Koulukirjoja... ja actionia keskiviikkoiltaan!

Hello! Nyt rupeaa pikkuhiljaa pääsemään mukaan tähän koulunkäyntiin. Ensimmäiset luennot on ollut vähän vaikeita, kun opettaja puhuu niin vauhdilla että ei millään meinaa pysyä perässä.  Mutta eiköhän tämä kieli tästä rupea vähitellen tarttumaan.

Asia, josta on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, ovat koulukirjat! Aivan järjetön tämä näiden systeemi, sillä koulukirjat pitää ostaa. Meillä olikin eilen vähän kuin jouluaatto, kun Jessica kävi tyhjentämässä alakerran mailboxin, jossa oli meille jokaiselle kirjapaketteja. Koululla on oma Bookstore, josta kirjat saa kätevästi, mutta suurimman osan kirjoista löytää netistä halvemmalla. Ja silti kirjojen hinnat eivät ole mitään halpoja! Kaikki pyörivät 100 dollarin paikkeilla, jotkut vähän alle ja jotkut vähän yli. Mulla kävi tuuri, enkä tarvinnut syksyksi kuin viisi kirjaa - toisin kuin esim. roommateni Emma, joka tarvitsee ainakin kymmenen kirjaa syksyn kursseille. Yhden kirjoista sain onnekseni Rental -maksulla Bookstoresta, eli lainasin sen, mutta maksoin silti 50 dollaria joka kyllä palautetaan syksyn päätteeksi kunhan palautan kirjan takaisin. Siitä huolimatta, että kirjoja oli vain viisi ja yhden sain lainaksi, maksoin kaikista kirjoistani reippaasti yli 200 dollaria, huhhuh.. Kyllä vaan on tämä asia ainakin niin paljon paremmin järjestetty meillä Suomessa! Löytyy täältäkin varmaan kolme eri kirjastoa yliopistolta, mutta yhdestäkään en kyllä löytänyt tarvitsemiani kurssikirjoja.

Ja kaiken lisäksi kirjat ovat aivan älyttömän paksuja (siitä se kotiläksyjenkin määrä varmaan johtuu)! Mitenköhän kuljetan nämä kotiin vuoden päätteeksi..?! Matkalaukun painoraja taitaa tulla täyteen jo pelkistä kirjoista! :D

Täällä on arki alkanut: käydään koulussa, syödään välillä, tehdään läksyjä ja välissä aina vähän urheilua ja kavereiden näkemistä ja nukkumista. Eli aika samanlaista kuin Suomessa. Kuntoilemassa käyn koulun fitness centerillä, joka on aikas cool: siellä on kuntosali, uima-allas, koripallokentät, jumppasali ja vähän luokkahuoneitakin. Liikuntatunnit meillä on aina siellä. Oon käynyt muutaman kerran uimassa ja ulkona lenkilläkin. Ulos jos haluaa lenkille niin täytyy kyllä mennä vaan tosi aikasin aamulla, muuten on liian kuuma juosta. 

Noniin! Nyt näette vähän lisää kuvia paikasta jossa asun ja jossa käyn koulua.

Näkymä huoneeni ikkunasta. Ikkunasta näkyy siis tämä sama rakennus, koska se kiertää neliön muotoisesti ympäri ja keskelle jää tuo piha.

Meidän olohuone! Oikealla on ovi auki juurikin tänne mun huoneeseen.

Ja keittiö.

Mää ja mun vessa.

Ja mun huone. Lakanat eivät ole pesun jälkeen olleet mankelissa koska emme sellaista omista, joten ovat hieman ryppysiä! ;D Sängyn päällä UMKC:n tyylikäs jumppakassi joka saatiin orientaatiossa. Seinillekin toki voisi jotain laittaa, jotta ei näyttäisi ihan niin pelkistetyltä!

Going to school. Taustalla miljoonat portaat jotka pitää aina loikkia!

Vastapäisen asunnon ovi! Välillä aina tulee jotain lappuja oveen, tämä taisi olla ensimmäisellä viikolla kun meidän kerroksen "tuutori" laittoi koko neljännen kerroksen asuntojen oveen lapun, jossa kertoi kaikille kuka hän on ja että hän auttaa tarvittaessa kaikessa jne.

Käytävä.

Hehe! 

Täällä on hauska tapa ilmoittaa viikon tapahtumista kirjoittamalla se liiduilla maahan! No, se taitaa toimia hyvin koska täällä ei ole kertaakaan kunnolla vielä satanut! :D

Tästä kuljen mm. koulun ruokalaan ja fitness centeriin. Oikealla kirjasto.

Tämä pitkä suora tie vie meidän asunnolle. Oikealla näkyy uimala, josta aina avataan hauskasti seinät auki jotta auringonvalo pääsee sisälle ja siitä tulee vähän kuin ulko-allas!

School of education. 

Ja school of educationin rakennus. Ei mikään kummoinen ulkoapäin, aika vanha rakennus taitaa olla. Monet muut koulun rakennukset ovat ulkoapäin paljon hienompia.

Täällä koulun alueella ja kaupungissa yleensä on tosi vehreää ja vihreää, vaikka luulin tulevani johonkin todella kuivaan ja pelkkää peltoa olevaan paikkaan! 

Ja meidän asuntola vähän kauempaa kuvattuna. Huomaa asuntolan vieressä oleva "Pizza 51" -pizzeria.

Swinney Recreation Center eli urheiluhalli!

Run hard leap high

throw strongly and endure!

Ja vielä nämä portaat! Valmiiksi jo kuuma ulkona niin kyllä hikivesi valuu näiden jälkeen! :D Porrasjuoksua täytyy ruveta varmaan tässä syksyn aikana harjoittamaan aina lenkillä.

Ja vielä ne kuuluisat koulukirjat. Tässä siis mun syksyn kirjat.

Kuullaan taas! :)

EDIT klo 20.15:  Täällä asuntolassa oli äsken jonkinnäköinen paloharjoitus!! :D Yhtäkkiä palohälyttimet rupesi soimaan ihan täysillä, juoksin ulos täältä huoneesta enkä löytänyt ketään mistään, Emmakin oli just lähtenyt ja sen ovi oli auki. Pyörin hetken aikaa ihmeissäni meidän keittiössä, että oliko meiltä joltain jäänyt uuni tai levy päälle, kunnes tajusin että hälytysääni kuuluu käytävässäkin. Menin käytävään ja siellä kaikki kurkisteli ihmeissään ovistaan.  Hälytysääni oli niin kimeä ja hälyttimien valot vilkkui kirkkaina pitkin käytävää ja mentiin kaikki ulos rakennuksesta tohon parkkitasanteelle missä oli enemmän väkeä ja mietittiin että mitä täällä tapahtuu. Olin just tullut suihkussa, hiukset oli vielä märät ja yöhousut ja paita päällä! :D Haha, siinä sitten seisoskelin meitä vastapäätä asuvan saksalaisen pojan ja toisen, amerikkalaisen pojan kanssa ja mietittiin että mitä ihmettä tapahtuu. Hälytys kesti varmaan kymmenen minuuttia ja sitten joku amerikkalainen siinä parkkitasanteella tuumasi, että taisi olla vain paloharjoitus, että näitä on aina silloin tällöin eikä niistä kerrota mitään etukäteen. Missään ei tosiaan kuulunut paloautojen tai poliisien ääntä (vaikka muuten poliisiautojen ääniä kuuluu täällä kokoajan ja kun poliisilaitos on vielä ihan tossa vieressä! :D) mutta nyt ei näkynyt ketään missään, kaikki vaan poistui rakennuksesta ja jäi ulos odottelemaan mitä tapahtuu. Mä kyllä pelästyin niin paljon, koska se hälytysääni oli niin kova että piti pitää korvista kiinni kun meni tonne käytävään, mut onneksi ei tosiaan ollut todellinen hätä! Huh, jännitystä tähän keskiviikkoiltaan. Tiedetään ainakin että hälytysjärjestelmä toimii!

Juhlat, baseballia ja käynti kirkossa!

Läksyjen aiheuttamasta järkytyksestä on toivuttu ja vietetty hauska viikonloppu! Paljon mahtui ohjelmaa viikonloppuun. Perjantaina oli meille vaihtareille järjestetty partyt: hyvää ruokaa, paljon ihmisiä, tanssia ja paljon uusia tuttavuuksia! Tosiaan se vapaaehtoisjärjestö järjesti meille juhlat, jotta kaikki tutustuisi toisiinsa jne. Ruokaa oli tarjolla jos jonkinlaista, sellaista amerikkalaista ruokaa, jota en ole ennen nähnytkään. Ei mitään perus burgerilinjaa tällä kertaa, vaan paljon erilaisia laatikoita: riisi-papu-kana, kananmuna-peruna (ja jotain muuta hyvää joukossa, en tiedä mitä), vähän kuin meidän pyttipannua mutta yksinkertaisempana (pastaa & makkarapaloja), oli myös vähän aasialaista ruokaa koska joukossa oli paljon aasialaisia, ja varmaan kolmella eri tavalla ja mausteella paistettuja kanankoipia! Jälkkäriksi toki brownies-masaliisa-tyyppistä kakkua, ja monia muita eri kakkuja.
Hauskat juhlat oli, opittiin myös parit tanssikuviot illan aikana, kun siellä oli hauska mies ketä tanssi sen koko illan (oli vielä ihan hurjan kuuma) ja hän opetti kaikkia hauskoja tansseja meille! :D

Lauantaina päästiin baseball-otteluun, joka oli myös tosi huikea kokemus. Eräs reissun järjestäjistä oli edellisenä päivänä päässyt sattumalta jossain tilanteessa keskustelemaan pelin taustahenkilöiden (manageri, tms?) kanssa, ja se olikin järjestänyt meille UMKC:n porukalle oman aition peliin!  Siellä oli sitten ruoat ja juomat (alkoholittomat sellaiset, täällä on vähän eri kulttuuri tässä asiassa kuin Suomessa, täytyy kertoa myöhemmin lisää!) ja kaikki tarjolla, oli kyllä aikamoista. Tutustuin myös kolmeen amerikkalaiseen tyttöön, jotka opiskelevat ensimmäistä vuotta UMKC:ssä. Oli hauska jutella heidän kanssa pelin aikana ja kuulla vähän, mitä nuoret yleensä täällä tekevät. Aitiossa myös kävi KC Royalsien entinen valmentaja, jonka kanssa päästiin kuvaan ja myös meidän koko porukasta käytiin ottamassa valokuva! Itse peli oli valitettavasti yhtä tylsä katsoa kuin mitä edellisestä kerrasta muistelinkin, ihmiset vain odottavat koska jotain tapahtuu. Ja harvoin mitään tapahtuu. Royals kuitenkin hävisi ottelun, sen verran minäkin ymmärsin (nyt osaan lukea tulostauluakin!), ja kuulemma heillä ei ihan kovin hyvä joukkue ole. Mutta aivan unohtumaton kokemus jokatapauksessa, vaikka me vähän enemmän keskityttiin kuulostelemaan ja katselemaan pelin tunnelmaa kuin itse peliä.
Näin muuten bussimatkalla pelistä tultaessa Drive-In Teatterin! :D Ja siellä pyöri juuri sillon joku elokuva!

Eilen sunnuntaina olinkin kirkossa. Perjantaisissa juhlissa kyselivät, että tykkäisinkö tulla katsomaan millasta heidän kirkossa on, ja päätin sitten mennä. Kirkko oli siis baptisti-seurakunnan kirkko. Aika jännä kokemus tämäkin! Ensin oltiin pienellä porukalla kirkon sivuhuoneessa, laulettiin ja yksi pastori puhui hetken aikaa ja sen jälkeen siirryttiin kunnon seremoniaan kirkon puolelle, johon sitten tuli paljon muitakin ihmisiä. Seremonia oli varsin erilainen meidän luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen verrattuna. Alttarilla oli bändi, joka soitti musiikkia (rummuilla, pianolla, kitaralla) ja ihmiset jammailivat ja taputtivat musiikin tahdissa. Musiikki oli siis todella rytmikästä ja oli kiva laulaa mukana! Pastori, joka puhui, ei suinkaan ollut pukeutunut papin pukuun, vaan oli rennosti farkuissa ja t-paidassa. Seremoniassa käytiin todella tarkasti läpi Raamatun eri kohtia. Aina etsittiin uusi kohta Raamatusta ja sen jälkeen pappi puhui tuosta kyseisestä kohdasta. Ihmiset myös tekivät muistiinpanoja omiin vihkoihinsa! Se olikin jännä, jokaisella oli kädessä vihko ja kynä, ja he selittivätkin, että he ikäänkuin opiskelevat Raamattua ("bible studying" or "bible college" joksi he sitä kutsuvat). Seremonian kesto oli kuitenkin melko pitkä, lähes kolme tuntia, mutta siitä huolimatta hieno kokemus. Otin kirkossa myös pari valokuvaa! Otin laukkuun kameran mukaan kaiken varalle, mutta aavistelin etukäteen että seremonian aikana ei varmaan olisi sopivaa ottaa valokuvia. Kuitenkin papin puhuessa (ja samalla näyttäessä kuvia isolta screeniltä) yhtäkkiä kaikki kaivoivat kännykkänsä esiin ja kuvasivat taulua! Joten niin tein minäkin, ja rohkenin ottaa muutaman kuvan. Seremonian jälkeen Jeanette, ketä siis minut haki mukaan kirkkoon, kyseli kovasti eroja meidän jumalanpalveluksen ja heidän seremonian välillä. Oli hauska vertailla ja hän sanoi että olisi kiva päästä näkemään meidän kirkkommekin. Kirkon jälkeen käytiin lounaalla meksikolaisessa ravintolassa isolla porukalla, kirkossa olivat siis lähes kaikki tuon vapaaehtoisjärjestön jäsenet ketkä olivat perjantaisissa juhlissakin.

Olen viime päivinä tutustunut vähän lisää myös huonekaveriini Jessicaan, joka on kotoisin Brasiliasta. Autoin häntä mm. hänen englannin kielen läksyjen kanssa (hän on tullut tänne siis opiskelemaan vain englantia). Hän on käynyt myös paljon shoppailemassa, ja aina ostettuaan jotain uutta hän pyytää minua katsomaan ostoksiaan :) Haha, hauska, vaikka hän ei tosiaan hyvin englantia puhukaan ja sen takia on ollut vähän vaikeuksia keskustella hänen kanssaan. Mutta sanoinkin eilen hänelle, kuinka paljon hänen englantinsa on parantunut jo pelkästään näiden kahden viikon aikana! Ja hän on täällä 1,5 vuotta, joten kyllä hän varmaan ihan hyvän kielitaidon saa, vaikka tosin viettävätkin paljon aikaa muiden brasilialaisten kanssa eivätkä siis puhu englantia koko aikaa, mikä on kyllä vähän huono juttu.

Äsken kokkailtiin Emman kanssa ruokaa ja seuraavaksi yritän orientoitua taas lukemisen pariin.


Kuvia perjantain juhlista:

 Oli kyllä huikeen hyviä makuja tässä lautasella, vaikka se tuossa kuvassa nyt ei niin värikkäältä ja houkuttelevalta ehkä näytäkään! :D Oli kiva nähdä "kunnon" amerikkalaista ruokaa kerrankin!

Chu, Jeanette, minä ja Emma.

Juhlat olivat siis erään amerikkalaisen perheen talossa.

Ja sitten opeteltiin tanssimaan! 

Emma Ranskasta, minä, Bi Rte ja Sarah Saksasta.

Täällä tulee pimeä niin aikasin! Jo kahdeksan aikaan.

Jeanette!

Tuolla valkopaitasella miehellä oli kyllä tanssikuviot hallussa, olisitte nähnyt miten hän tanssi - ja ihan koko illan! 

Mäkin pääsin tanssimaan! :D 

Meitä oli siis PALJON! Ja talo oli paljon pienempi mitä omakotitalot Suomessa. Mutta hyvin mahduttiin! :D

Ja kuvia baseball-ottelusta:

UMKC goes baseball! Kaikilla piti olla tuo kengurun kuva kädessä, taisi olla joku mainosjuttu, sen kuulemma piti esiintyä meidän kuvissa koska edustettiin UMKC:tä.

And food! Taustalla näkyy hienosti stadion.

Tutustuttiin reissussa amerikkalaisiin tyttöihin.

Whole stadium!

Ja sitten päästiin sen coachin kanssa kuvaan.

Keiara, Emma, minä ja saksalaiset pojat sekä taustalla yksi reissun järjestäjistä.

Emma, minä ja Keiara.

Stadion bussin ikkunasta kuvattuna.

Ja siellä me otetaan vähän ruokaa  ;) jälkkäriksi oli niin hyviä keksejä, etten ole ikinä syönyt! Nam!

Meidän oma aitio!

Kirkossa:

Pappi puhumassa. Kirkossa hyödynnettiin siis myös uusinta teknologiaa, kaikki Raamatun kohdat näytettiin screeniltä! Jotkut ihmiset myös lukivat Raamattuaan iPadin näytöltä! :D (ja huomaa myös papin kahvimuki!) Hieno kokemus.

Bändi soitti ja ihmiset lauloivat aina seisaaltaan ja samalla taputtivat.

School

Täällä taas! Ensimmäinen kouluviikko takana eli jokaisesta kurssista on ollut ensimmäinen tunti. Aika jännää! Kaikki kurssit vaikuttavat todella mielenkiintosilta ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen. Opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa tuntuu kuitenkin olevan todella erilaista Suomeen verrattuna. Tai no, opettajankoulutuslaitos on Suomessa varmaan kaikista lähimpänä tätä näiden mallia. Täällä ei juurikaan ole luentotyylistä opetusta, vaan opetustyyli on todella keskusteleva ja opiskelijalähtöinen, ei opettajajohtoinen. Luokassa on suurinpiirtein 20-30 opiskelijaa eli eivät myöskään ole mitään massaluentoja, missä professori seisoo edessä puhumassa ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Luokassa opettajat nimenomaan haluavat, että opiskelijat keskustelevat. He esittävät paljon kysymyksiä, käskevät pohtimaan asiaa pienissä ryhmissä ja jokainen pääsee kertomaan oman mielipiteensä asiasta. Samantyylistä siis kuin meillä on joillakin kursseilla OKL:ssä, ja voi toki olla muissakin kouluissa, mutta kovin yleinen linja tämä ei tietääkseni Suomen korkeakouluissa ole. Mä ainakin tykkään paljon enemmän, kuin istua hiljaa luennoilla ja kuunnella jonkun puhetta!

Toinen asia, mikä todella eroaa suomalaisesta korkeakouluopiskelusta, ovat kotiläksyt. Homework! Aivan jokaiselta tunnilta saa kasan kotiläksyjä seuraavaksi kerraksi. Tämä vaatii jopa vähän totuttelua! Suomessa me ollaan totuttu ehkä joitakin pieniä tehtäviä tekemään kurssin aikana, mutta pääpaino on aina kurssin lopussa olevassa tentissä. Tehdään luennoilla muistiinpanoja tenttiä varten ja useimmiten, pakko myöntää, niitä muistiinpanoja ruvetaan lukemaan vasta tentin lähestyessä. Täällä on todella erilainen systeemi. Eilen esimerkiksi kulutin varmaan yhteensä n. 2h erityisopetuksen kurssin läksyjen kanssa, ja se on vasta yksi kuudesta kurssistani! Läksyt olivat seuraavanlaiset: lue 15 sivua pitkä teksti erityisopetuksen historiasta, katso 1h pituinen video samasta aiheesta (mielenkiintoinen tosin, kertoi kuinka erityislapsia tapettiin heidän poikkeavuuden takia Hitlerin ajan Saksassa) ja näiden lisäksi vielä lue 50 sivua pitkä teksti Amerikan erityisopetuksen malleista. Huh, sanon minä! Kaiken lisäksi, et voi jättää yhtäkään tehtävistä tekemättä, koska läksyjen lukemisen jälkeen sinun on tehtävä tietokoneella Module Exam eli pieni koe lukemistasi asioista, josta saat arvosanan ja joka on osa kurssin kokonaisarvosanaa. Haha, aikamoista! Ihan kuin olisi peruskoulussa tai lukiossa. Ja vielä näin aluksi tuntuu kuin tekisi tuplasti töitä kielen takia, erityisesti juuri tässä kyseisessä erityisopetuksen historian tekstissä oli todella monta vaikeaa sanaa. En silti epäile, etteikö tällä systeemillä oppisi - ja paljon!

Nyt on edessä jälleen viikonloppu ja täytyy kotitehtävien lisäksi ehtiä tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriinkin! ;) Tänään illalla meille vaihto-opiskelijoille järjestetään jonkinnäköiset partyt, saa nähdä millaiset ovat! Innolla odotan, koska juhlat järjestetään erään Suzien kotona, hän on siis yksi vapaaehtoisjärjestön (Cultural Discovery Club) jäsen ja juhlat ovat taas yksi osa tämän vapaaehtoisjärjestön toimintaa. Huomenna lauantaina mennään illalla katsomaan baseball -ottelua, KC Royals vs. Washington Nationals. Lauantaisen pelireissun järjestää yksi koulun organisaatioista ja vain ajoissa ilmottautuneet pääsivät mukaan: reissu kun on täysin ilmainen ja saadaan vielä bussimatkat ja ruoat pelissä kaupan päälle - yees!

Kohta lähden tapaamaan erästä liettualaista tyttöä, joka on myös täällä vaihdossa, mutta saapui tänne viikkoa myöhemmin kun me muut. Tänään on superkuuma päivä täällä, 31 celciusastetta! Huh hellettä (ja kosteutta). Kuulemiin! :)

All you need is food

Haha! Ihmekös maistui purkkikahvi niin hyvältä! Olen ostanut maitoa, jossa on 12 grammaa sokeria! ;) So American! Purkissa lukee isoilla kirjaimilla 0% FAT, joten tottakai ostin sitä. Mutta eilen tarkasteltuani purkin kyljessä olevia merkintöjä, koin pienen ahaa -elämyksen, miksi kahvini ja puuroni ovat maistuneet niin hyvältä.

Muutenkin kaikki ruokaan liittyvät jutut, joita haluan vuoden aikana tutkia ja selvittää vielä lisää kun on aikaa, tuntuvat jo nyt niin ihmeellisiltä. Ostin kaupasta 100% WHOLE WHEAT  - "täysjyvä" -leipää, jota voisin verrata Suomen hieman tummempaan paahtoleipään. Aika kaukana minun käsitykseni mukaisesta täysjyväleivästä! Sama juttu, löysin kaupasta cottage cheeseä eli raejuustoa. Ostin 2% FAT -merkinnällä varustetun purkin, koska Suomessakin yleensä syödään Valion n. 2% raejuustoa, ja se on ihan hyvää. Mutta veikkaampa, että tässä Amerikan versiossa on pikkuisen enemmän rasvaa. Nimittäin seuraavana päivänä kun avasin purkin, juuston päällä oikein kellui keltainen rasvakerros. Yammy, hah!

Hyvä esimerkki näiden syömisestä on myös huonekaverini Ashley. Kun hän kävi ekan kerran kaupassa, jääkaappimme täyttyi muroista, suklaakaakaopurkeista, vielä valkoisemmasta leivästä, pekonista, makkarasta, pastasta ja mm. pähkinän makuisesta maidosta ;) Ei, en halua arvostella kenenkään syömistä, mutta näiden amerikkalaisten ruokailutottumukset vaan tuntuvat niin huvittavilta. Vaikka ei se nyt taida niin iso yllätys ollakaan! Innolla odotan mitä Health Teaching in the Schools -kurssilla opetetaan ravitsemuksesta.

Että joo, suomalaista ruokaa on ikävä, kun olette koti-ikävästä kyselleet. ;) Suomessa on niin helppo syödä terveellisesti, täällä siitä on tehty mahdollisimman vaikeata. Ei nämä edes tienneet mitä on maitorahka. No mutta, hyvin mä silti taidan pärjätä! Eipä ole tämmöselle ruokakulinaristille ikinä toi syöminen ollut ongelma, että nälkää en siis ainakaan tule näkemään täällä! ;) Hehe. JA - etten nyt ihan täysin lyttäisi amerikkalaisten ruokakulttuuria viikon täällä asumisen ja kuitenkin vain parin kauppareissun jälkeen, on kyllä todettava, että hedelmä- ja vihanneshylly kaupassa on aivan loistava. Mitä et sieltä löydä, sitä et tarvitsekaan! Salaattiakin löytyi niin monenlaista (toki valmiiksi pussitettuina), että oli ihan vaikeuksia valita.  Mutta kuten sanottu, turha syömisestä on stressata!  Ehtii sitä sitten syömään terveellisesti ja kuluttamaan täällä hyvällä syömisellä hankitut kilot kun palaan takaisin Suomeen, hope so! :)

Koulu on alkanut ja ekat tunnit vaikuttaneet mielenkiintoiselta, tosin kovin työläiltä verrattuna Suomeen. Kohta riennän taas aloittamaan uutta kurssia, erityisopetuksen kurssia tällä kertaa. Oma tietokoneenikin vihdoin toimii,sain tämä takaisin oikeen kotiinkuljetuksella, kun olen miljoona kertaa joutunut kävelemään tuon melko pitkän matkan edestakaisin ja raahaamaan konetta sinne ja tänne! Mutta, pääasia että toimii.

Sunnuntaina oltiin koulun soccer-pelissä, joka oli hauska kokemus! Miettikää, jos meillä Raumallakin olis OKL:n omat jalkapallo-, koripallo-, lentopallo- yms. joukkueet? Ja lähes koko koulu olisi katsomassa peliä ja kannustaisi ihan hurjana, koulun oma maskotti heiluisi siellä (se on kenguru, koska koulun joukkueetkin on UMKC Roos -nimisiä) ja väliajalla esiintyisivät koulun tanssi- ja cheerleaderjoukkueet? Ihan huippua! Tällä yliopistolla on aika monta urheilujoukkuetta, ja ne kaikki esiteltiin pelin väliajalla. Tuo soccerpeli oli siis miesten joukkueen peli ja ne pelasivat Kansas Cityn toisen yliopiston, Rockhurst Universityn joukkuetta vastaan. UMKC hävisi 2-1, ja mitä nyt minä (tosi huonona jalkapalloasiantuntiajana kylläkin) osaan sanoa, niin ei se ihan kovin tasokasta peliä ollut jos vertaa Eurooppaan.

Joku myös kysyi  Kansas Cityn ilmastosta: lämmintä on! Joka päivä ainakin 25 astetta, aurinko paistaa ja kaiken lisäksi ilma on vielä todella kostea. Eli hiki  virtaa kun täällä painelet ympäri kampusta aamusta iltaan! No, ei voi kyllä yhtään ainakaan valittaa, koska Suomessa saattaisin ajatella, että olisipa lämpimämpi.
Niin ja tosiaan, ulkona on todella kuuma mutta yhden asian nämä amerikkalaiset myös taitaa: AIR CONDITION sisätiloissa! :D Eli ilmastointi. Sisätiloissa on oikeasti todella kylmä. Olen ollut melkein koko ensimmäisen viikon pienessä flunssassa, koska täällä asunnossa puhaltaa niin kovaa. Suoraan mun sängyn yläpuolella on puhallin, ja voin nukkuessani tuntea sen puhalluksen kasvoillani! Ei ihme, että tulee kipeäksi. Me kaikki eurooppalaiset on oltu flunssassa koko ensimmäisen viikon! :D Kunnes viikonloppuna saksalaiset keksivät, kuinka kääntää tuolta katosta puhallus itsestä poispäin. No, se auttoi vähän, mutta on täällä vieläkin todella kylmä. Täytyy kysellä asiasta ala-aulan tiskiltä, pakko tälle on jotain voida tehdä, en halua olla koko vuotta nuhassa!

Talk to you later, now I have to go to my Ed. class!

Vielä vähän kuvia pelistä.

 UMKC:n joukkue pelasi valkoisissa pelipuvuissa.

 Vastustajan kannattajilla oli oma katsomo vastapäätä meidän katsomosta. Vuorotellen sitten kummankin kannattajat huusivat omia kannatushuutojaan ja -laulujaan.

High five! Kengurumaskotti.

Ja väliajalla esiintyi koulun tanssiryhmä.

Ja sitten cheerleader-ryhmä.

Greetings from UMKC!

Vihdoin pääsen taas kirjoittelemaan kuulumisia! Oma tietokoneeni ei jostain syystä tykännyt yhtään koulun langattoman internetin virustorjunta-systeemistä, joten jouduin viemään sen huoltoon ja sinne se jäi koko viikonlopuksi. Kyllä, koululla on oma tietokonehuolto niin opiskelijoille kuin henkilokunnallekin! No, se ei sinänsä ole ihme, koska loytyy täältä myos UMKC Police - koulun oma poliisilaitos, parturikampaamo ja pankki.

Ensimmäinen viikko täällä on melkein takana! Ja se on kyllä mennyt vauhdilla. On ollut niin paljon tehtävää ja hoidettavia asioita, että on saanut vain juosta paikasta toiseen. Sinänsä hyvä, niin ei ole juurikaan ehtinyt miettiä koti-ikävää! :) Välillä on vaikeaa, kun yrität selittää jotain asiaa englanniksi, etkä millään loydä oikeita sanoja. Mutta hyvin on silti selvitty! Tykkään niin oppia tätä kieltä ja sitä on vain puhuttava jotta siinä kehittyy.

Perjantaina alkoi yliopiston Welcoming Week, eli tervetuliaisviikko, koska koulu alkaa taas huomenna. On ollut hauska seurata opiskelijoiden saapumista kampukselle, ja ensi viikolla taidan todellakin päästä näkemään ja kokemaan, millaista on opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa. Yliopistossa, jossa on vähän yli 15 000 opiskelijaa! Alkuviikosta täällä oli vielä todella hiljaista, kun amerikkalaiset opiskelijat eivät olleet tulleet kampukselle, mutta esimerkiksi torstaina ja perjantaina näkyi  joka puolella ympäri kampusta autoja täynnä tavaraa ja monia opiskelijoiden vanhempia auttamassa näitä muutossa.

Welcoming Week -viikolla on joka päivälle jotain ohjelmaa, tänään sunnuntaina esimerkiksi oli Convocation eli eräänlainen kokoontuminen urheiluhallissa, jonne oli laitettu penkit ja lava. Ensin lavalle tuotiin jokaisen koulun lippu (School of Law, School of Education jne.) ja tätä seremoniaa säesti säkkipillin soittaja. Tämän jälkeen lavalle astelivat koulun professorit ja viisi heistä piti puheen, ja lopuksi lavalle asteli laulaja, joka lauloi lyhyen UMKC:n oman laulun. Onhan meillä Suomessakin lukukauden aloitus, jossa rehtori/laitoksen johtaja puhuu, mutta että sunnuntaina päivällä! Sitä ei tapahdu Suomessa.

Koulu alkaa siis huomenna maanantaina, vähän kyllä jännittää millaista se on! Perjantaina pääsin tapaamaan mun tulevaa P.E. teacheria eli liikunnanopettajaa. Hän vaikutti olevan aidosti kiinnostunut siitä, että olen vaihto-opiskelija (kaikki amerikkalaiset eivät ole, johtuu varmaan siitä että vaihtareita on joka puolella niin paljon). Hän kertoi minulle kursseista, joita kannattaa ottaa, ja puhuttiin myos paljon urheilusta ylipäätään.  Hän kysyikin heti kun kuuli että olen Suomesta, että pelaanko käsipalloa! Hän on itse pelannut aikoinaan USA:n käsipallon olympiajoukkueessa. No, yritin selittää että käsipallo ei ole ihan niin iso juttu Suomessa, jota hän itsekin arveli, ja kertoikin paljon pelanneensa esim. Norjassa ja Ruotsissa.

Perjantaina pääsin siis vihdoin rekisteroitymään kursseillekin. Syksyn aikana mun lukujärjestyksestä loytyvätkin seuraavat kurssit: Physical Education for Elementary Schools, Introduction to Urban Education Field Experience, Physical Education - Personal Fitness, Physical Education - Cross Training, Education of Exceptional Child ja Health Teaching in the School. Luvassa siis liikunnan kursseja, mutta myos Teacher Education -puolen kursseja.  Kuulostavat kaikki ainakin mielenkiintoiselta, innolla odotan mitä tuleman pitää!

Eilen lauantaina vapaaehtoisjärjesto Cultural Discovery Club järjesti city tourin Kansas Cityn keskustaan. Tuon saman vapaaehtoisjärjeston jäsenet hakevat opiskelijoita lentokentältä heidän saapuessa (mistä kerroin viime tekstissä) ja auttavat pääsemään alkuun täällä. Sen lisäksi he järjestävät erilaisia tapahtumia, kuten juuri tämän city tourin. Hieno systeemi, koska ei koululla olisi varmaan mahdollisuuksia hakea kaikkia lentokentältä ja myos senkin takia, että kun tulet vieraaseen maahan ja kulttuuriin yksin, niin olisi heti aluksi joku kontakti joka auttaa sinua tarvittaessa.
City tourilla ajettiin kaupungin downtowniin, käytiin paikallisessa City Marketissa, joka oli vähän kuin tori. Syotiin myos ensimmäiset barbecuet, Kansas City kun on tunnettu barbecuesta!

Nyt täytyy rientää, keittämään (yllättävänkin) hyvää purkkikahvia, kahvinkeitintä meillä kun ei ole, ja sen jälkeen katsomaan koulun miesten soccer -joukkueen peliä. Täytyy vielä ottaa rennosti ennen kuin koulu huomenna alkaa! ;)

Tässä vihdoin vähän kuvia, joita olen ehtinyt ensimmäisellä viikolla nappaamaan!

Going to Kansas City downtown! Kampusalue on downtownista n. 10 minuutin ajomatkan päässä eli ei ihan lähellä.

 

 

Student Union -rakennus.

Oak Place Apartments!  Meidän asuntola (amerikkalaiset kutsuvat dormeiksi), ja me asutaan 4. kerroksessa.

 

Saa nähdä kuinka monta kertaa tulen eksymään kun on niin monta rakennusta. Onneksi on opasteita!

Koulun oma poliisilaitos. Sijaitsee vielä vastapäätä meidän asuntolaa, joten ei kai se haitaksikaan ole!

 

Orientaatiopäivä. Student ambassadors (eli vähän kuin tutorit) saapuivat lavalle tanssien.

 

Orientaatiossa olin samassa ryhmässä nepalilaisten Sushanin(poika) ja Pujan (tytto) kanssa! :)

 

 

...orientaatiopäivä jatkui Student Union -rakennuksen aulassa.

 

Paikallinen City Market, vähän erilainen kun meillä Suomessa.

 

 

...josta voit ostaa vaikka chilejä!

Convocation -tervetulotilaisuus. Puhumassa ollut professori pyysi kaikkia nousemaan seisomaan ja pukemaan valkoiset UMKC paidat päälle, jotka jaettiin meille ennen tapahtumaa.

Ja tapahtuman jälkeen koulu tarjosi vielä ruoan: itse koottavat burgerit, (vähän jopa) salaattia, jälkiruoaksi tietenkin juustokakkua ja keksejä.. seuraavaksi taidankin lähteä lenkille! ;)

 

It's barbecue time!

Perillä ollaan!

Now it is Kansas City calling!! :) Oma internettini ei vielä tykkää kunnolla toimia, joten ääkköset voivat olla hieman puutteellisia kirjoitettuani tekstin toisella koneella. Taitaa olla pieni jetlag tietokoneellakin!

Mutta täällä sitä siis ollaan, turvallisesti perillä! Kansas City näyttää kivalta ja koulu samoin, mitä nyt vähän on ehtinyt kumpaankin jo tutustua ensimmäisten kahden päivän aikana. Matka meni hyvin, ei se kolmen tunnin vaihto tosin New Yorkissa ihan riittävä ollut: olin La Guardian kentän check-in tiskillä viittä minuuttia ennen sulkemista. Lento Helsingstä oli myohässä ja New Yorkin passitarkastusjono näkemisen arvoinen - siellä tunnin tuskailtuani juoksin taxijonoon, joka lähenteli 30 metriä. Kiitos hauskan tummaihoisen taxikuskin ehdin kuin ehdin ajoissa! Taksikuski kuunteli afrikkalaista musiikkia ja lauleskeli koko matkan, ja samalla hän kertoi, että hänellä asuu serkku Helsingissä. Tosin hän myos kaahasi elokuvatyyliin ja matkalla mietin, että ainoat vaihtoehtoni taitavat olla joko a) myohastyn koneesta, b) ajetaan kolari ja ainakin myohastyn tai c) kaahauksen ansiosta voin jopa ehtia. No, loppu hyvin kaikki hyvin - Kansasissa ollaan! :D

Kansas Cityn lentokentällä mua sitten odottikin Jeanette, vapaaehtoisjärjeston jäsen, joka ilmoitti minulle sähkopostissa aiemmin tulevansa hakemaan. Hän olikin hauska tapaus, myoskin tumma - hiukset täynnä ihania pikkulettejä ja hän sitten kuskasi mut puolenyon aikaan tänne meidän asuntolaan, jossa mua odotti oma huone.

Eilen meillä oli vaihto-opiskelijoiden orientation day. Meitä kierrätettiin yliopiston eli UMKC:n kampusalueella, kerrottiin tärkeitä juttuja kouluun ja opiskeluun liittyen, välipalaksi tarjottiin kahta erilaista juustokakkua (pakko mainita..!), ja lopuksi oli vielä Kansas City -city tour. Oli kyllä kiva päivä ja erittäin hyvin järjestetty koska meitä vaihto-opiskelijoita on oikeasti se tuhat täällä! 45 eri maasta. Orientaatiossa näytettiin screeniltä jokaisen maan lippu ja nimi ja piti aina nousta seisomaan kun oman maan nimi sanottiin - minä olinkin ainoa Suomesta, kun taas esimerkiksi intialaisia täällä on yli 300! Niin hassua, ja todella monesta Afrikan maastakin on opiskelijoita! Wau! Orientaatiossa mun ryhmään sattui nepalilainen tytto ja poika, joiden kanssa juttelin aika paljon.

Asun täällä siis yliopiston kampusalueella, Oak Place Apartments nimisessä asuntolassa. Täällä on neljä hengen asuntoja, jossa jokaisella on oma huone ja sen lisäksi yhteinen keittio ja olohuone. Huoneessa on sänky, poytä ja pieni komero vaatteille. Sen lisäksi huoneessa on oma suihku ja vessa! Todella kiva, vähän kuin oma pieni yksio. Asuntola on muutenkin todella uusi, muutama vuosi sitten valmistunut, joten kelpaa kyllä asustella! Huonekavereina mulla on Emma Ranskasta ja Jessica Brasiliasta. Ashley ei ole vielä saapunut, mutta oletamme hanen olevan amerikkalainen, koska amerikkalaiset opiskelijat tulevat vasta loppuviikosta kampukselle. Emman kanssa ollaan paljon juteltu ja käyty yhdessä hoitamassa asioita, hän on myos ainut opiskelija Ranskasta. Jessicakin vaikuttaa mukavalta, hän tosin viettää paljon aikaa muiden brasilialaisten opiskelijoiden kanssa, joita täällä on noin kymmenkunta, joten häneen en ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua.

Nyt rupeaa olemaan kiire Walmart -kauppareissulle, sinne kun täytyy mennä autolla. Eilen pääsin siellä jo käymään tämän Jeanetten kanssa pikaisesti, mutta nyt yritän vielä mennä hankkimaan USA:n puhelinliittymää. Täällä on onneksi kauppoja silti lähempänäkin ja kävelymatkan päässä Country Club Plaza -ostosalue, mutta Walmart on kuitenkin paikka josta loydat amerikkalaisten itsensa mukaan aivan kaiken tarvittavan. ;)

Tänään kävin School of Educationin eli opettajankoulutuslaitoksen Advisorin (vähän kuin opinto-ohjaaja) kanssa keskustelemassa mitä kursseja ottaisin syksyksi. Vielä en kuitenkaan paassyt niille rekisteroitymään, mutta hope so pian! Systeemi on  hieman kurja sen osalta, sillä kaikki amerikkalaiset opiskelijat menevat kurssivalinnoissa etusijalle, koska he ovat voineet rekisteroityä niille jo ajat sitten. No, advisor oli kylla sitä mieltä että ehtisin vielä saamaan hyviä kursseja! :)

See you soon! On kyllä niin upea tämä amerikkalainen kulttuuri kun jokainen vastaantulija huikkaa sulle "hi!" tai jopa "hi, how are you?" ja minä suomalaisena olen toki aivan ihmeissäni. Eihän sitä nyt kuulu moikata kuin vain tutuille... Vai mitä? ;)

Ainiin! Sain Facebookissa viestin, että ensimmäinen juttuni Uudessa Raumassa on kuulemma ilmestynyt. Heh! http://issuu.com/marvagroup/docs/uusi_rauma_14.8.2013

I'm going to Kansas City, Kansas City here I come!

 

 

 

Mulla on kädessä passi, sen sisällä viisumi ja toisessa kädessä lentoliput. Tänään se tapahtuu! Mä olen oikeasti l ä h d ö s s ä. Niin epätodellinen tunne. Ihan kuin olisin pakannut tavarat etelän lomareissua varten, josta palaan viikon päästä takaisin Suomeen. Mutta kun en palaa. Mä olen pakannut tavarani ja olen pois yhdeksän kuukautta. Ei meinannut mennä ihan yhteen matkalaukkuun ne tavarat.

Puoli vuotta sitten kun tätä suunnittelin, kaikki tuntui vielä niin kaukaiselta. Tai no, lähtö tuntui kaukaiselta vielä kaksi viikkoa sitten. Se tuntuu kaukaiselta vielä tänään maanantaiaamunakin! Välillä mietin, että tiedänkö mä oikeasti mihin olen ryhtymässä! Tuntuu, että paljon helpommalla pääsisin kun jäisin Suomeen ja jatkaisin elämää kuten tähänkin asti.  Tuleva pelottaa, mutta olen siitä silti niin innoissani. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä vaihtoon. Ja toivottavasti ei ikinä tarvitse katua. Kielitaitoa lähden ensisijaisesti kehittämään, mutta on mulla jotain pieniä odotuksia myös opiskeluun ja yleisesti Amerikassa oleiluun liittyen. Suuria odotuksia en haluaisi tulevalle vuodelle asettaa, koska en yhtään tiedä mitä vuosi tuo tullessaan.

Haluan kuitenkin kokea, nähdä ja ottaa selvää niin monista asioista kuin minulla vain on mahdollisuus. Olen kiinnostunut Yhdysvaltojen koulujärjestelmästä, opettajankoulutuksesta, terveydenhuollosta, ruoka- ja urheilukulttuurista ja monista muista asioita. Aion jopa Itellan kesätyöntekijänä selvittää, kuinka USA:ssa toimii posti! Tätä blogia lukevat vanhempien ja siskon lisäksi niin sukulaiset, kuin myös Porin kaverit ja Rauman opiskelukaverini ja muutkin tutut. Teiltä kaikilta toivoisin kovasti kommentteja kirjoituksiini. Kertokaa, jos teille tulee jotain mieleen mitä voisin selvittää reissullani! Kommentoikaa mun kirjoituksia, kertokaa kuulumisia Porista, ihan mitä vain. Haluan kuulla teistä! :)

Viime päivät olen vain pakannut, hankkinut viimisiä asioita matkalaukkuun ja  nähnyt vielä kavereita. Aika on mennyt niin siivillä, että mä en ole kunnolla osannut edes jännittää!  No, ehkä se jännitys tulee viimeistään lentokoneessa. Ensimmäinen suuri jännitys on heti menomatkalla: lento New Yorkiin JFK:lle, jossa mun täytyy kolmessa ja puolessa tunnissa selviytyä turvatarkastuksista, noutaa matkalaukkuni ja suunnata kokonaan toiselle lentokentälle La Guardianille. Katsotaan miten käy. Voishan sitä jäädä New Yorkiinkin hetkeksi, ainut vaan että tiistaina alkais jo koulu!

Haluan vielä sanoa, kuinka kiitollinen olen mun läheisille ihmisille! Tottakai äidille ja isälle siitä, että mahdollistavat mulle osittain tän tulevan vuoden. Mutta myös kaverit, tuttavat ja sukulaiset. Viikko sitten lauantaina vietettiin mun farewell -partyja ja samalla isän serkun welcome -partyja, hän kun tuli sopivasti ennen juhlia Californiasta Suomeen (meillä on sukulaisia siellä, ja myös äidin isä on aikoinaan syntynyt Californiassa ja tullut 10-vuotiaana Suomeen - johtuisiko siitä myös minun kiinnostukseni Amerikkaa kohtaan!). Juhlat oli niin ihanat, että muistan ne ikuisesti. Haluan myös kiittää kaikkia minua juhlissa muistaneita. Nyt saan pakata muutaman hyödyllisen tavarankin laukkuun: Porin kavereilta saamani digitaalisen valokuvakehyksen, josta voin katsella ihania kuvia vuosien varrelta, suomalaista karkkia ja vielä Raumatyttöjen heinäkuussa antaman hyödyllisen Lonely Planet: USA -kirjan! Niiden kanssa pärjään vaikka missä.

Nyt on aika sanoa hyvästit Suomelle ja rakkaalle kotikaupungille Porille (ja kyllä mä siinä sivussa muistan myös mun rakasta opiskelukaupunkia Raumaa - ja erityisesti näissä kaupungeissa olevia ystäviä!) Ikävä tulee! Mutta jos ikinäkään suunnittelet reissua Amerikkaan ensi vuoden aikana, niin mun luokse olet enemmän kuin tervetullut kyläilemään! Majoitusta en harmikseni ja tietääkseni voi kuitenkaan campusalueelta tarjota.

 

Seuraavaksi kirjottelenkin teille sitten Atlantin toiselta puolelta. Loppuun vielä Kansas City fiilistelyjä! Laulun sain mun tulevalta koululta tulleen sähköpostin mukana.

 

 

I'm going to Kansas City, Kansas City here I come!