Hello!

Mun päiväni alkoi tänään herätyskellon pirinällä klo 6:30. Vähän turhan aikaisin, koska ehdin nukkua vain noin kuusi tuntia.  Väsyneenä laahustin bussipysäkille 7:30 ja suuntasin Westportiin erääseen kouluun seuraamaan opetusta. Kun pääsin bussista ulos, vastaan käveli tumma mies joka huikkasi mulle "Good morning lady!". Sillä samaisella sekunnilla katosi väsymys mun silmistä, ja rupesi vain hymyilyttämään! Menin seuraamaan oppitunteja tuonne kouluun, ja toisen tunnin  päätteeksi seitsemäsluokkalainen tyttö käveli mun ohitse ja sanoi että "Hey, you look pretty!" Oih! :) Olin noista iloisista sanoista ihan myyty. Tämä on asia, mitä tulen kovasti kaipaamaan kun palaan Suomeen. Amerikkalaisten avoimuus ja ystävällisyys! Jokaiselle huikataan kadulla huomenta, hei, hyvää päivää. Amerikkalainen myös muistaa kiittää, ja sanoa Please. Please onkin sana, jolle ei suomen kielestä oikein löydy samanlaista vastinetta. Excuse me:n viljely puheessa ihan taukoamatta ärsyttää kyllä välillä. "SKYYS MII" kun on pakko sanoa joka välissä. Minusta se kuulostaa välillä tosi epäkohteliaaltakin, mutta amerikkalaiset tarkoittavat sillä tosiaan vain kohteliasta "anteeksi" -pyyntöä. Muuten kyllä tämä small talk -kulttuuri täällä on ihana. Oikeastaan mun tämä koko perjantaipäivä oli täynnä ihania kohtaamisia amerikkalaisten ihmisten kanssa! Observoituani koulussa muutaman tunnin menin lähellä olevaan Sun Fresh -ruokakauppaan. Tässä ruokakaupassa en yleensä käy, koska meillä on Price Chipper lähempänä, mutta aina kun satun olemaan lähettyvillä, tykkään poiketa Sun freshissä. Totuttuun tapaan myyjä kysyi "paper or plastic" eli haluanko ruoat muovi- vai paperipussiin, ja vastaan aina paperi, koska sitä on helpompi kantaa. Sun freshin paperipussissa ei kuitenkaan ollut käsikahvoja, jonka tajusin vasta ovella, ja palasin vaihtamaan ostokseni muovikasseihin. Vieressä ollut miesmyyjä tuli heti kysymään että tarvinko apua, ja selitin vain että eei, kun vaihdan vaan ostokseni toiseen kassiin. Vielä kun olin pakannut ostokseni, myyjä kysyi että voiko hän jotenkin muuten olla avuksi. Sitten, kun sain ostokset tehtyä ja ryntäsin bussipysäkille, näin jo korttelin päästä, että bussi oli juuri pysäkillä! Vähän matkan päässä seissyt mies huusi mulle, kun näki mun juoksevan kohti bussia, että oletko menossa tuohon bussiin? Huusin vaan että yeees, ja mies vinkkasi bussikuskille että odottaa mua. Aaah, niin ihania ihmisiä! :)

Ihanasti alkanut perjantai koki kuitenkin pienen kolauksen kotimatkalla. Odotin risteyksessä valon vaihtumista kävelijöille, kun näin kahden auton lähestyvän risteystä täysin vastakkaisista suunnista. Kumpikin ajoi aivan täysillä, varmaan 100km/h. Tuo hetki oli kuin hidastetusta filmistä: seison tien vieressä, suoraan edestä tietä pitkin ajaa tuhatta ja sataa iso musta farmariauto - tosin ihan laillisesti vihreillä valoilla, mutta samanaikaisesti toisesta suunnasta tulee toinen auto yhtä lujaa päin punaisia! Oli ihan senteistä kiinni ettei kolissut, punaisia päin tullut auto ehti jarrut kimeästi vinkuen tekemään pienen jarrutuksen, mutta jatkoi sen jälkeen tosin matkaa ihan yhtä kovalla vauhdilla. Hetken kävi kyllä mielessä, että en olisi luultavasti selviytynyt minäkään törmäyksestä ehjin nahoin, autoilla oli niin kova vauhti ja minä kun seisoin ihan risteyksen vieressä kävelytiellä. Huh, kyllä tärisi tämä tyttö vielä pitkään tuon jälkeenkin. En silti ihmettele taas yhtään, olen nimittäin nähnyt näiden kuukausien aikana täällä niin sekopäistä liikennekäyttäytymistä että en ole missään ikinä ennen nähnyt. En yhtään ihmettele jenkkien keksimiä "America's worst driver" ja muita televisio-ohjelmia, koska täällä niitä kyllä riittää!! Mutta eipä täällä juuri paljoa vaadita saadakseen ajokortin. Aivan hullua, jos jalankulkijanakin saa jo ruveta varomaan missä liikkuu.

Aamulla katselin taas bussin ikkunasta Starbucksin jonoja. Ihan uskomattomat niiden Drive-Thru jonot joka aamu. Ihmisten on täällä aivan pakko saada "aamukahvi" mukaan töihin. Mutta yllätyksekseni se aamukahvi on useimmilla ihmisillä joku vanillan tai muun makuinen frappuchino, joka ei kyllä mun mielestäni ole kahvia nähnytkään. Senpä takia se aamukahvi onkin haettava esimerkiksi juuri Starbucksin drive-thrusta eikä keittää itse kotona, koska mites sitä kotona "keität" vanilla frappuchinoa? Sitten niitä litkitään koko ensimmäinen tunti töissä. Ihan ihmeellinen ilmiö täällä. Siis joo, me suomalaisethan juodaan varmaan eniten kahvia maailmassa, mutta tämä drive thru touhotus ja se, että kun se juoma ei monesti ole kahvia nähnytkään... Kouluunkin kun menee aamulla seuraamaan tunteja, lähes poikkeuksetta jokainen opettaja tulee aamulla sisään joku muki kädessä. Tänään näin kahdella opettajalla Starbucksin large -kokoiset jäälatte tms. juomat, yhdellä miesopella McDonaldsin aterian kanssa saatavan  ison juomamukin (en tosin tiedä mitä sisälsi), sekä yhdellä Quiktrip -huoltoaseman kahvimukin. (Ja joo, tätä aihetta voisi vielä jatkaa toteamalla että "ja sitten mietitään mistä se liikalihavuus tässä maassa taas johtuukaan..." Mut emmä jaksa :D Heh. 8.-luokan tytöt sentään tänään opiskeli mitä obesity eli liikalihavuus tarkoittaa ja miten sitä voisi ehkäistä. Good job girls)

Itseasiassa. Nyt kun kerran mainitsin tuon lihavuuden, tuli mieleen eräs toinen syömiseen liittyvä asia. Toissapäivänä olin tuolla samaisessa koulussa seuraamassa oppitunteja. Aamupäivän toisella tunnilla oppilaat saivat koulun puolesta pienen rasian hedelmiä. Opettaja selitti, että aina sillon tällön oppilaat saavat pienen välipalan koululta. Hedelmärasia oli herkullisen näköinen: se sisälsi viinirypäleitä sekä vihreää ja oranssia melonia. Jokaisen oppilaan piti ottaa rasia, vaikka muutama kysyikin opettajalta, että onko pakko. Ensinnäkin ihmettelin miksi joku kysyy että onko pakko, niin herkulliselta hedelmät näyttivät. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Oppilaat menivät istumaan paikoilleen ja syömään hedelmiä, mutta ei kulunut aikaakaan kun yksi toisensa jälkeen oppilaat alkoivat tuomaan rasioita roskikseen "syötyään" hedelmät. Yhtään liioittelematta (satuin istumaan roskiksen vieressä), noin YKSI KYMMENESTÄ oppilaasta oli syönyt koko rasian tyhjäksi. Suurin osa palautti sen lähes koskemattomana, ja osa oli syönyt pelkät viinirypäleet. Mä olin aivan ymmälläni. Mutta, jälleen kerran, jos kotona ei ole opetettu syömään hedelmiä ja vihanneksia, niin ei ne silloin varmaan maistukaan hyvältä. Huhhuh, mä olisin ilomielin syönyt pari rasiaa hedelmiä jos olisi tarjottu.

Oltiin eilen katsomassa balettia! Kansas City Balletin esitys Dracula Kauffman Centerissä. Koulun opiskelijajärjestö UPB järjesti taas ilmaisen reissun meille opiskelijoille. Sen takia jäi siis yöunetkin vähän vähiin, kun esitys kesti jopa 2,5 tuntia ja tultiin sitten aika myöhään takasin kampukselle. Mutta oli kyllä hieno esitys, upeasti tanssivat. En tiedä olenko ennen Kauffman Centeristä kirjoittanutkaan, vaikka tämä oli jo toinen kerta kun siellä käytiin. Kauffman Center on kuitenkin Kansas Cityn upea konserttitalo. Ulkomuodoltaan se muistuttaa vähän Sydneyn oopperataloa, vaikka ei nyt ihan yhtä mahtava olekaan.

Kauffman Center

Mutta joo, sellaista tänne taas tällä kertaa! Mä taidan ottaa pienet päiväunet ja lähteä kuntosalille. Hurja väsymys, eipä olisi silti auttanut vaikka olisi ajoissa eilen tultu kotiin, kun vähän ennen puolta yötä tuli taas palohälytys koko asuntolaan :D Jessica oli jo ehtinyt mennä nukkumaan kun hälytys alkoi, ja mä satuin olemaan keittiössä juuri sillon, ja Jessica tuli huoneestaan unisen näköisenä kysymään mitä tapahtuu. Sain sanoa että tällä kertaa hälytys ei tullut meiltä... hehe, vaikka naurettiinkin kun Jessican ilme olikin vähän sellainen että "Tytöt, ei kai taas?" :D Ollaan muutaman kerran ruokaa laittaessa saatu palohälyttimet laulamaan, ne kun on tosi herkässä, jos vähänkin tulee savua hellalta liikaa niin heti soi.  Mut ei me silti vielä koko asuntolan väkeä olla saatu ulos värjöttelemään meidän kokkailuilla... hehe! Hauskaa viikonloppua kaikille :)