnisiä taustoja. Mulla on tällä hetkellä kursseillani opettamassa kaksi valkoista tohtoria, yksi afroamerikkalainen tohtori ja yksi meksikolainen tohtori. Samaten olen tämän vuoden aikana tutustunut upeisiin tyyppeihin asuntolassa ja koulussa: niin valkoisiin, mustiin, latinoihin kuin aasialaisiinkin.

Valkoisille ja mustille amerikkalaisille monille tuntuu yhä olevan vaikeuksia tulla toimeen keskenään. Tämä on niin outoa. Mutta kyllä sen silti huomaa ihan arjessakin. Esimerkiksi jopa täällä kampuksella ja asuntolassa sen huomaa, etenkin mustista opiskelijoista, sillä he viihtyvät usein vain keskenään. Mustat eivät juuri ota porukoihinsa valkoisia. Vaikka aina toki joitain poikkeuksia löytyy, mutta hyvin usein asia kyllä menee niin.

Viime maanantaina olin taas seuraamassa opetusta koulussa, jossa kaikki lapset ovat mustia afroamerikkalaisia. Eräät kolmasluokkalaiset tytöt kovasti multa kaikkea kyselivätkin, mistä olen ja mitä teen koulussa (lapset aina kysyvät täällä että olenko heidän opettajan lapsi, en tiedä miksi! :D)

Mulle jäi mieleen yksi erityinen osa minun ja tämän pienen kolmasluokkalaisen tytön keskustelua. Tyttö oli kovin huolissaan onko mulla kavereita täällä. 

Tyttö: "Do you have other friends here than Mr. Shore? (Mr.Shore oli heidän liikunnanopettaja :D)"

Minä: "Yes I have friends here. For example I have three roommates, and they are my friends."

Tyttö: "Are your roommates your color or my color?"

Minä: "They are both. Why do you ask what color they are?"

Tyttö: (hymyilee) "Because.... well, I know that not everybody get along very well with each other in this country."

Lapset kyllä oppivat tällaiset asiat jo pienestä pitäen, jos niitä kotona korostetaan! Tämän keskustelun jälkeen tämä samainen tyttö kysyi minulta minun ikääni. Kerroin olevani 23-vuotias. Siihen tyttö totesi: "Aijaa, mun äiti on 22!" Tyttö oli itse 9.

Mutta toisaalta tämä tyttö oli ihan oikeassa. Minä itse sanoin vähän väärin. Kolmesta kämppäkaveristani voin sanoa kahden olevan ystäviäni. Kolmas tyttö, kuinka nyt sattuukaan olemaan että hän on musta, ei oikein meistä välitä. Joka onkin minusta jännä asia. Mustat ovat hyvin usein omassa porukassaan, ja niihin porukoihin harvoin valkoisia mahtuu. Meidän huonekaveri ei ole ikinä ollut kovin kiinnostunut meistä muista kolmesta, vaikka me kyllä yritetään jutella hänelle. Hassua, eikö? Eikä tämä rajoitu ainoastaan häneen, vaan myös hänen kaverinsa käyttäytyvät samalla tavalla. Ainoa poikkeus on tämän tytön poikaystävä (joka muuten on muuttanut nyt tänne asumaan meidän neljänneksi "kämppäkaveriksi"..... :D), ja hän kyllä välillä juttelee meille ja on meille mukava. Monilla mustilla täällä on silti hyvin usein sellainen ajatusmaailma meistä valkoisista, että me ollaan jotenkin privileged eli etuoikeutettuja. Kyllä me tietyllä tavalla varmaan ollaankin, mutta se riippuu ihmisestä antaako sen näkyä itsestä. Tai että vaikuttaako se sun asenteeseen muita ihmisiä kohtaan.

Tehtiin tyttöjen kanssa hyvin jänniä huomioita myös Spring Breakilla Panamalla! Miten monta kertaa me satuttiin törmäämään ihmisten rasistisiin mielipiteisiin tuon reissun aikana. Ainakin kaksi ellei jopa kolme kertaa kuultiin valkoisen ihmisen, joka kerralla sattumalta miespuolisen henkilön, sanovan jotain ihmisten rotuun liittyen. Kerran yksi poika sanoi että "Ei kai me Club La Velaan mennä illalla" ja minä ja Emma kysyttiin että miksei, niin hän vastasi että "No koska siellä on niin paljon mustia, en mä sinne halua!". Siitäkös syntyi keskustelua! Heh, mua todella vihastuttaa ihmisten ennakkoluuloisuus ja rasismi, mutta erityisesti kaverini Emma, joka opiskelee antropologiaa ja on erityisen kiinnostunut kaikesta rasismiin liittyvästä, aloitti joka kerta kovan väittelyn näiden ihmisten kanssa. Saatiinkin kyllä aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Kysyttiin, että mikä niissä mustissa sitten on vikana. Valkoisten mielestä ne ovat todella kovaäänisiä, eivätkä huomioi olemisessaan ja tekemisissään muita ympärillä olevia ihmisiä ollenkaan. Kerran koulussa yksi poika kysyi multa että "Onko Suomessa paljon mustia ihmisiä? Ei sillä että olisin rasisti, mutta ajattelin vain.." Ajattelit mitä? Hassua. Saattaahan se olla eri asia kasvaa maassa jossa asuu paljon mustia ihmisiä eli minä en voi ihan täysin tietää millaista se on. Mutta silti minun pieneen päähäni ei mahdu, että miksi jonkun ihonvärin takia ei voisi tulla toimeen toisen kanssa? Tämä on kyllä niin jännä asia! Jessicakin vertasi omaa kotimaatansa Brasiliaa Amerikkaan, ja sanoi että Brasiliassa on ihan eri meininki. Siellä kuulemma mustat ja valkoiset on sulassa sovussa keskenään ja liikkuvat samoissa porukoissa hyvinkin paljon. Mutta täällä kyllä selkeästi hiertää vieläkin näiden kahden ihmisryhmän välillä ja paljon, vaikka noista rotuerottelun vuosista on jo sentään jonkin verran aikaa kulunut tässä maassa. Mutta en kyllä osaa sanoa, kummassa olisi vika, valkoisissa vai mustissa? Mustat ovat kautta aikojen nähneet valkoiset sortajina ja rasistisina, mikä kyllä osittain pitää paikkansa historiassa. Mutta kyllä tuo mustienkin käyttäytyminen on tietyllä tapaa valkoisia halveksivaa ja pitkin nenänvartta katsomista. 

Viime tiistaina yliopistolla oli mielenkiintoinen luento ja sen luennon takia oikeastaan innostuin tätä tekstiä kirjoittamaankin. Näyttelijä Edward James Olmos oli puhumassa siitä miten me ihmiset jaotellaan muut ihmiset rodun perusteella. Oli tosi mielenkiintoinen luento, tämä mies on itse meksikolainen ja hän puhuikin Cesar Chavezista joka on täällä Amerikassa Marthin Luther Kingin tapaan ajanut latinojen oikeuksia. Hän sanoi, että ei ole mustia ihmisiä, eikä ruskeita, eikä valkoisia. Ei ole olemassa erilaisia rotuja. "There's only one race, and that's the human race. Period." Oli hyvä luento! Enpä vaan tiedä miten ihmisten ajatusmaailmaan ja asenteisiin voisi vielä paremmin vaikuttaa. Toivottavasti jotenkin!

Noh, nyt mä menen tarinoimasta.. Hauskaa pääsiäisen jatkoa kaikille! Vähän ois mämmiä ikävä! Noo, sen sijaan sain kyllä suklaamunia ja muita herkkua ihan ähkyksi asti, joten enköhän mä pärjää.. :)   Kuulemisiin!

33 asiaa, joita osaa Suomeen palatessa arvostaa

Terve! Tuli tossa alkuvuodesta bongattua Iltalehden nettisivuilta artikkeli "33 asiaa, joita osaa Suomeen palatessaan arvostaa", jossa siis listattiin 33 asiaa, jotka ovat eri tavalla Suomessa ja ulkomailla. Lukiessani artikkelia päätin että tallennan sivun kirjanmerkkeihini, ja vaihtovuoden lopulla kirjoitan blogitekstin jossa itse vertaan näitä kyseisiä asioita Suomen ja Yhdysvaltojen välillä! :)

Artikkeli on löydettävissä täältä: http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014012817981442_fd.shtml

Ihan kaikki artikkelin 33 kohtaa eivät ehkä olleet ne suurimmat erot juuri Yhdysvaltojen ja Suomen välillä, mutta yllättävää kyllä joka kohdasta jotain eroavaisuuksia löytyi.

No mutta, annetaas palaa, katsotaan mitä olen saanut irti täällä asuessani!

1. Toimiva liikenne

Liikenne toimii niinkin hyvin että täällä on jokaisella oma auto! No, tämä kohta silti viittaa joukkoliikenteeseen, joka on melko tuntematon käsite Amerikassa. Ainoastaan suurimmista kaupungeista (kuten New York, Chicago, San Francisco) löytyy toimiva joukkoliikenne. Mulla kävi silti hyvä tuuri, ja sitä joukkoliikennettä löytyy yllättävän hyvin Amerikan mittakaavassa pienestä kaupungista Kansas Citystä. Mä olisin ollut aika kyvytön liikkumaan mihinkään ilman Main Street Max -bussilinjaa, joka kulkee kaupungin eteläpäästä pohjoispäähän. Linja saa multa kyllä täydet pisteet: busseja kulkee vähintään kolme kertaa tunnissa, bussit ovat lähes aina aikataulussa JA jopa pyöräilijät on huomioitu, bussin etunokkaan saat nostettua pyöräsi jos haluat mennä pienen matkan bussilla! Niin ja bussilinja vielä kulkee aivan asuntolan vierestä, joka on siis todella perfect.
Mutta muuten, jos matkailet USAssa, ei täällä eurooppalaisten kaupunkien tapaan juuri kannata joukkoliikenteen varaan laskea. Busseja ja junia kulkee jonkun verran suurien kaupunkien välillä, mutta suurta kysyntää niillä linjoilla ei kyllä ole koska kaikilla on oma auto ja nuo linjat ovat melko hitaita (ja mitä amerikkalaiset itse siis sanovat: niillä busseilla ja junilla kulkevat vain "köyhät" ihmiset). Ja juuri tästä syystä amerikkalaisilla itsellään onkin todella negatiivinen kuva (useimmiten vain ennakkoluulo) bussilla kulkemista kohtaan. Niin monet ovat meillekin sanoneet, että "ihan totta, kuljetteko bussilla?! älkää kulkeko, se on niin vaarallista". Kerran joku meille sanoi näin ja mä kysäsinkin, että montako kertaa olet keskustan busseja käyttänyt, kun musta niissä ei ole mitään vikaa. Hän oli käyttänyt tasan kerran, "enkä varmasti mene uudelleen". Hmm. Niin. Itse käytän lähes päivittäin, ja vaikka se onkin totta että bussi on yleensä minun lisäkseni täynnä mustia ihmisiä, jotka yllättävän usein jopa täällä mielletään jotenkin erilaisiksi kuin me valkoiset, en siitä huolimatta ole ikinä kohdannut mitää normaalista poikkeavaa bussimatkoillani.
Tänäänkin juuri yksi opettaja koulun ruokalassa istuessamme kertoi lähtevänsä Chicagoon, ja kaikki opettajat siinä yhdessä totesivatkin että ei täällä kannata lentokoneella matkustaa mihinkään koska sitten oot vaan "stuck in there" eli jumissa kaupungissa kun et pääse mihinkään liikkumaan. Sen takia nämä siis ajavat hyvin pitkiäkin matkoja autolla. 45 minuuttia on amerikkalaiselle lyhyt matka jne. :D

2. Järkevät hanat

USAssa kaikki on uutta, uudempaa siis kuin Euroopassa. Julkiset vessat ovat yleisesti todella siistejä ja moderneja: vessapytty vetää itse itsensä ja hanasta tulee vettä kun vain laitat kädet alle. Kaikkinensa tämä maa on kyllä todella siisti ja puhdas.

3. Puhdas vesi

Yhtä puhdasta se tuntuu olevan kuin meillä Suomessa. Satuimpa vähän aika sitten vielä lukemaan artikkelin jossa Missourin juomavettä kehuttiin maan parhaimmaksi. Muistan kyllä silti lukeneeni myös siitä, että täällä olisi juomavedessä paljon fluoria..? Ja minun tietämättömyyteni korjattiin, sillä fluori vedessä ON nimenomaan hyvä asia, sillä se kovettaa hampaan pintaa. Mutta kuitenkin, hyvältä maistuu vesi.

4. WC-pöntöt

Käytiin jo yläpuolella. Kätevät itse itsensä vetävät vessat monissa paikoissa. Ei nyt sentään ihan meidän asunnossa mutta kuitenkin. :D

5. Hyvät tiet

Täällä on hurjan isot ja leveät tiet, koska liikennettä on paljon enemmän. Mutta kaikki tiet eivät kyllä ole läheskään parhaimmassa kunnossa. JA mihin minä 9 kuukautta ilman autoa kulkeneena kiinnitän joka päivä huomiota: kävelytiet ovat monin paikoin hyvin puutteelliset. Liikenne on suunniteltu vain ja ainoastaan autoilijoita silmälläpitäen. Siitä pitkä miinus. Tosin sattumalta kyllä juuri täällä kampusalueella ja muutenkin yliopiston ympärillä (Plazan ostoskeskuksen lähettyvillä yms) on hyvät kävelytiet, mutta heti kun lähtee vähän sivutielle niin äkkiäkös kävelytie loppuu.

6. Luonto

Voih, kaipaan Suomen luontoa! On täälläkin pari puistoa lähellä, mutta kaipaan metsää. Metsää ei Missourista löydy, mutta se tietysti riippuu ihan osavaltiosta. Kun tästä lähtisi kymmenisen tuntia länteen päin Coloradoon, sieltä löytyisi kuulemma upeaa luontoa; kallioita, upeat hiihto- ja patikointimahdollisuudet jne. Missouri-Kansas akselilla on pelkkää tasaista peltoa. 

7. Maitorahka

Ei löydy Amerikasta ei. Tosi lähellä on silti eräs kreikkalainen jugurtti, jota aina silloin tällöin kaupasta ostan. Ja uskokaa tai älkää, mutta kaikkeen sitä vaan tottuu! Varmaan kun tulen Suomeen, maitorahka maistuu ihan oudolta.

8. Salmiakki ja salmiakkikossu

Noh, ei löydy kyllä niitäkään. :D Pandan lakritseja myydään muutamassa kaupassa, mutta salmiaikki on näille kyllä outous. Saati salmiakkikossu.. hehe!

9. Ruisleipä

Näen jo silmissäni ihanan ruisleipäannoksen, minkä syön kotiin päästyäni. Täällä myydään saksalaista "rye breadia", joka on vähän kuin meidän Real -leipää? Mutta jos tilaat jossain amerikkalaista RYE BREAD nimellä kulkevaa leipää niin saat ihan tavallisen valkoisen paahtoleivän näköisen leivän! :D

10, Byrokratian vähyys
Kyllä, hienoa Suomi. Asioita ei ole tehty liian vaikeiksi, kuten esimerkiksi täällä. Niinkin yksinkertainen asia kuin esimerkiksi näihin alueen eri kouluihin meneminen, siis oppituntien observointi, on ollut kyllä niin hankalaa kuin vain olla ja voi. Turvallisuussyistä ymmärrän että ensin piti hakea lupa kouluun menemiselle FBI:n kautta, johon siihenkin tarvittiin sormenjäljet ja valokuvat ja kaikki tiedot minusta. Ja vaikka se lupa tuli, en minä silti voi noin vain mennä luokkaan, vaan ensin yliopiston pitää ottaa yhteys kouluun ja kertoa että olisin tulossa, ja sen jälkeen välittää tämä viesti minulle jne. Byrokratian vähyys on siis hienoa meillä Suomessa, täällä sitä on vähän liikaa kaikkialla.

11. Poliisiin voi luottaa

En epäile, etteikö amerikkalaiseen poliisiin voisi luottaa. Niiden touhu on vaan jotenkin välillä vähän...yliampuvaa? Jokaisella koululla on oma poliisilaitos, jopa joillain lukioilla ja alakouluilla. Täällä kampuksella kun kulkee, näkee kokoajan poliisiautoja. Tiedän jo niiden vakipaikat missä ne kyttää autoilijoita, kun ei niillä ilmeisesti ole muuta tekemistä. Ja kokoajan jossain huutaa poliisiauto. Ei tarvis varmaan kun katu ylittää ilman suojatietä, niin jostain nurkan takaa tulis auto pillit päällä.

12. Kengät saa ottaa pois

Voih, tämä on kanssa ihmeellinen asia. Miksi sisällä ollaan kengät jalassa?! Ja mitkä ihmeen kokolattiamatot! Täällä on joka talossa kokolattiamatot. Jopa asuntolassa ja asuntolan käytävillä. Mulle tulee niistä vaan mieleen ruotsinlaiva tai hotelli. Ainoat talot jossa olen vieraillut ja joissa ei ole kokolattiamattoa ollut, ovat olleet suomalaisten taloja jossa olen käynyt! :D Sama juttu nuo kengät. Ei sisällä kuulu pitää kenkiä! Miettikää sitä yhdistelmää: kokolattiamatto ja sen päällä kuljetaan kengät jalassa päivästä toiseen? Ihanan puhdasta, I swear!

13. Turvallisuus

Aina puhutaan miten vaarallista Amerikassa on, jopa itse amerikkalaiset on kasvatettu kovin varovaisiksi. Itse en ole kokenut enkä nähnyt mitään vaarallista, mutta pakko silti myöntää että kyllä koen oloni turvallisemmaksi Suomessa. Uskallan kyllä lähteä täällä ulos lenkille ja kulkea teitä pitkin yksin, mutta iltaisin en kyllä siitä huolimatta tuolle tutulle lenkkipolulle lähtisi. Tähän silti luultavasti vaikuttaa nuo puheet, ja se miten paljon täällä on kokoajan uutisissa kadonneista lapsista ja kadonneista nuorista. You never know what is going to happen, joten parempi olla vähän varuillaan kuin liian rohkea.

14. Tilaa hengittää

Kyllä täällä tilaa on, vaikka ihmisiä onkin miljoonia. Kansas City on sopivan pieni kaupunki, ja tilaa kyllä riittää. Tai no, amerikan mittakaavassa Kansas City on todella pieni kaupunki. Meiltä kaikki aina kysyvätkin, että miksi ihmeessä tulit juuri Kansas Cityyn kaikista tämän maan kaupungeista.. :D Kyllähän täällä Kansas Cityn metropolitan arean alueella asuu mukamas 2,3 miljoona ihmistä, mutta ei tämä silti miltään miljoonakaupungilta tunnu. Onhan tämä mun mielestä Suomen kaupunkeihin verrattuna suuri, mutta esimerkiksi Emma joka on Ranskasta kokee myös, että Kansas City on pieni kaupunki. Täällä nämä kaupungit vain on niin erilaisia, kun ei näissä kaupunkien downtowneissa sillä tavalla vilise ihmisiä kuin voisi luulla, vaan ihmiset ovat levittäytyneet niin suurelle alueelle niin sen takia ei edes huomaa että täällä miljoonia ihmisiä asuisi.

15. Täsmällisyys

Välillä ihan naurattaa oma täsmällisyyteni, kun kaikki ympärillä tuntuu olevan niin hällä väliä! :D Mutta kyllä se ihan totta vaan välillä ottaa päähän, kun sähköpostiin ei saa vastausta, ihmiset tulevat myöhässä kun pitäis jossain treffata.. jne. Me suomalaiset ollaan aika täsmällisiä, vähän varmaan liiankin, mutta on se silti monissa paikoin parempi asia kuin liika välinpitämättömyys.

16. Ei huolta tippaamisesta

 Miksi, oi miksi täytyy aina jättää tippiä? Ravintolassa, taxissa, JOPA PARTURISSA multa kysyttiin haluanko jättää tippiä. Ja suoraan sanottuna aina tekisi mieli sanoa, että en jätä. Koska esimerkiksi juuri siinä parturin kassalla mulle tuli ihan petetty olo! Sellainen olo, että se parturi oli sen takia mulle niin mukava, jutteli kaikkea maan ja taivaan välillä, kehui mun hiuksia ja lörpötteli kaikkea mahdollista, ja mä mietin siinä parturituolissa et vitsi ompa ihana parturi. Sitten kun kävelin kassalle maksamaan ja kaveri kysyi paljonko haluat jättää tippiä.. oli kuin nyrkillä päähän lyöty! Sen takia se parturi mulle juttelikin kaikkea, että saisi hyvän tipin! Never in Finland, never never. Uh, vihastuttaa oikein. Ravintolassakaan en ikinä tiedä miten paljon pitäisi jättää ja onko tämä tarpeeksi. Olen kyllä kavereistani huomannut, että ei amerikkalaiset itsekään aina silti kovin paljoa tippaa. No mutta, maassa maan tavalla.

17. Vaate- ja kenkävalikoima

Hmm! Mä en kyllä ihan hirveästi kehuisi vaatteiden laatua täällä! Toki jos shoppaat outleteissä, missä myydään merkkivaatteita halvalla, silloin luultavasti  saat hyvän laatuista. Mutta yllätyksekseni kaikki halpavaateketjut, kuten Forever 21, GAP, American Eagle Outfitters, niiden laatu on välillä yllättävän huono. Jopa H&M:n vaatteet voisin todeta paremmiksi. Kenkävalikoima etenkin lenkkareiden osalta on tosi hyvä, mutta muissa kengissä aika kehno laatu (eli ovat myös melko halpoja). Ostin talvikengät ja talvitakin täältä (en kylläkään mitään kalliimpia mahdollisia) mutta kummatkin oli todellakin vain yhden talven jutut: molemmat jo nyt ihan kuluneet ja kamalan näköiset! Ja vaatteista kyllä yleisestikin huomaa, että ei se muoti ihan taida täältä Eurooppaan tulla.. täällä on vieläkin muodissa leveälahkeiset farkut, ja on ihan ok lähteä baariinkin fleecetakki päällä :D Fleecetakkeja on kaikilla, se tuntuu olevan kaikkien missourilaisten ulkotakki.

18. Laskun jakaminen ravintolassa

Toimii yhtä hyvin kuin Suomessa. Ei oikeastaan ole kertaakaan, etteikö olisi kysytty halutaanko lasku yhdessä vai erikseen.

19. Ilmainen koulutus

Voi pojat meillä on hyvin asiat Suomessa. Amerikassa vuosi yliopistoa = 10 000-30 000$. Lastentarhasta asti maksetaan lasten koulumaksuja. Kertakaikkisen typerä systeemi.

20. Julkinen terveydenhuolto

Voisin oikeastaan kopioida vastauksen edellisestä kohdasta. Mulla on viisaudenhammas vihoitellut vähän väliä täällä ollessa, ja kokoajan olen vain pitänyt peukkuja että se kestäisi kotiin asti eikä tarvitsisi täällä poistaa. Täällä et vain halua mennä lääkäriin, koska siitä saat maksaa hirveitä summia! Okei, en minä ehkä joutuisi, koska mulla on vakuutus Suomesta ja vakuutus yliopiston puolesta täältä. Mutta siitä huolimatta.

21. Naisten oikeudet

Tätä asiaa en oikeastaan ennen täällä oloa ole pohtinutkaan, mutta nyt on todettava, että tässäkin asiassa Suomi on todella edellä jopa Yhdysvaltoja. Kun koulussa tuli puhetta presidenteistä, ja kerroin että meillä on ollut nainen presidenttinä, yksi poika totesi mulle että "oho, oikeesti? ei kyllä ikinä tulis tapahtumaan tässä maassa" Muutenkin joistain asioista huomaa, että naisten asema on heikompi tässä maassa kuin miesten. Ei pelkästään siitä että naisen dollari on heikompi kuin miehen kun verrataan palkkaa, vaan muistakin asioista. 

22. Eristykset
Täällä on kyllä seinät tehty paperista! Ihmettelen silti suuresti, sillä täällä eletään vieläpä tornadoalueella. Jos sellainen iskisi, niin aika äkkiä pyyhkäisisi nämä talot mukanansa. Seinät on kyllä niin ohuet, koska kaikki puhe kuuluu meidänkin kämpässä huoneesta toiseen. Ja jos tässä kohtaa voisi taas puhua ilmastoinnista, niin voi hyvänen aika amerikkalaisten ilmastointitouhotusta. Me avataan Suomessa ikkunat jos on kuuma, eikä pistetä mitään kamalia puhalluksia jotka tekee vain kipeäksi.

23. Tavallinen suodatinkahvi
Suomi-Amerikka 6-0. Amerikkalainen kahvi ei ole nähnytkään suomalaista. Se on suomalaiseen verrattuna todella laimeaa (jopa kahviloiden dark roast, jota aina tilaan).  Missään en ole kyllä tämän vuoden aikana saanut suomalaisen kahvin veroista kahvia (paitsi jouluna Maritan luona <3). Täällä asunnolla tekemästämme purkkikahvista nyt puhumattakaan. .....johon kyllä siihenkin olen hyvin tottunut, ja joka maistuu joka aamu ja iltapäivä todella hyvältä! Hassua :D

24. Kuivauskaappi
Missä on amerikkalaisten kuivauskaapit! Mihin tiskit laitetaan kun ne on pesty? Me laitetaan pöydälle jos ei jakseta pyyheliinalla kuivata ja laittaa kaappiin. Siksi pöytä onkin välillä vähän täynnä astioita.
Toinen asia on pyykkien kuivaaminen! Me Suomessa laitetaan pyykit narulle kuivumaan, kun taas amerikkalaiset luottavat helppoon dryeriin eli kuivaajaan, joka kyllä kuivaa mutta myös tuhoaa. Nimimerkillä ties montako vaatetta mennyt rikki ja kamalaksi meillä kaikilla täällä kuivurin jäljiltä. Olis täytynyt ottaa syksyllä saksalaispoikien kehittelemä kuivaaja käyttöön: ne kun ripusti pyykit katossa olevaan tuulettimeen ja sitten vaan tuuletin pyörimään! :D

25. Dubbaamattomat elokuvat ja tv-sarja
No täällä nyt ei tätä ongelmaa ole, mutta kaikki Saksa, Ranska... ne dubbaa vieläkin!!
Mainoksista ja mainostauoista voisi sen sijaan kirjoittaa. Televisio-ohjelmaa ehtii tulla n.5 minuuttia kun tulee mainokset, täytyis joku kerta oikein laskea monetko mainokset tunnin sisällä tulee.

26. Jokamiehenoikeudet
No täällä en kyllä uskaltaisi koskea mihinkään. Roskaamisestakin uhataan 1000 dollarin sakolla, niin saati että nappaisin jonkun marjan pensaasta. Ei täällä kyllä sen koommin ole marjapensaita näkynyt, mutta kuitenkin.

27. Vuodenajat
Kuuma kesä, kylmä talvi, ja syksy ja kevät tällaisia sekalaisia. Kyllä täällä siis neljä vuodenaikaa on havaittavissa! Vaikka joku juuri kyllä sanoi, että saa nähdä tuleeko kunnon kevättä lainkaan, että mennäänkö suoraan vaan kylmästä ilmasta kuumaan kesäilmastoon. Muutenkin tämä ilmasto nyt on mitä on.. viime lauantaina oltiin yötä myöten ulkona toppi ja shortsit päällä, ja maanantai aamuna satoi lunta!??! :D Hullua!
Ja tiedättekö mitä kaipaan? Suomen valoisia iltoja! Kyllä täälläkin on päivä pidentynyt, mutta ei mitään verrattuna Suomeen! Ooh, ihania kesäöitä odotellessa!

28. Teot merkitsevät enemmän kuin sanat
Heh. Miten sattuikin olemaan tällainen kohta tässä listassa. Välillä kyllä huomaa tässä asiassa eron meissä ja amerikkalaisissa. Suomalainen toimii ja puhuu vasta ehkä sitten, jos sittenkään, mutta amerikkalaisella on hieman ehkä tapana ensin puhua ja sitten toimia, jos toimii.. :D

29. Pitkät lomat
Ollaan me kyllä blessed tämän asian kanssa. Lomat, liukuvat työajat..kaek on hienosti Suomen maassa :)

30. Kauppojen tiskit
Tai ensinnäkin kaupat! Juuri naurettiin suomalaisen Roosan kanssa yks päivä, kun käytiin Walmartissa. Ikinä kun yrität löytää Walmartista jotain, sitä ei löydy, mutta ei myöskään löydy henkilökuntaa joka osaisi sua opastaa. (Kerran olisin tarvinut apua elektroniikkaosastolla muistitikkujen kanssa, ja kysyin myyjältä voisiko hän auttaa. No hän ei osannut, mutta osasi kertoa että henkilö joka osaisi auttaa tulee kahden tunnin päästä töihin. Thanks :D) Sitten kun menet kaupan kassalle, aina kysytään että "Did you find everything okey?" ja siinä kohtaa tekee tietty mieli sanoa että ei, en löytänyt, ja siihen ne vastaa yleensä vain kertomalla missä tuote olisi ollut (jos olisit osannut vain katsoa, tyhmä asiakas :D) Hahaha. Mutta niin. Sitten ruokakaupassa on tietysti vielä pakkaajat! Ne heittää sun tavarat kassiin. Ei meillä Suomessa..mut lapsenahan se oli vaan kiva asia päästä pakkaamaan tavarat! Ei siellä mitään pakkaajia tarvita, pöh, laiskat amerikkalaiset.

31. Sauna
Ooh! Yhdeksän kuukautta ilman saunaa (jos koulun kuntosalin saunaa ei lasketa, mutta sitä ei lasketa). Suomalainen sauna on hieno keksintö! Enkä lannistu vitseistä täällä ("Suomessa on aina niin kylmä niin teillä on pakko olla saunoja siellä hehee") Haha, vitsailkoot! :)

32. Kieli
Nobody understands you and nobody can talk to you! Mut on se silti vaan hieno tämä meidän suomen kieli! Kaverit täällä kauhistelee kun kerron niille sanoja suomeksi, että miten ne voi olla noin pitkiä. :D Heh.
Kuinka muuten sattukin että olin tänään observoimassa taas opetusta yhdessä koulussa, ja kun opettaja esitteli mut yhdelle 8. luokalle, yksi tytöistä heilautti kättään ja huikkasi mulle "Moi!". Mä olin ihan ihmeissäni, ja myöhemmin pysähdyin tytön kohdalle ja kysyin mistä tiesit sanan "moi", ja sieltähän tuli suomen kieltä ihan sujuvasti! Tyttö kertoi että hänen äiti on suomalainen, ja isä amerikkalainen, ja ovat asuneet täällä jo kymmenen vuotta. Heh, miten hauskaa! Kerroinkin että en ole juuri kyllä suomalaisia Kansas Cityssä tavannut.

33. Suomalaiset
Artikkelin teksti on ihan paras: "Täällä kukaan ei oleta sinun olevan koko ajan sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kukaan muukaan ei osaa small talkia. Täällä saa olla hiljaa jos huvittaa - ja se on ihan ok."

Haha, ihana! Ei kukaan muukaan osaa small talkia. Amerikkalaiset osaavat kyllä välillä liiankin hyvin! Välillä vitsaillaankin aiheesta, kun menet hissiin tai muualle amerikkalaisen kanssa, niin hiljaa siellä ei kyllä ikinä voi olla. Amerikkalaisen kanssa ei samalla tavalla voi olla hiljaa kuin suomalaisen. Se on oikeesti ihan kivaa, välillä vaan olla hiljaa. Mut täällä jos olet hiljaa, se ennemminkin kertoo siitä et sulla ei ole kivaa tai ettet viihdy. Ihan tosi! Vaikka siitä huolimatta rakastan small talk kulttuuria tai oikeastaan sitä osaa, että puhutaan toisille vaikka ei tunneta. Lenkkipolulla vastaantulijat tervehtii ja saattaa pysätä juttelemaan.  Se on kyllä asia minkä toivoisi tapahtuvan meillä Suomessakin. Ihailen myös amerikkalaisten avoimuutta. Suomalainen miettii ja harkitsee monta kertaa ennen kuin avaa suunsa (joka on kyllä välillä hyvä juttu), ja keskustelu voi välillä olla tosi vaivaantunutta. Me voitais vähän ottaa mallia amerikkalaisten kulttuurista, ja olla enemmän spontaanimpia kanssakäymisessä toistemme kanssa! Vaikka toisaalta sitten kun suomalainen puhuu, se kyllä sanoo rehellisen mielipiteensä. Täällä tekopirteys ja turha esittäminen ovat toinen ääripää, johon tämä näiden small talk välillä sortuu. Mut joka tapauksessa, kyl mää silti kovin tykkään meijän suomalaisesta, vähän vaivaantuneesta ja epäsosiaalisestakin kulttuurista! :D

Kuulumisia

Hei! Nyt on todella pahoiteltava kirjoitusten vähyyttä täällä blogissa! Tämä amerikkalainen opiskelukulttuuri vain ajaa minut hulluuden partaalle: olen viime viikon aikana kirjoittanut neljä esseetä ja viides on työn alla, ja se on vain syönyt kaiken motivaation kirjoittaa yhtään mitään muuta. Istuin lähes koko viime viikonlopun kotona lukemassa ja kirjoittamassa, voitteko kuvitella! En lähtenyt ulos kavereiden kanssa vaikka mieli teki, vaan kirjaimellisesti näpytin ja taoin kirjan tekstiä päähäni kuin viimeistä päivää. Ja kaikki sanovat että älä nyt stressaa, ehtii sitä opiskella myöhemminkin. Mutta mitäs teet kun täältä pitäisi vissiin vähän opintopisteitäkin saada mukaan, ja kaikkien töiden palautusajat olivat niin opiskelijaystävälliset taas viime viikolla: yksi essee piti palauttaa perjantaina puoleen päivään mennessä, toinen perjantaina puoleenyöhön mennessä, ja kaksi seuraavaa tehtävää sunnuntaina puoleen yöhön mennessä. Oh my, tämä on niin hullua! Opintopisteisiin nähden opettajat täällä antaa vähän turhan paljon tehtäviä. Ymmärrän hyvät tehtävät eli tehtävät joista todella oppii jotain, mutta kun joukossa on myös monta sellaista joiden merkitys ei minulle ole ikinä selvinnyt. Välillä tuntuu, että näille opettajille hyvän kurssin merkki on vain se työmäärä: mitä enemmän annat oppilaille esseitä kirjoitettavaksi ja kokeita tehtäväksi, niin sen parempi sun kurssi on. Mutta kun ei se ihan niin mene.

Työmäärästä huolimatta en kyllä valita kevään kursseistani! Jokainen on osoittautunut loistavaksi valinnaksi, ja olenkin kevään aikana saanut istua monilla mielenkiintoisilla luennoilla. Ehdoton ykkönen on ollut Cultural Diversity kurssi, jota opettaa Meksikosta kotoisin oleva tohtori U. Peccina. Siinä on kyllä loistava persoona, toisin hänet Suomeen pitämään tämän saman kurssin jos vain voisin! Ollaan käyty tunneilla läpi kaikki amerikan vähemmistökultturit: afroamerikkalaisten, latinojen, Amerikan intiaanien, Amerikan eurooppalaisten ja Amerikan aasialaisten kulttuurit. Meillä on ollut myös mielenkiintoisia vierailijoita puhumassa juuri edellä mainituista kulttureista ja kertomassa miten he kokevat amerikkalaisen kulttuurin ja koulutuksen. Muutama viikko sitten kuubalainen nainen kertoi meille elämästään ja siitä kuinka hän tuli nuorena laittomasti maahan ja miten hän on kokenut elämän ja lastensa kasvattamisen Amerikassa. Myös erään afroamerikkalaisen eli mustan miehen tarina oli mielenkiintoinen. Hän kertoi työstään koulun rehtorina. Oli meillä muutama viikko sitten ihan aito amerikan intiaanikin, Moses Brings Plenty meidän luennolla - se vasta mielenkiintoista oli! Hän kertoi Amerikan alkuperäisväestön kulttuurista, ja miten he vielä nykypäivänäkin pitävät sitä yllä. (tämä Moses Brings Plenty on muuten esiintynyt muutamissa elokuvissakin pienissä sivurooleissa, kuten esim. Pirates of the Caribbean elokuvassa) Amerikassa on yhä tänä päivänäkin yli 500 intiaaniheimoa, jota minä en ainakaan tiennyt ennen tätä! Ja oli muuten hiukeat hiukset tällä miehellä, vyötärölle ulottuvat letit - ja pakko sanoa, minä kun olen "intiaaneja" nähnyt vain kirjoissa, niin kyllä hän ihan intiaanilta minun mielestäni näytti! Heh. Koko kurssin ideana on siis se, että me, tulevat kasvattajat, osattaisiin huomioida tulevassa työssämme nämä lapset jotka tulevat Amerikan eri vähemmistökulttuureista ja miten me voimme tehdä parhaamme jotta näiden lasten tarpeet tulevat huomioiduksi. (Amerikassa nämä afromerikkalaiset ja latinot ovat tilastojen mukaan siis niitä, ketkä menestyvät heikoiten koulussa ja joiden joukossa on suurin drop out eli koulun keskeyttäneiden joukko johtuen juuri siitä, että he tulevat usein köyhemmistä perheistä, joissa ei ole varaa panostaa koulutukseen ja jossa useimmiten myös vanhemmat ovat hyvin heikosti koulutettuja). On ollut siis todella mielenkiintoista, etenkin tällaiselle suomalaistytölle, joka ei näitä eri kulttuurien ja vähemmistöryhmien kohtaamisia ole ennen niin edes tullut ajatelleeksi, ennen kuin muutti kaupunkiin jossa lähes 50% kaupungin asukkaista on muita kuin valkoisia (vertaa Porin ulkomaalaiset kansalaiset: 1.7%). Meillä kun ei Suomessa kovin suuria vaihteluita väestössä ole. Tämä on kyllä lisännyt mielenkiintoani sitä kohtaan, että voisi olla hieno kokemus joskus tulevaisuudessa opettaa myös ulkomailla! No mutta, suoritetaan nyt ensin nämä opinnot valmiiksi... :)

Tänään aamulla kuultiin järkyttäviä uutisia Pennsylvanian osavaltiosta, jossa lukiolaispoika oli puukottanut kahtakymmentä ihmistä koulussa. Huh. Kyllä aina pysäyttää tällaiset uutiset. Ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua. Joku multa kysyikin joskus, että onko täällä metallinpaljastimet kouluissa. Yhdessäkään Kansas Cityn koulussa jossa olen vieraillut, ei ole metallinpaljastimia. Eikä ollut ilmeisesti tuossakaan pennsylvanialaisessa koulussa. Tarkkoja täällä silti ollaan: koulun ovet laitetaan aina lukkoon kun opiskeljat on aamulla tulleet sisälle ja jokaisen koulun ovessa on tarkat kuvaukset, mitä rakennukseen ei saa tuoda. Eli siis useimmiten kuva, jossa aseet ja muut on vedetty yli. Joissakin kouluissa on erikseen lista, miten kouluun tulo tapahtuu, millaiset vaatteet koulussa saa olla (siinä tapauksessa että koulussa on koulupukupakko, ihan kaikissa kouluissa kun ei ole) jne. Aina kouluun mennessä, jos ovi on lukossa, on soitettava summeria ja kerrottava puhelimeen kuka on ja mistä tulee. Ovien jälkeen joka koulussa on front office eli koulun toimisto, johon on ilmoittauduttava ennen kuin saa astua virallisesti koulurakennukseen. Vierailijat, eli myös minä, kirjoittavat listaan nimensä milloin tulivat kouluun, missä luokassa ovat ja koulusta poistuessa pitää vielä kirjoittautua ulos. Jokainen vierailija saa rintaan kiinnitettävän Visitor Passin, joka siis kertoo muille koulussa oleville että olen vierailija. Ilman tuota passia ei koulussa tule liikkua. Joka koulussa on myös omat security miehet, jotka kulkevat käytävillä ja valvovat siellä liikkujia. Viimeksi kun menin yhteen kouluun, menin kesken koulupäivän eli kaikki olivat oppitunneilla, eikä mun tarvinnut kuin hetki harhailla käytävällä etsimässä oikeaa luokkahuonetta kun yksi security mies tuli heti kysymään mitä etsin. Mutta tosiaan, tuossa Pennsylvanian tapauksessa oli siis kyseessä koulun oma oppilas eikä ulkopuolinen eli hän on päässyt koulurakennukseen ilman sen kummempaa tarkastelua. Sitä mediassa puitiinkin koko päivän, miten hän sai kuljetettua kaksi puukkoa mukanaan kouluun. Nämä koulut missä olen täällä vieraillut, teräaseen kuljettaminen kouluun tuntuisi kyllä yllättävänkin helpolta, sillä kun ei ole metallinpaljastimia, niin ei siellä kukaan  myöskään katso mitä sulla on mukana kassissa.

Sellaista siis! Niin ja en mä nyt ihan ihan koko viime viikonloppua kuluttanut koulukirjojen äärellä, sillä lauantaina tapasin Roosan, joka on Suomesta au pairina täällä Kansas Cityssä! Oli kiva tavata, ja jutella, käytiin Plazalla lounaalla ja vähän kaupoilla! Muita oman ikäisiä suomalaisia kun en täällä olekaan tavannut.
Eilen tiistaina olin amerikkalaistyttöjen kanssa Plazassa Brion Happy Hour:lla istuskelemassa pitkästä aikaa. Happy Hour kulttuuri on Amerikassa aivan loistava, jos en vielä ole siitä mainininnut! Lähes joka ravintolalla on omat happy hourinsa, ja happy hour täällä nimenomaan tarkoittaa halvempia ruokia ja juomia. Tosin ei niitä happy houreja ole joka päivä, ja useimmiten ne onkin juuri arkipäivisin, esim. tuolla Briossakin alkaa happy hour joka arkipäivä klo 9 jälkeen, ja se pitää sisällään pieniä ruoka-annoksia 3-6 dollarilla sekä erilaisia drinkkejä 3-6 dollarilla. Tulevana viikonloppuna mennään samaisten tyttöjen kanssa pitkästä aikaa myös katsastamaan Power&Light eli Kansas Cityn yöelämä.

Nyt lounasta nassuun ja ulos aurinkoon kasailemaan vähän telttoja! :D Mä kun lähden kahden viikon päästä telttaretkelle yhden liikunnan kurssin porukan mukana. Innolla odotan millanen reissu se on! Hauskaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille :)

HELLO APRIL

Okei, nyt tämä keskilännen ilmasto ei ole mun mielestä enää yhtään hauska. Ensi yöksi on annettu tornadovaroitus kaikkiin keskilännen osavaltioihin, St Louisista länteen aina Texasiin asti. Ja tälle tulilinjalle sijoittuu myös Kansas City. Yhyy! Minä, joka inhoan ukkosmyrskyäkin (joita muuten on ollut tällä viikolla lähes joka yö), en koe oloani yhtään mukavaksi jos tiedän että täällä liikkuu TORNADOJA. Muuten Kansa Cityssä ei ole juuri valittamista, paitsi tämä maantieteellinen sijainti, ja SÄÄ.... hullua. Toivon siis hartaasti että en herää kesken yön tornado sireenin ääneen. Keskilännen kaikissa kaupungeissa on olemassa tornado sireeneja ympäri kaupunkia, jotka ulvovat jos tornado lähestyy. Silloin pitää mennä kauas ikkunoista, pohjakerrokseen ja huoneeseen joka ei ole lähelläkään ulkoseinää (joo, opettelin ulkoa). Amerikkalaiset kyllä on rauhoitellut että ei se tänne iske, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Suurta tuhoa aiheuttaneita tornadoja ei kuitenkaan Kansas Cityyn ole toistaiseksi iskenyt, mutta kuulemma kaupungin ympärillä niitä on pyörinyt sitäkin enemmän. Huuuh, mua pelottaa! Eilen vielä vierailin yhdessä koulussa jossa niillä oli juuri tornado drill eli tornadoharjoitus...ääää. No, ei auta pelätä. Pidän sormet ja varpaat ja kaikki ristissä, että en kohtaa yhtäkään tornadoa tämän viimeisen kuukauden aikana. Piste. Kiitos.

Pahoittelut hieman vähäistä kirjoittelusta tänne. Tämä viikko on ollut aivan hullu! Teki kyllä Spring Breakki hyvää, sillä en aavistanutkaan miten paljon hommaa sen jälkeen tuleekaan eteen. Olen ollut tällä viikolla joka päivä koulussa seuraamassa opetusta, joka on kyllä tosi kivaa. Käytän viimeiset viikot siis hyvin hyödyksi ravaamalla koulusta toiseen :D Mutta kun olisikin pelkät kouluvierailut! Eilenkin olin yhdessä koulussa 7:30-2 ja sen jälkeen puoli viidestä seitsemään oli oma luento täällä yliopistolla. Ja miljoona esseetä ja pikkukoetta taas tulossa....uuuh, nämä opettajat jaksaa antaa hommia.

Mutta joo, koulutehtävien paljoudesta huolimatta olen yhä ihmeissäni että kuukausi vaihtui jo huhtikuuhun..tiistaina olikin April Fools' Day eli Aprillipäivä. Joka ei kylläkään mitenkään ihmeellisesti missään näkynyt. Lehdissä ja televisiossa taisi olla jotain pilailuja. UMKC kirjoitti sanomalehdessään että koulun kengurumaskotti vaihdetaan virtahevoksi. Hehe!

No, mä menen nyt tekemään iltapalaa ja jatkan lukemisia. Yritän kirjoitella viikonloppuna lisää! :) Kunhan vain tornadot kiertävät minut ja Kansas Cityn kaukaa. See ya!

American Spring Break Experience

Spring Break. Eletty, koettu, ja hengissä selviydytty! Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli aikamoinen experience. Todellinen once in a lifetime experience. En ole ikinä kokenut vastaavaa, ja tuskin tulen kokemaan. Nuo viisi päivää Panama City Beachilla Floridassa olivat jotain, mitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan. Se pitää vain itse kokea ja nähdä. Se oli samaan aikaan ihan hullua, mieletöntä, ja niin hauskaa, että mua ihan naurattaa vieläkin!

Spring Break oli nimensä veroisesti oikea break ja todellinen irtiotto arjesta. Panama City Beach oli loistava kohde lämpimän sään ja kauniin rannan ansiosta. Muuten Panama City Beach oli aika perus, hyvin  yksinkertaiseksi ja pelkistetyksi rakennettu amerikkalaiskaupunki kuten monet kaupungit täällä. Iso pitkä ranta, jossa oli vierivieressä hotelleja (ja, no, niitä clubeja).  Rantakatu, joka oli kuitenkin täysin erilainen jos vertaa eurooppalaisiin rantakaupunkeihin. Ei siis juuri mitään nähtävää, mutta tällä reissulla ei rannan ja clubien lisäksi kyllä muuta nähtävää tarvittukaan. Sellainen kulttuurimatka meillä siis oli. 

Rannalla alkoi joka päivä Beach Partyt puoliltapäivin, ja partyt jatkuivat aina iltaan asti, jolloin rannalla oli pieni tauko, ja sen jälkeen partyt jatkuivat clubeilla. Meidän hotelli oli loistavalla paikalla, aivan rannan tuntumassa ja vieläpä kahden isoimman clubin vieressä. Matkaseura mulla oli myös aivan mahtavaaa. Emma ja Jessica. Ranska ja Brasilia todistivat jälleen kerran miten heidän maissaan taidetaan tämä bailaaminen! Meinasi kyllä tämä tyttö jäädä siinä kestävyydessä kolmanneksi. Tytöt ovat niin loistavat huonekaverit, ja tämä loma osoitti jälleen kerran että myös aivan mainiot party- ja matkakamut. Oli niin hauskaa! Panamalle tuli myös kymmenen muuta brasilialaista Jessican kaveria, joiden kanssa välillä hengattiin, mutta periaatteessa seikkailtiin silti aina kolmestaan. Oli myös niin hauska huomata viiden päivän aikana eroja meidän kolmen kulttuurien välillä! Siinä missä me suomalaiset (tai minä ainakin) lähden useimmiten rannalle sillä ajatuksella että siellä tulee hiki, mitään meikkiä ei juuri tarvita ja hiukset voi heittää nutturalle, on meininki vähän toinen trooppisessa Brasiliassa, jossa aurinkoisia päiviä on lähes yhtä monta kuin kalenterissa on päiviä. Jessica lähtikin joka aamu rannalle hiukset hyvin laitettuina, korut kaulassa ja korvissa, hajuvettä ja meikkiä unohtamatta. Jessicalta löytyi myös eri bikinit ja hellemekot joka päivälle, samoin sandaalit ja aurinkolasit! :D Haha, ihanaa! Mutta, eipä me tosiaan Suomessa ihan kovin monia bikineitä saati hellemekkoja ehditä kesän aikana käyttää. Baari- ja yökerhokulttuuri on myös täällä aika erilainen kun meillä Suomessa. Me suomalaiset  nimittäin ollaan kyllä aika ujoja tanssilattialla! Kun vertaa Brasiliaan ja Ranskaan, USA:sta puhumattakaan, ovat moovit ja tanssikuviot aika rohkeita näissä maissa. Jos täytyisi järjestykseen laittaa niin hulluinta meno on ehdottomasti amerikkalaisten keskuudessa, sen jälkeen tulevat Brasilia ja Ranska aika tasoissa, ja pakko myöntää, että siihen mihin olen Suomessa tottunut, se on aika varovaista verrattuna näihin maihin! :D Ihmiset ovat täällä melko rohkeita ja räväköitä, mutta niin ne ovat ihan tavallisessa kanssakäymisessäkin. Meidän ei tarvinut joka päivä kuin vain kävellä rannalle, ja kokoajan tuli uusia ihmisiä juttelemaan meidän kanssa. Kaikki tuntuivat olevan iloisella tuulella ja jutellivat toisilleen, what's up, ja halusivat ottaa valokuvia kanssaan ja tanssia. Loppulomasta oltiin jo vähän väsyneitä toistamaan lause "I'm from Finland, she is from France and she is from Brazil" koska aina ensimmäinen kysymys ihmisiltä oli, että mistä olette kotoisin. Ihmiset kysyivät sitä siis kaikilta, olettaen tietysti saavansa vastaukseksi jonkun Amerikan osavaltion tai kaupungin. Kyllä me kovasti yritettiin sanoa aina ensin että "we are from Kansas City", mutta heti perään tuli kysymys, niin mutta mistä te oikeasti olette kotoisin.. :D Kerran satuin odottamaan hissiä yhtäaikaa jonkun pojan kanssa, joka kysyi jonkun lyhyen kysymyksen, tyyliin että mihin kerrokseen olen menossa, ja kun vastasin, hän totesi että sä olet kyllä kotoisin Alabamasta! Sanoinkin tytöille, että nyt pitäisi varmaan olla ylpeä kun ensimmäistä kertaa joku luulee että olen amerikkalainen :D On aika jännä miten itsekin oppii vähitellen tunnistamaan erilaisia Amerikan aksentteja, kuka on itärannikolta ja kuka Texasista jne. Oltiin kyllä Emman ja Jessican kanssa monelle aika erikoinen kombinaatio, ja yllättävän monelle olikin täysin outo ajatus että oltiinkin kolmesta eri maasta eikä yksikään meistä ollut Amerikasta. 

Sisäänpääsy- ja ikärajatouhu baareissa oli kyllä käsittämätöntä. Parina ensimmäisenä iltana me juhlittiin Club La Vela -nimisellä clubilla joka mainostaa itseään USAn suurimpana yökerhona. Suuri se kyllä olikin. Loput illat juhlitiin viereisellä Spinnaker -clubilla, johon ostettiin 40 dollarin vip-kortit. Club La Vela:ssa sattui olemaan kaksi ensimmäistä iltaa tämän Spring break viikon avajaiset ja siksi ilmainen sisäänpääsy. Tuolla baarit pystyivät laskuttamaan sisäänpääsystä mitä ikinä tahtoivat! Eli useimmiten hinta nousi kympillä joka tunti, sisäänpääsymaksun ollessa parhaimmillaan 50 dollaria. Senpä takia kaikki paikat myivät omia vip-korttejaan, joka sisälsi sisäänpääsymaksun ja muutaman tunnin ilmaiset juomiset alkuillasta. Ikärajatouhu nyt on muutenkin käsittämätöntä koko Amerikassa, mutta tuolla se oli oikein huipussaan.  Missään muualla maailmassa ei tarvitse olla 21 ollakseen täysi-ikäinen (ja silti nämä kuitenkin ajavat autoa jo 16-vuotiaina). En ole ennen kirjoittanutkaan aiheesta, vaikka se on kyllä ollut täällä vähän liikaakin esillä. Baareihin ei pääse alle 21-vuotiaat. Fake ID:n eli feikki henkilöllisyystodistusten tekeminen on lähestulkoon bisnestä tässä maassa, koska nuoret eivät malta odottaa 21 ikävuotta päästäkseen baareihin. Eräs kaverini kuulemma maksoi 70 dollaria saadakseen fake ID:n. Yllättävän monessa paikassa myös, kappas kappas, kansainvälistä henkilöllisyystodistusta ei huolita. Ei ole vain yhtä eikä kahta kertaa kun muut tytöt menevät baariin ja meille Emman kanssa sanotaan että sorry, we don't accept international IDs, pitää olla passi. Mutta kuka haluaa kantaa passia mukana baarissa? Ei kukaan. (no, onneksi aina yleensä viereiseen baariin on päässyt :D)  Ja tämä siis Kansas Cityssä. Panamalla oli vähän eri säännöt, baareihin sisälle pääsi nimittäin 18-vuotiaatkin. Spinnaker -clubin vip-kortteja ostaessa ei riittänyt yksi eikä kaksi henkilöä varmistamaan että henkkarimme ovat aidot, vaan baarin manageria myöden piti asia tarkistaa. Iltaisin baarien jonossa seisoessa pääsi oikein todistamaan miten suuri määrä feikki ID:tä takavarikoitiin (he osasivat hommansa, täällä Kansas Cityssä kaikki portsarit ei tunnista feikkiä), ja pellolle potkittiin heti jos yli 21-vuotias antoi alkoholijuomastaan alle 21-vuotiaalle (nimim. tuli vahingossa sekin koettua...). Heh. Yli 21-vuotias sai siis sisään mennessään baarin oman leiman käteen ja alle 21-vuotias NO -leiman, ja aina piti näyttää leima ostaessa alkoholia. Baarit parveili täynnä henkilökuntaa ympäriinsä piileskelemässä ja tarkkailemassa ettei alle 21-vuotiaat juoneet alkoholia... jonka mekin kyllä sitten hokasimme tehtyämme tämän erehdyksen kerran. En sitten tiedä mikä pointti oli päästää nämä 18-21 vuotiaat sinne baareihin sisälle. Myös poliiseja oli muuten kaikkialla! Tapahtumasta tuli etäisesti mieleen meidän Yyterin Beach Futis tapahtuma, jossa nuoret kokoontuu rannalle juhlimaan. Mutta ei meillä sillä tavalla ole poliiseja joka nurkalla varmistamassa että et ole liian humalassa. Okei, olihan täällä ihmisiäkin reilusti enemmän, ja jos juhlat alkoivat ennen puoltapäivää oli varmasti myös humalaisten määrä suurempi, mutta silti kaikki tuntui taas vähän liiotellulta. Katu parveili poliisiautoja, ja vielä kun ne laittavat niin herkästi vilkkuvalot päälle. Aina kun menit kadulle, siellä näkyi monet poliisiauton valot, vaikka epäilen että kovin vakavasta ei ikinä ollut kyse. Ja iso ero on myös siinä, että jos meillä olisi lisätty  poliisien määrää tällaista tapahtumaa varten, niin niitä olisi erityisesti tiellä puhalluttamassa autoilijoita. Täällä ne tuntuivat vain sakottavan ja ottavan kiinni humaltuneita KÄVELIJÖITÄ, vaikka olen aivan varma että rattien takaa olisi löytynyt paljon enemmän pidätettävää! Niin on hauska maa tämä Amerikka! Ainiin, ja ranta oli ainoa paikka missä sai esiintyä avattu oluttölkki kädessä. Teeppä se kadulla, niin aijaijai!

Mutta, mitä sitä keltämään, viime päivät oli kyllä tämän vuoden ehdoton kohokohta. Oli kyllä niin hauskaa. Melkein tuli juhlittua koko kevään edestä, jospa sitten seuraavaksi Suomen puolella. Heh! Nyt ollaan takaisin Kansas Cityssä, jossa myös on ihanan keväistä, vaikkakin eilen ja tänään aika sateista. Keväisiä Keskilännen myrskyjä ja tornadoja odotellessa! No, toivottavasti ei tänne silti ole mitään hurjia myrskyjä ainakaan luvassa. Nyt yritetään ihanan loman jälkeen asennoitua taas koulujuttujen pariin, ja nauttia viimeisistä kuukausista Kansas Cityssä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Tässä vielä vähän kuvia! Olisi ollut vielä muutama kuva esim. meidän jääkaapin sisällöstä, hieman sotkuisesta huoneesta jne...mutta,  ihan kaikkea ei valitettavasti kehtaa edes tänne laittaa! :D Ja asia, josta en valitettavasti ehtinyt saamaan kuvaa oli rannalle hiekasta rakennetut beer pong pöydät! :D Siinä oli kekseliäisyyttä!

First Day! Suoraan lentokentältä rannalle. Lounaalla Pineapple Willy's ravintolassa

Hotelli oli tosi jees, ennemminkin pieni huoneisto kun hotelli,

löytyi keittiöt ja muut! (: säästi kivasti kun tehtiin aamupalat ja muutamat ateriat aina kotona.

Ja mitä tulee vaatetukseen! Amerikkalaistytöt kulkivat bikinit päällä jopa kadulla. Itse en koe oloani kovin miellyttäväksi kulkiessa kadulla bikinit päällä, vieläpä kun vieressä ajaa autoja ihan taukoamatta (ja tottakai autoista aina vihelleltiin ja huudeltiin tyttöjen perään). Meillä oli kyllä aina vähän enemmän vaatetta kun ihan pelkät bikinit, ja oikeastaan kun vertasi muihin juhlijoihin meillä oli siis jopa liikaa vaatteita. :D Mutta, etenkin minä ja Emma, todettiin kyllä että ei vaan ole kovin imartelevaa kulkea niin vähissä vaatteissa ihmisten ilmoilla. Jopa ne muutamat kuvat mitä facebookkiin päätyi olivat minusta vähän liikaa, 

bikinikuvien julkaisu facebookissa kun on aina tuntunut vähän vastenmieliseltä mun mielestä. :D

Mutta, siitä huolimatta..oli pakko heittää yksi kärrynpyörä rannalla! Tämän olen aina halunnut tehdä, myönnettäköön

Tällä kuvaushetkellä taidettiin olla jopa aika aikasin liikkeellä kun on vielä näin vähän porukkaa, yleensä iltapäivällä tuo alue oli aivan piukassa ihmisiä, ja oli vaikeuksia jopa liikkua ihmisten seassa :D

Brasilialaistytöt! oli kyllä aika crazy meno rannalla :)

VIP...oli kyllä kädessä jos jonkinnäköstä leimaa viikon aikana! :D

Ja kotia kohti..oli tässä vaiheessa aika väsyneet tunnelmat :D

Ranta oli kyllä upea, ja hiekka ihanan valkoista!

Tonight

 we are young

so let's set the world on fire

we can burn brighter

 than the sun. <3 

FUN - We are young tais olla yks beach partyjen tanssituimmista biiseistä :)

Sellainen oli siis Panama City Beach and Spring Break! :D

SPRING BREAK

Yehee! It's finally here! Meidän Spring Break nimittäin, joka alkoi juuri tunti sitten palautettuani viimeisen midterm -esseen. Toivottavasti on Tohtori Taft yhtä keväisellä mielellä kuin minä esseetä arvostellessa! Spring Break on siis amerikkalaisten kevätloma, vähän kuin meidän hiihtoloma mutta kesäisemmällä ajatuksella. Loma on siis koko viikon pituinen. Meidän Spring Break on mielestäni tosi hyvään aikaan, sillä monissa muissa kouluissa break on jo pidetty viime tai sitä edellisellä viikolla.

Amerikkalaisopiskelijat ovat meille koko vuoden ajan vakuuttaneet, että teidän on pakko kokea amerikkalainen spring break...joten, ei me millään voitu vastustaa kiusausta hankkia sellainen kokemus! Niinpä huomenna perjantaina aamulla otetaan pieni take-off KC airportilta kohti Floridan Panama City Beachia! Sen lisäksi, että meidän on "pakko" kokea amerikkalainen Spring break, on myös kuulemma Panama City Beachin rantakaupunki se place to be. Luin netistä että Panama City Beachille odotetaan maaliskuun aikana noin 300 000 opiskelijaa ympäri Amerikkaa viettämään Spring breakkiaan. Innolla odotan, kuulemani tarinat spring breakista ovat päätä huimaavia, mutta saa nähdä mikä on todellisuus.  Toivottavasti on myös lämmin! Pitäisi olla ainakin lämpimämpi kun täällä, Panama City Beach kun sijaitsee lähes suoraan Kansas Citystä alaspäin Meksikonlahden rannalla. Voi että, olen ihan innoissani!

Täällä on viime päivät mennyt ahkeroidessa viimisiä koulutehtäviä ennen lomaa, ja olen myös ollut taas kahdessa eri koulussa seuraamassa opetusta. Maanantaina täällä vietettiin St Patrick's Dayta, ja mekin poiketiin illalla Westportissa kurkkaamassa, joka oli aivan täynnä juhlivia ihmisiä. Olin yllättynyt miten moni oli pukenut vihreää päällensä jopa koulussa maanantaina päivällä! America goes Ireland.

Viime viikonloppuna koulussa järjestettiin culture night, joka oli aivan huikea. Eri maat olivat pystyttäneet omia pöytiään, jossa sai maistella maalle ominaisia ruokia yms. Idän maat oli edustettuna kyllä parhaiten, koska suurin osa vaihto-opiskelijoistakin on Intiasta, Saudi-Arabiasta ym. sen alueen maista. Ohjelmassa oli myös muotinäytös, joka oli huikea! Ihmiset siis olivat pukeneet oman maansa kansallispukuja päälleen ja vuorotellen jokainen maa esitteli oman pukunsa. Sen lisäksi oli myös talent show, jossa ihmiset esittivät oman maansa perinteisiä lauluja ja tansseja.

Lauantaina jatkettiin kulttuuri teemalla, kun me pidettiin oma culture night meidän asunnossa. Tarkoituksena oli että jokainen kokkaa yhden ruokalajin ja syödään illallinen yhdessä. Mä leivoin laskiaispullia ja suomalaista pannukakkua - ja vaikka itse sanonkin, niin sanon kuitenkin, että oli kyllä pitkästä aikaa NIIN hyvää! Myös muut sanoivat että oli hyvää. Joku kysyi multa että tuleeko sulle koti mieleen, ja sanoin että pakko myöntää et vähän kyllä tulee! :D Ja pakko myös sanoa, että tämän vuoden aikana syödyt amerikkalaiset sweet breadit, juustokakut, cupcaket tai mitkään ei kyllä vedä vertoja meidän pullalle ja pannukakulle. NAM! No okei, pakko myöntää, kyllä amerikkalaiset juustokakut ja cupcaket on hyviä, mutta täällä ei normaalia pullaa oikein tunneta, sellaista et saa kyllä mistään. Kaikki muut illallisen ruoat oli myös herkullisia: brasilialaiset tekivät riisiä ja lihaa, Emma teki ranskalaista ratatouillea, ja sen lisäksi saatiin maistella Alixin tekemiä kevätkääryleitä ja Hermanin tekemään fetapiirakkaa (joka oli mun ehdoton suosikki suolaisista ruoista). Kaiken tuon kokkailun jälkeen pitää sanoa, että viimeistään nyt voin hyvin ymmärtää äitiäni ja kaikkia muitakin äitejä - ruoan valmistus koko perheelle on melkonen urheilusuoritus! :D Me alettiin kokkaamaan neljältä iltapäivällä, ja syötiin vasta lähempänä kymmentä, ja kyllä iski sen jälkeen väsymys! Kukaan ei jaksanut lähteä jatkamaan iltaa Westportiin, vaikka alunperin oli tarkoitus, vaan painuttiin kaikki nukkumaan jo puolen yön jälkeen. Heh! Syöminen ja kokkaaminen on aina kivaa, mutta sen jälkeen meitä odottikin melkoinen tiskivuori, joka ei enää ollutkaan niin kivaa (varsinkin kun kokkeja oli enimmillään kahdeksan, mutta tiskaajia enää vain kolme :( ) haha! Mutta oli hauskaa, ja tämä oli niin hyvä idea että täytyy toteuttaa toistekin.

Tässä vielä kuvia viikonlopulta, ensimmäiset kuvat koulun Culture Night tapahtumasta

Muotinäytös!

Intialaistyttöjen puvut

Kuvasin myös muutaman videon talent showsta!

Kaikki ei ihan kovin hyviä videoita ollut mut tässä nyt edes pari :D

Afrikkalaistyttöjen tanssiesityksestä

Intialaistyttöjen esitys

Ja nämä kuvat lauantailta meidän asunnolta

Vihdoin saatiin kaikki ruoat tarjolle! Oli vähän funtsimista että saadaan kaikki yhtäaikaa lämpimäksi kun oli käytössä vain yksi uuni. Ja kun alettiin laittamaan ruokaa, meillä oli vain kolme uunivuokaa, vaikka olisi tarvittu viisi, mutta eikös me keksitty koputtaa naapurin oveen ja lainata heiltä parit vuoat :D Aina toimii!

Laskiaispullia kermavaahdolla ja mansikkahillolla! Täällä ei muuten myydä raesokeria, että ois saanut koristeeksi päälle. Yllätyin miten hyvin nämä onnistuikaan, kun on aina vähän miettimistä kun muuttaa desilitroja cupeiksi jne :D

Alix, Emma, Jessica, Layla, Alina, Keiara, minä ja Edisa :)

Nyt mä toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, pakkaan viimeiset tavarat ja huomenna aamulla nokka kohti Panama City Beachia! Kuullaan ensi viikolla! :)

Huikea kouluvierailu! Ja kulttuuria! :)

Pääsin viime viikolla vierailemaan yhdessä koulussa, jossa en ollut vielä aikaisemmin käynyt. Ja se koulu oli kuin toisesta maailmasta! Odotin innolla vierailua, koska olin nähnyt koulun vain ulkoapäin, ja kampus näytti todella suurelta ja upealta. Sitä se kyllä olikin. Syy tähän oli se, että kyseessä oli private school eli yksityiskoulu. Sain kyydin kouluun eräältä kaverilta ja hän sanoi minulle jo matkalla, että tulet kyllä huomaamaan että on vähän erilainen koulu kun ne aikaisemmat missä olet vieraillut. Tämä poika oli sattumalta vielä itse käynyt muutaman vuoden kyseistä koulua..."You know, it's rich kids school" kuten hän totesi. Koulussa oli yli tuhat oppilasta. Tuona päivänä seurasin pelkästään liikuntatunteja, mutta vähän ehdin nähdä myös muita luokkia. Jokaisella oppilaalla oli tietysti oma iPad. Koulu tarjosi minulle lounaan, joka oli aiemmista kokemuksistani TÄYSIN poikkeava: ruokalasta löytyi niin salaattibaari, keittotarjoilu, kolmea erilaista lämmintä ruokaa, silti tosin niiden lisäksi myös perus burger/sandwich tarjoilu ja vielä jälkiruokapöytä. Eli kyllä löytyi tavaraa, josta valita. Ja oli muuten hyvää. Jokainen oppilas sai lounaan. Koulussa panostettiin ennennäkemättömällä tavalla liikuntaan. Oppilailla oli viisi kertaa viikossa liikuntaa. Siihen päälle vielä suurin osa (lähes kaikki) kuului johonkin koulun urheilujoukkueeseen, joka harjoittelee koulun jälkeen 4-5 kertaa viikossa. Liikunnanopettaja oli tehnyt minulle pienen kansion valmiiksi, jossa oli liikunnan opetussuunnitelma ja koko vuoden ohjelma. Liikuntatunnit, jotka hän piti, olivat aivan samalla tasolla meidän suomalaisen koulun liikuntatuntien kanssa - ellei osittain jopa parempia. Ja kaiken huippu: iPadien lisäksi jokaisella oppilaalla oli Polarin (suomalaiset!) sykemittarit. Jep!

Olen tainnut aikaisemmin vähän liian kovalla kädellä arvostella koulukokemuksiani tässä maassa. Mutta siinä se juttu onkin: kun nämä erot ovat niin suuret. Olen todella nähnyt kouluja nyt kahdesta täysin eri ääripäästä. Tottakai tämä liikunnanopettaja antoi minulle curriculumit ja muut (yllätyin toden teolla hänen ojentaessaan minulle minua varten tekemänsä kansion). Silloin on helppo antaa, kun sellaiset on olemassa. Aikaisemmat viisi koulua jossa vierailin, eivät moisia omistaneet, joten mitäpä niistä edes mainitsemaan. Tässä koulussa vanhemmat maksavat, ja rahalla saa. Toki se, että koululta löytyy liikunnan opetussuunnitelma johtuu myös siitä, että koulu panostaa liikuntaan ja opettajat panostavat opetukseen. Mutta huhhuh! Tuo kokemus oli antoisa, ja menen sinne kyllä vielä uudestaan. 

Muuten onkin viime päivät mennyt aika paljolti midterm kokeiden ja papereiden kanssa painiskellessa. Tietokoneeni teki oharit taas eilen, kun meni päivittämään viruksentorjuntaohjelman lupaa kysymättä! (taisi se kysyä luvan mutta hätäisesti klikkasin OK - ja nettiyhteys katkesi kuin salama kirkkaalta taivaalta) Mun tietokoneen viruksentorjuntaohjelma kun ei anna kampuksen langattoman netin yhdistää ollenkaan. Syksyllä asia fiksattiin koulun tietokone helpin kanssa, ja sen jälkeen mun on pitänyt varoa käynnistämästä koko ohjelmaa, mutta nyt se meni ja asenteli itse itsensä uudelleen. Piti sitten taas kävellä computer centeriin. Note to self: vaihtoon lähtiessä älä asenna tietokoneeseesi viruksentorjuntaohjelmaa, jonka saa ainoastaan suomen kielelle! Vaikka muuten tämä englanti ehkä sujuukin jo paremmin, ei ollut ihan helpoin asia kääntää viruksentorjuntaohjelman sanastoa amerikkalaiselle suomesta englanniksi. No mutta probelm solved ja netti pelaa taas :)

On muuten huikea se suomalaisen "kielitytön" Sara Maria Forsbergin video! Ihmiset täällä asti linkittää sitä Facebookkiin. Viime viikolla meidän vastapäätä olevassa asuntolassa French Club eli koulun ranskalaisclubi järjesti Mardi Gras crepes -illan, eli syötiin crepejä ja hengailtiin asuntolan yhteisötiloissa. En tuntenut ketään entuudestaan (paitsi Alinan jonka kanssa sinne menin), koska no, en nyt ehkä ole jäsen koulun French Clubissa, mutta kuitenkin jopa KAKSI ihmistä keneen tuona iltana tutustuin sanoi heti kun mainitsin että olen Suomesta, että hei "mä just näin sen suomalaisen tytön kielivideon - ihan huikea!!" haha. Siinä on talenttia! Niin hyvää julkisuutta myös Suomelle!

Meillä on täällä alkamassa oikein kulttuurin täyteinen viikonloppu! Tänään illalla yliopiston International students ambassadors järjestää yliopistolla Culture Night tapahtuman, ja huomenna me järjestetään oma culture night meidän asunnossa! :) Ollaan kutsuttu kaverit tänne ja jokainen valmistaa yhden valitsemansa ruokalajin ja syödään iso illallinen yhdessä!

Nyt kiirehdin Keiaran kanssa koululle, joten hyvää viikonloppua kaikille! Ja ainiin! Tuli vihdoin ja viimein buukattua lento takaisin Suomeen! Toukokuun lopulla nähdään kaverit!! :)